Äitini raivostui raskaudestani.
Olen 23-vuotias, opiskelen amkissa toista vuotta ja olen ollut parisuhteessa mieheni kanssa 5,5 vuotta. Olemme aina olleet huolellisia ehkäisyn kanssa, mutta nyt on päässyt käymään niin, että olen raskaana.
Asia tuli minulle järkytyksenä ja halusin puhua siitä jonkun muunkin kuin mieheni kanssa. Soitin äidilleni, joka heti asian kuultuaan raivostui. Hän syöksyi seuraavana päivänä meille, viipyi yön yli ja koko tämän ajan hän haukkui ja mollasi minua, miten minun tulevaisuuteni on pilalla ja mies lähtee varmasti siinä vaiheessa, kun lapsi syntyy. Kysyin äidiltäni, toivoisiko hän minun tekevän abortin, mistä hän kimmastui entisestään ja sanoi, että kannan vastuun lapsesta itse vaikka se olisi kehitysvammainen.
Olen aivan shokissa. En uskonut tämän olevan näin paha juttu.
Kommentit (50)
sinä olet aikuinen ihminen ja elämä vaikuttaa olevan ihan hyvällä mallilla. Koulun ehdit suorittaa loppuun myöhemmin. Onnea raskaudesta! Elämä joskus yllättää
Ei kukaan normaali aikuinen ihminen käyttäydy noin. Olet kuitenkin jo 23 v. etkä 13 v. Mitäs jos laittaisit äidillesi vaikka tekstarin jossa kerrot että hän ei ole toistaiseksi tervetullut kotiisi.
Mulla alkoi eka raskaus 22.v ja äitini ehdotteli kans aborttia ja piti mykkäkoulua 2 vkoa.
Lapsi nyt jo 10.v ja tuota en ikinä unohda.
Sano äidilles, ettei tarvitse tulla sua ja lasta ikinä katsomaan.
Ei kukaan normaali aikuinen ihminen käyttäydy noin. Olet kuitenkin jo 23 v. etkä 13 v. Mitäs jos laittaisit äidillesi vaikka tekstarin jossa kerrot että hän ei ole toistaiseksi tervetullut kotiisi.
minun äitini suhtautui melko samalla tavalla, vaikka olin raskaaksi tullessani jo 35! Sanoin minulle, että jos näen tuttuja, en varmaan kerro niille, että saat vauvan.
Vaikka olin naimisissa, vakityö, okt, 2 autoa jne. Koko paketti siis. Äitini mielestä lapset eivät sovi elämäämme.
No, kohta menevät jo kouluun ja on toinenkin jo tupsahtanut.
Ei tosiaan ole iästä kiinni äidin suhtautuminen, voin sanoa!
ohho.. äitisi taitaa pitää sinua vielä ihan pikku tyttönä, tai ei luota parisuhteeseenne tai ei ainakaan arvosta teitä kovinkaan paljoa. Voi olla ettei pidä miehestäsi. Onko hänellä joku syy tällaiseen asenteeseen? Onko teillä ollut jotain vaikeuksia jotka aiheuttavat näitä epäilyksiä äidillesi?
tosin tilanteeni ei ollut noin hyvä kuin sinulla. äidillä oli vähän aiheittakin olla vihainen.
sinun tilanteesi vaikuttaa normaalilta ja hyvältä, ehkä äitisi on vain järkyttynyt ja toimii siksi noin ?
Eli iästä se ei voi olla kiinni. Nyt meillä on siis kaksi lasta ja ollaan naimisissa ja ensitreffeistä on aikaa 5 vuotta.
Musta äitisi on outo..
ja en voi tosiaan kuin ihmetellä.. itse olen 22 ja saamme mieheni kanssa toisen lapsen näillä näppäimillä.
Vaikuttaa ettei äitisi luota sinuun?
susta tulee äiti!
Kuule ei se tulevaisuus mitään pilalla ole. Pistäisin muorin "tuen" nyt omaan arvoonsa, ja pitäisin yhteyttä vasta, kun sana anteeksi kimpoaa äitisi huulilta.
Mun mammani oli 23-v, kun sai kuulla yllätysraskaudestaan. Mummoni haukkui huoraksi. Isäni nousi takajaloilleen, ja sanoi että kuule ämmä, ettei se mikään huora ole vaan mun tuleva vaimo.
Tässä ollaan. Isä on hiljan kuollut, äiti leski, avioliitto kesti, tulevaisuus ei ollut pilalla. Amkista ei oltu silloin kuultukaan, tehdastyötä teki äiti koko eläikäänsä saakka, kun ei ollut yliopistopäätä.Saa ihan kelpo eläkettä. Isä painoi raksalla. Nousi rakennusmestari-työnjohtajaksi. Isän kanssa maksettu on osake radanvarressa keskustassa, kesämökki ja uusi auto. Ei mitään mennyt pilalle. Mulla on pari pikkuveljeäkin..
Halaus sulle. On sitä kurjemmistakin selvitty, kuin pulleaposkisesta vauvasta. Sodasta, nälästä... Amkista saa varmana vauvalomaa. Ja nuorena tehty lapsi on pelkkä plussa töitä hakiessa, työnantajat laskee, ettet ihan heti jää mammalomille, ainakaan monen mukulan edestä, kun yksi jo valmiina.
Tsemppiä ja hali. Juo kahvia ja silittele masua, kyllä se siitä. Nyt on paras aika saada lapsi, usko mua!
Miehet tulee ja menee. JOS menee. Meillä naisilla on lapset. Ja ne ei ole riesa. Ainakin mulle ne on parasta elämässä. Kun sä tulet mun ikään, jaksat vielä teini-murrosiät sun muut, ja elämää ja terveyttä on jäljellä. Turha sitä on lasten tekoa on lykätä yli kolmenkympin. Väsyttää sitten vaan enemmän viidenkympin korvilla...
terv. kolmen yh-äiti, 41-v, puoliksi oma osake ja pyrkii yliopistoon.
Älä huolehdi opinnoistasi, ehdit käydä ne loppuun lapsen kanssakin, vaikka taukoa tulisikin. Miten miehesi suhtautuu?
Toivon, että äitisi rauhoittuu, ja pyytää nöyrimmin anteeksi törkeää käytöstään. Sillä sitä se oli. Kyllä surettaa puolestasi.
Tilanne ei kuulosta minusta ainakaan ollenkaan katastrofilta, vaikka kyllähän sitä vauva-yllärin edessä kaikenlaiset tunteet myllertää.
Haluatko itse saada vauvan?
hän kyllä tulee hyvin mieheni kanssa toimeen. Valitettavasti olen muutamasta kärhämästä hänelle joskus kertonut ja mm. niitä hän nyt käytti aseena minua vastaan, kun totesin, ettei hänellä ole oikeutta puuttua noin elämääni.
"Ai nyt minulla ei ole oikeutta puuttua mutta silloinkin piti kuunnella ja lohduttaa, kun **** teki sitä ja tätä". Huhhuh...
Kai me jotenkin pärjäämme? Omaa asuntoa tai paljoa rahaa ei ole, mutta ovathan muutkin opiskelijat saaneet lapsia.
susta tulee äiti!
Kuule ei se tulevaisuus mitään pilalla ole. Pistäisin muorin "tuen" nyt omaan arvoonsa, ja pitäisin yhteyttä vasta, kun sana anteeksi kimpoaa äitisi huulilta.
Mun mammani oli 23-v, kun sai kuulla yllätysraskaudestaan. Mummoni haukkui huoraksi. Isäni nousi takajaloilleen, ja sanoi että kuule ämmä, ettei se mikään huora ole vaan mun tuleva vaimo.
Tässä ollaan. Isä on hiljan kuollut, äiti leski, avioliitto kesti, tulevaisuus ei ollut pilalla. Amkista ei oltu silloin kuultukaan, tehdastyötä teki äiti koko eläikäänsä saakka, kun ei ollut yliopistopäätä.Saa ihan kelpo eläkettä. Isä painoi raksalla. Nousi rakennusmestari-työnjohtajaksi. Isän kanssa maksettu on osake radanvarressa keskustassa, kesämökki ja uusi auto. Ei mitään mennyt pilalle. Mulla on pari pikkuveljeäkin..
Halaus sulle. On sitä kurjemmistakin selvitty, kuin pulleaposkisesta vauvasta. Sodasta, nälästä... Amkista saa varmana vauvalomaa. Ja nuorena tehty lapsi on pelkkä plussa töitä hakiessa, työnantajat laskee, ettet ihan heti jää mammalomille, ainakaan monen mukulan edestä, kun yksi jo valmiina.
Tsemppiä ja hali. Juo kahvia ja silittele masua, kyllä se siitä. Nyt on paras aika saada lapsi, usko mua!
Miehet tulee ja menee. JOS menee. Meillä naisilla on lapset. Ja ne ei ole riesa. Ainakin mulle ne on parasta elämässä. Kun sä tulet mun ikään, jaksat vielä teini-murrosiät sun muut, ja elämää ja terveyttä on jäljellä. Turha sitä on lasten tekoa on lykätä yli kolmenkympin. Väsyttää sitten vaan enemmän viidenkympin korvilla...
terv. kolmen yh-äiti, 41-v, puoliksi oma osake ja pyrkii yliopistoon.
Kiitos kauniista sanoistasi :)
ap
tullut vahingossa raskaaksi? ja kokeeko hän, että elämänsä olisi mennyt sen vuoksi pilalle? Ehkä äitisi on sen vuoksi huolissaan ja hätääntynyt ja haluaa sinulle parempaa kuin itselleen?
Anna ajan kulua. Vasta se kertoo mitä mieltä äitisi oikeasti on.
Äidin puheet kannattaa nyt jättää omaan arvoonsa.
Itse oli 23 vee kun esikoinen syntyi. Olin kaksi vuotta suorittanut amk-tutkintoa. Olin vuoden pois ja komiasti pääsin seuraavan ryhmän matkaan mukaan, kun palasin kouluun. Valmistuinkin kokolailla ajallaan.
Hyvin tässä käy :)
joille raskaus olisi ollut katastrofi tuossa vaiheessa. Nykyään pystyy hyvin jatkamaan koulua ja aloittelemaan työelämässä ja hankkia lapsia jo opiskeluaikana, se ei ole ihmeellinen juttu.
Voi olla että isoäitisi on hakannut äitisi kaaliin huolella ettei ole raskaaksi tulemista ennenkuin on vihitty ja ammattipaperit hanskassa. Kyllä se siitä rauhoittuu, ikäväähän tuo on ja varmasti hankaa välejänne pitkään.
Jos yhtään lohduttaa, oma äitini onnitteli minua kommentilla: Miksi sä haluat pilata elämäsi, kun ilmoitimme menevämme kihloihin...nyt hän on oikein tyytyväinen mieheeni ja kahden lapsen mummu.
Mieheni reagoi ällistyneellä "musta tulee isä" -toteamuksella. Nyt äitini pelottelun jälkeen hänkin on vähän hiljaisempi.
Itse haluan tietysti pitää vauvan. Jotenkin mulla on silti häpeällinen olo, että tätä raskautta pitäisi jotenkin pyydellä anteeksi ja selitellä. Ettei mulla olisi oikeutta saada vielä vauvaa.
ap
outo äiti sulla.
Mä olin 22 kun aloin odottaa esikoista, miehen kanssa oltu viitisen vuotta yhdessä, eka vuosi yliopistossa. Lapsi oli todella toivottu ja harkittu.
nyt olen 28, lapsia 2. Olen valmistunut ja koulutusta vastaavassa työssä.
vaan opiskeli ensin tohtorin tutkinnon ja vasta sitten sai sisareni ja minut. Hänestä tuli yksinhuoltaja kyllä jossain vaiheessa, mutta hän pärjäsi koulutuksensa ja työnsä ansiosta ihailtavan mallikkaasti.
Hyvä ja ihana äiti hän on ja siksi tämä järkyttääkin minua niin paljon :(
ap
Se on ihan takuu, ettei vauva tullessaan katso pankkitiliä eikä opintotodistuksia. Pärjäätte varmasti hyvin, jos vain tahdotte pärjätä. Siis että vauva on molemmille tervetullut? Koulut antaa vauvalomaa ja opintorahoilla ja työttömyystuilla niitä on lapsia kasvatettu ennenkin... Sitä ehtii valmistua ja saada loistavan uran sit myöhemminkin.
Monet tulevat isoäidit tuntuvat ottavan tuon raskausuutisen aika vinosti vastaan. Ymmärtäähän sen tavallaan, miten se muistuttaa siitä, että itse on jo vanha, kun omatkin lapset tekee lapsia. Ja varmaan hänkin siitä tokenee, kunhan saa aikaa ajatella ja tottua tulevaan vauvaan. Ihan kamalan kurjaa, ettei aikuisen ihmisen sensuuri silti kestänyt sen vertaa, että piti lähteä omalle lapselle möykkäämään. Niitä sanoja ei enää saa sanomattomaksi, mutta uskon kyllä, että ajan kanssa hänkin tajuaa olleensa kohtuuton.
Tsemppiä ja onnea vielä tulevasta ihanasta pallerosta! :)
ensiksi, onnea. Toiseksi, tuskin mieskään mihinkään menee, kolmanneksi, voit hyvin opiskella vauvankin kanssa joitain kursseja. Neljänneksi, pidä äitiisi etäisyyttä.