Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini raivostui raskaudestani.
06.12.2011 |
Olen 23-vuotias, opiskelen amkissa toista vuotta ja olen ollut parisuhteessa mieheni kanssa 5,5 vuotta. Olemme aina olleet huolellisia ehkäisyn kanssa, mutta nyt on päässyt käymään niin, että olen raskaana.
Asia tuli minulle järkytyksenä ja halusin puhua siitä jonkun muunkin kuin mieheni kanssa. Soitin äidilleni, joka heti asian kuultuaan raivostui. Hän syöksyi seuraavana päivänä meille, viipyi yön yli ja koko tämän ajan hän haukkui ja mollasi minua, miten minun tulevaisuuteni on pilalla ja mies lähtee varmasti siinä vaiheessa, kun lapsi syntyy. Kysyin äidiltäni, toivoisiko hän minun tekevän abortin, mistä hän kimmastui entisestään ja sanoi, että kannan vastuun lapsesta itse vaikka se olisi kehitysvammainen.
Olen aivan shokissa. En uskonut tämän olevan näin paha juttu.
Kommentit (50)
Mieheni reagoi ällistyneellä "musta tulee isä" -toteamuksella. Nyt äitini pelottelun jälkeen hänkin on vähän hiljaisempi.
Itse haluan tietysti pitää vauvan. Jotenkin mulla on silti häpeällinen olo, että tätä raskautta pitäisi jotenkin pyydellä anteeksi ja selitellä. Ettei mulla olisi oikeutta saada vielä vauvaa.
ap
Ymmärrän hyvin, että muutos järisyttää, ja että olo on varmasti epävarma alkuun, ennen kuin totutte ajatukseen. Sitten on aika olla ylpeä tulevasta vauvasta, kasvavasta masusta jne. Ikävää, jos miehesikin järkyttyi äitisi puheista, mutta olen varma, että teillä on kaikki edellytykset sille, että kaikki menee hyvin, jos vain niin yhdessä päätätte. Ei se ole kiinni tutkintopapereista, asunnosta tai rahasta, Niitä ehditte haalia myöhemminkin, jos haluatte :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä tapaus vaan taitaa olla se, joka erottaa sinut äidistäsi joksikin aikaa. Kaikki ihmiset eivät siedä sattumia tai mitään suunnittelematonta, mutta ei elämää voi suunnitella tai uskoa hallitsevansa sitä. Paljon onnea vauvan johdosta, pidä puolesi äläkä anna äitisi viedä uskoasi. Tämä vauva tahtoo tulla maailmaan nyt ja ihanaa että haluat ottaa hänet vastaan.
Jotenkin mulla on silti häpeällinen olo, että tätä raskautta pitäisi jotenkin pyydellä anteeksi ja selitellä. Ettei mulla olisi oikeutta saada vielä vauvaa.
ap
Ole ylpeä tilanteesta. Kaikki järjestyy :)
raskaudesta!
Jos haluat jollekulle puhua, niin kuinka olisi yksityinen psykologi yms?
Itse tulin raskaaksi 33v ja äitini käytös oli lähellä omaasi. Ehkäpä sinunkin lapsesi tulee olemaan äitisi ensimmäinen lapsenlapsi? Mumoksi tulo taitaa olla suurempi muutos kuin tulla äidiksi? Se nähdään sitten aikanaan :D
Minulla oli opiskelut suoritettu, vakituinen työpaikka jne, mutta silti raskaus oli väärän miehen kanssa ja väärään aikaan. nykyään kuitenkin lapsi on äidilleni hyvin rakas ja osallistuu isoäitinä todella hyvin.
Kaikkea hyvää Sinulle, vauvallesi, miehellesi ja äidillesi!
Tuskin oli hänelläkään elämä valmiina vielä silloin, mutta onneksi vauva ei poissulje myöhempiä saavutuksia eivätkä ne hyvää äitiyttä. Onnea tulevaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olin juuri saanut amk:n loppuun. Sain sittemmin töitä omalta alaltani, menin lapsen isän kanssa naimisiin ja teimme vielä toisenkin lapsen.
Mikäs hätä teillä, kaksi aikuista ihmistä. Lapset tuo paljon rikkautta elämään:) Onnea.
Ja jollei hän siihen kykene ja vieläpä kokee että on ihan ok olla aikuiselle lapselleen tuollainen törkimys, niin sinuna harkitsisin välien viilentämistä ihan kokonaan kunnes muori saa pääkoppansa jonkinlaiseen tasapainoon. Kuka tuollaista tunteetonta lyttäystä viitsii enempää alkaa kuuntelemaan! Ei sunkaan kuule tarvitse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan minun äidiltäni :(
Hänellä on erittäin vankat mielipiteet siite miten kenenkin pitäisi elämänsä elää ja sanoo kyllä suoraan, huutaen ja pahasti aina kun hänen toiveistaan ja suunnitelmistaan poikkeaa, esim. ostamalla uuden auton tai tulemalla raskaaksi 'väärään aikaan'.
Vieläkin on tuommoinen vaikka nuorin lapsistaan on jo nelikymppinen.
Ihmettelee kyllä miksi minä ja sisarukseni ei useinkaan vastata hänen puheluihinsa.
Ollaan kyllä kerrottu miksi ei vastata, mutta ei hän sitä ymmärrä. Hänhän vain ystävällisesti neuvoo ja kertoo mielipiteensä asioihin ö.ö
AMK:sta saa pitää kaksi välivuotta ilman että se vaikuttaa opinto-oikeuteen. Eli ihan vuoden ikäistä ei tarvitse edes tarhaan viedä jos se tuntuu pahalta. Kannattaa kuitenkin varautua siihen että välivuosi (tai kaksi) vaikeuttaa jonkinverran opintojen jatkamista. AMK:ssa mennään kuitenkin samalla luokalla hyvin paljon (vieraassa porukassa harkkaparien etsintä jne on hankalampaa kun kaikki muut jo tuntevat toisensa ja parit ovat aika vakiintuneet). Myös kurssit ja niiden tarjonta saattavat poiketa eri vuosina aloittaneilla. Näissä toki voi olla eroja koulujen ja koulutusohjelmien kesken. Nuo vaan oli mulla kaksi isointa ongelmaa.
Joissain kouluissa on myös mahdollista käydä vauvan kanssa. Meillä yksi teki niin. Näin myöhemmin on kyllä sanonut että siinä kului jonkinverran opinto-oikeutta hukkaan.
Minä siis sain kaksi lasta AMK-opintojen lomassa. Ensimmäistä odotin jo koulun alkaessa ja jäin äitiyslomalle heti joulun jälkeen. Ennen toisen syntymää ehdin olla taas koulussa 1,5 vuotta. Opinnot mulla viivästyivät/viivästyvät (valmistun nyt jouluna) puoli vuotta. Toki asiaan on vaikuttaneet nuo äitiyslomat ja kaksi lasta, mutta rehellisesti voin sanoa että itsestä se on kiinni ja olisin voinut valmistua kesällä jos olisin sitä tarpeeksi halunnut.
Raha-asiat järjestyvät kyllä. Loppujenlopuksi vauva/pieni lapsi ei niin paljoa kuluta.
Ja vielä onnea raskaudesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aika nuori äiti (20v), mutta näytän PALJON ikäistäni nuoremmalta. Tämä sai ihmiset luulemaan minua ihan keskenkasvuiseksi.
Häpesin kasvavaa vatsaani, vaikka olin niin iloinen vauvasta. Tuntuu, kuin olisin jotenkin huijannut, kun kävin muskareissa ja äitikerhoissa. Että piti koko ajan yrittää sopia johonkin muottiin ja kertoa kaikille, että ihan isäkin on kuvioissa enkä ole käyttänyt mitään päihteitä -edes kahvia- raskausaikana. (Vaikka kukaan ei sitä ääneen epäillytkään.)
Varsinkin äitini edessä häpesin. Ihan kuin vatsani olisi ollut jokin aikuisen rooliasu, jonka olisin pikkutyttönä pukenut päälleni ja rooli oli näyteltävä kunnialla loppuun, vaikkei olisikaan ihan osannut. Piti esittää valmiimpaa ja kypsempää kuin olinkaan.
Kun kävin katsomassa mieheni kanssa lempibändini keikkaa baarissa (vatsani oli jo aika iso), eräs puolituttu alkoi kovaan ääneen kysellä, mitä lasissani on (siellä oli omenamehua) ja mekastaa, ettei odottavien äitien tulisi olla baarissa, lapseni unirytmi kärsii valvomisestani ja ettei kakaroiden pitäisi tehdä kakaroita. Nuo sanat jäivät mieleeni, koska ne konkretisoivat sen, mitä niin kovasti häpesin:
En täyttänyt odotuksia. En mahtunut siihen valmiiseen äitimuottiin, vaan halusin raskaanakin mennä katsomaan lempibändiäni. Olisi pitänyt pyytää anteeksi läsnäoloani ja huutaa jo ovella, etten ollut tullut paikalle dokaamaan. Heti kädet pystyyn ja ottamaan iskuja vastaan, koska olen aina liikaa ja liian vähän tällaisena kuin olen.
Mulla on hieman samankaltainen tilanne kuin sulla, paitsi että lapsi oli todella harkittu, eikä järkyttyjä ollut äitini vaan mummoni, joka ei pitänyt veljenikään lapsen saamisesta (ei ole tekemisissä ym juuri vieläkään, vaikka syntymästä 1 v). Olen siis myös 23 (mies 30) ja opiskelen yliopistossa, tosin minulla on jo ammattitutkinto lukion lisäksi. Mummoni suuttui kun kerroin että menemme naimisiin 5 seurustelun jälkeen, häistäkin lähti tunnin päästä. Sanoi että pilaan elämäni. Tämän vuoksi pelkäsin kertoa hänelle raskaudesta, mutta kerroin kuitenkin ajoissa. Ei mitään vastausta. Laitoin viestin että kuule, nyt on semmonen homma että sopii alkaa käyttäytyä kuin aikuinen (tämä siis ei ole eka kerta, vaan jo kolmas tai neljäs monen kk mykkäkoulu) tai ei ole mitään asiaa lapsen elämään, jos sellainen edes kiinnostaa. Kerroin myös kuinka tuollainen loukkaa minua j amiltä se tuntuu ottaen huomioon hänen aikaisemmat oikkunsa. Eipä tullut muuta viestiä takaisin kuin "kiitos vain arvostuksesta" Joten minun elämääni ei ole nyt asiaa hänen avuntarpeineen ennenkuin se kuuluisa anteeksipyyntö tulee (ennen ei ole tullu) ja suosittelen sinulle samaa, pidä etäisyyttä. Toivon kuitenin, että saat tarvitsemasi tuen äidiltäsi järkytyksen jälkeen. Et ole teini enään vaan aikuinen ihminen. Valitettavasti omalta mummoltani tukea ei tule, se on nähty veljeni kohdalla ( ja enoni kohdalla ja ym...) ja muutenkin aiemmin, enkä voi turvautua omiin vanhempiin, mutta silti minulla on hyvä tukiverkko. Tukeudu sinäkin nyt muihin läheisiin rohkeasti vain, äitisi leppyy ajan kanssa ja jos ei lepy, ansaitset parempia ihmisiä elämääsi. Itselläni ainakin loppui kärsivällisyys mummoni kanssa, mutta kuten sanoin, ei tämä olekaan eka kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni reagoi ällistyneellä "musta tulee isä" -toteamuksella. Nyt äitini pelottelun jälkeen hänkin on vähän hiljaisempi.
Itse haluan tietysti pitää vauvan. Jotenkin mulla on silti häpeällinen olo, että tätä raskautta pitäisi jotenkin pyydellä anteeksi ja selitellä. Ettei mulla olisi oikeutta saada vielä vauvaa.
ap
Nyt olet muuhun sukuun yhteydessä ja kerrot itse ilouutisen. Laitat tekstaria tai soittelet. Kuulet varmasti paljon myönteistä ja jos äitisi pahoittaa mieltään vielä, pidät puolesi ja sanot, että katsot hänen toimineen asiattomasti. Pidät puolesi ja tarvittaessa et pidä häneen yhteyttä.
Äitisi taisi säikähtää, että napanuora on oikeasti katkeamassa, hän huomasi, ettei ole pystynyt kontrolloimaan riittävästi elämääsi eikä osannut kuin reagoida väärin. Minun äidilläni kävi aivan vastaavasti hänen äitinsä kanssa ja he eivät pitäneet yhteyttä ennen kuin äitini kutsui äitinsä kaste tilaisuuteen. Äidilläni oli opinnot loppusuoralla OKL:ssä. Kaste tilaisuuden jälkeen välit paranivat, tosin vanhempani tukeutuivat sen jälkeen paljon enemmän isäni sukuun ja äidin kummeihin, joilla suhtautuminen oli päinvastainen. Kummeihin hän ei ollut aikaisemmin juurikaan pitänyt yhteyttä, mutta kävivät sitten synnärilläkin.
on enemmänkin pettymys omaan elämään.Moni 50-90vuotias on sanonut mulle et älä sinä tyttö pilaa elämääs perheellä vaan elä itselles.
Ennen vanhaan nainen ei oikein saanut ajatella itseään vaan edellytettiin et naimisiin mennään ja lapsia saadaan.Nyt tytöillä ja naisilla on oikeus yhteiskunnankin puolelta olla itsekäs,hankkia ura ja pysyä vaikka naimattomana kokonaan.
Moni mummo on oikeasti kateellinen siitä.Mun oma äiti on sanonut et nyt 67 -vuotiaana ja neljän lapsen jälkeen, jos vois elää uudelleen hän ei tekisi yhtään lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kumpa me naiset oltais tälläsiä kannustavia kaikessa muussakin!!! Me voitais muuttaa koko maailma!
Ainoa mitä tarvii enää kommentoida on tuo äitisi tohtorin hattu. Ehkäpä syy on siinä. Pelkää ettet saa koulutustasi loppuun käytyä ja se nolottaa. Lapsi kyllä saattaa hurmata äitisi myöhemmin, odota vaan!!!
Siis että olisi menopaussia tai vaikka jo jäämässä eläkkeelle?
Monelle naiselle nuo ovat sellaisia paikkoja, että lähipiiristä tuntuu että he ovat menettäneet järkensä.
No, itse olin 22 kun tulin raskaaksi, ja "äitipuoleni" totesi sitten että kai minä nyt teen abortin tai vähintään annan lapsen adoptioon. Kun hänelle sitten kerrottiin että asia ei hänelle kuulu pätkän vertaa, niin alkoi marttyyrivaihe (no hän on kaikessa sellainen) että kun häntä ei ikinä kuunnella, vaikka hänellä on hyviä neuvoja..
No, en ole antanut tuota hänelle anteeksi, enkä tule antamaan. Hän ei saa viettää aikaa lapseni kanssa, ei vaikka onkin sitä isäni kautta pyytänyt. On jopa pyytänyt että häntä kutsuttaisiin mummoksi. Never.
Sinällään joo, eri tilanne, mutta tiedän tunteen kyllä.
Älä ap välitä siitä äidistäsi, ilmoita vain hänelle että kunhan on miettinyt mitä on sanonut, saa tulla käymään anteeksipyynnön kera ja että muuten ei ole asiaa paikalle.
Itse en tuolta "äitipuolelta" ole ikinä kuullut anteeksipyyntöä, koska hän ei ole mielestään sanonut mitään väärää. Itseasiassa kuulin että minun pitäisi pyytää häneltä anteeksi.
Luulen että äitisi vielä heltyy. Voisit toki sanoa hänelle että olet kuitenkin täysi-ikäinen, etkä vaikkapa 15 tai 16-vuotias. ;)
Mitä ihmettä menit sotkemaan äitiäsi siihen lainkaan??
Mitä ihmettä menit sotkemaan äitiäsi siihen lainkaan??
Jos äidin kanssa on läheiset välit, niin minusta on ihan luonnollista, että äidille kerrotaan ensimmäisten joukossa! :)
Kyllä aikuisen ihmisen ja vanhemmaksi havittelevan pitää tajuta, ettei äidin helmoihin juosta tuolla tavoin! Naurettavaa ja lapsellista.
Voi kumpa me naiset oltais tälläsiä kannustavia kaikessa muussakin!!! Me voitais muuttaa koko maailma!
Ainoa mitä tarvii enää kommentoida on tuo äitisi tohtorin hattu. Ehkäpä syy on siinä. Pelkää ettet saa koulutustasi loppuun käytyä ja se nolottaa. Lapsi kyllä saattaa hurmata äitisi myöhemmin, odota vaan!!!
Samaa mieltä. Minusta sun kannattaa kertoa äidillesi kuinka hän loukkasi sinua ja että vaikka lapsi ei ollut suunniteltu, niin se on iloinen yllätys. Olisit tarvinnuttukea etkä lyttäämistä....mitä se negatiivisuus auttaa tuossa tilanteessa, kun aiot lapsen kuitenkin pitää?
Onnea raskauteen, ole ylpeä massustasi!
Alue: Aihe vapaa
Viimeistään silloin kun pitelee vauvaa sylissään. Ehkäpä hän kaavaili että lapsi tulisi vasta koulun ja kenties muutaman työvuoden jälkeen. Taidatte olla molemmat järkyttyneitä.