Kannattasko tappaa itsensä?
mies tulistuu helposti ja alkaa räyhäämään minulle jos mistäkin asiasta, eilen siitä kun lusikka oli likainen ja kun olemme olleet kaupungin työsuhde asuntojonossa vuoden eikä asuntoa ole tullut ja sekin on kuulema mun syytä kun en ole ollut tarpeeksi aktviisinen asiassa.
Sitten ystävättäreni haukkui minut kun minua ei kiinnosta alkaa uskovaiseksi (tästä tänne kerroinkin jo)että minä olen tyhmä , ruma.. siis noin kärjistetysti ilmaistuna.
Sitten olen ihastunut erääseen mieheen jonka kanssa ei tule mitään koska hänkin on varattu eikä meillä ole edes mahdollisuutta tavata.
Elämä tuntuu tosi vittumaiselta, tuntuu etten jaksa enää yhtään ja kukaan ei minua kaipaisi jos vetäisin itseni hirteen, kun mä olen tälläinen nolla paska.
Mitä minun pitää tehdä?
Kommentit (13)
Mä olen joskus kans miettinyt, mutta tullut siihen tulokseen, että voi sen itsarin aina jättää huomiseenkin.
Vaihdat nyt ne miehet ja ystävät.
mutta en hirtä vana otan lääkkeitä. Kunhan sanoin että hirtän..
ap
Voin kuvitella miltä susta tuntuu!!
Mäkin mietin itseni tappamista kun tuntuu niin pahalta kun isä ja äiti käyvät paskalla ovi auki!!
Olette kipeitä. Miettikää hetki, jos oma lapsenne masentuu, ja kaikki tulevat vain vittuilemaan.
elämään elämääsi ilman itsesääliä. Et selvästikään ole kovin vanha ja elämää nähnyt jos nuo luettelemäsi asiat ovat pahimmat mitä sulle on koskaan tapahtunut. Hyvä tietysti niin mutta onhan se nyt älytöntä edes vitsillä sanoa että tuon takia elämänsä lopettaa...
Itsemurha on lopullinen ratkaisu tilapäisiin ongelmiin. Mieti tätä.
Ja sit jos tuon ukon ja kaverin ja ihastuksen vaihtaminen ei paranna oloa, niin sitten lääkäriin. Tai miksei vaikka heti.
elämään elämääsi ilman itsesääliä. Et selvästikään ole kovin vanha ja elämää nähnyt jos nuo luettelemäsi asiat ovat pahimmat mitä sulle on koskaan tapahtunut. Hyvä tietysti niin mutta onhan se nyt älytöntä edes vitsillä sanoa että tuon takia elämänsä lopettaa... Itsemurha on lopullinen ratkaisu tilapäisiin ongelmiin. Mieti tätä.
minulla oli kaikki asiat vielä pari kk. sitten niin selvät ja olin onnellinen. Sitten tämä ihastuminen toiseen suisti kaiken raiteiltaan aj nyt olen onneton, eikä ystävät tue ja ymmärrä minua. Ei silti eihän siihen tartte mitään ymmärystä jos vierasta himoitsee mutta olen jotenkin kai masentunut tms. jos minulle tulee tuollainen tunne, en tiedä.
ap
Ja olen itsekin miettinyt sitä nuorena.
Mutta hei, elämä kolhii välillä, ja vaikka kuinka nyt masentaakin niin huomenna kaikki voi olla toisin.
Vuoden päästä saatat olla unelmaparisuhteessa ja et edes muista kuinka onneton olet ollut.
Älä vaan luovuta, ainakaan toisten ihmisten takia.
Ilmeisesti miehesi ja ystäväsi ovat onnettomia omaan elämäänsä ja purkavat sitä sinuun, varmaan tietävät että satuttavat sinua.
Poista sellaiset ihmiset elämästäsi ja ajattele itseäsi nyt!
Sen sijaan ukon voisin heittää pihalle ja elää sellaista elämää kuin itse haluaisin. Niin ja vaihtaa kaveria.
Maailamassa kuuluukin olla "nollia", niiden ansioista muut voivat tuntea elämänsä astetta paremmaksi!
Olis ehkä tullut mielenkiintoisia tapauksia.
kuolevat, myös nämä ihanat mammat, jotka vähättelevät muiden pahaa oloa. Tsemppiä! Ehdit tehdä sen itsarin toistekin, lykkää nyt vielä. Itse päätin etten tunne mitään ( kivaa itsepetosta), elämä vaan on aika monelle melkoinen annos paskaa, joka on lusikoitava kiltisti loppuun. Muuta mitä voit ja hyväksy loput, etsi jtkn pientä kivaa ihan itsellesi ( joku henkireikä, vaikka harrastus, blogi,tai joku uusi juttu vaan).
Mitäs täältä sitä kyselet.