Mies ei pärjää vauvan kanssa

Annat heidän tutustua omaan tahtiin...

Ei se vauva traumoja saa , sillä on kuitenki aikuinen seuralainen koko ajan..

seksille ja hyvänä pidolle aikaa.

Miehelläsi selvästi paha mieli, kun ei suju vauvan kanssa. Mutta eihän hän opi olemaan vauvan kanssa, jos ei saa rauhassa hakea omaa tapaansa. Kannusta miestäsi siihen, yhtä hyvin hän oppii olemaan lapsen kanssa kuin sinäkin, mutta omalla tavallaan.

Vierailija:

Minä olen kuulemma syy, siillä käännän 6kk ikäisen häntä vastaan!

..mut nyt poika on 1v3kk vanha, ja minä hoidan hänet käytännöllisesti katsoen ihan yksin. Ei voi mitään, mun miestä ei vaan jaksa kiinnostaa mun elämän helpottaminen. Toivottavasti löydät keinon, koska tätä en toivo kenellekkään.



Minä herään lapsen kanssa(ukko nukkuu niin kauan kun lystää vapaapäivinään)

Minä teen ruoan ja tottakai avustan syömisessä

Minä ulkoilutan

Minä leikitän

Minä lohdutan

Minä hoidan kaikki lääkäri/kela ym.. muut asiat

Minä vaihdan vaipat

Minä nukutan

Minä puen päälle/pois päältä/pesen vaatteet/ostan vaatteet

Minä siis elän arkea poikamme kanssa. Ja nyt olen taas raskaana(eikä muuten varmasti elämä helpotu) ja äärimmäisen väsynyt ja pahoinvointinen ja ukko vaan kiukuttelee kun oon niin vaikea. Et näin meillä.

Esikoisen kanssakin oli isällä totuttelua, ei aina oikein osannut olla. Mutta taaperon ja leikki-ikäisen kanssa on hieno isä! niiden kanssa kun voi jo oikeasti leikkiä ja peuhata.

Ja voin sanoa kokemuksella! Sä olet neuvonut miestä, tietysti aluksi ihan hyvää tarkoittaen, mutta mies ei välttämättä niitä neuvoja ole osannut oikein ymmärtää. Nyt mies ei välttämättä uskalla kokeilla vauvan kanssa mitään uutta tekemistä, kun pelkää että tulet heti neuvomaan. Tai toinen vaihtoehto, että on tottunut siihen että sinä otat vauvan heti jos se ryhtyy itkemään kunnolla tai natisee pitkään.



Kun sä lähdet teidän asunnosta ulos, niin mies jää yksin vastuuseen. Usko pois, muutamassa illassa se alkaa pärjätä lapsen kanssa. Totta kai sinusta eka tuntuu pahalle, kun ajattelet että vauva siellä itkee ja " voi pahoin" . Usko pois, lapsi ei siitä saa traumoja, ja isä oppii aika äkkiä uudet hoito- ja leikittämisjutut, kun joutuu yksin olla vastuussa.



Sä varmaan olet paljon enemmän lapsen kanssa kuin mies, kun tilanne kerran on päässyt liusumaan tuohon tilanteeseen! Ja koko ajan se nyt tästä eteen päin vain pahenee, jos et vain ota ja lähde ja jätä miestä selviytymään yksinään. Luuletko sä että sun mies on tyhmä? Kyllä se oppii, kun pakko on. Lähdet vain ulos mahdollisimman monena iltana peräkkäin, kyllä se mies tottuu hoitamaan ja leikittämään ;)



Toinen vaihtoehto on, että kärsit.

Ei isän ja vauvan suhde voikaan mitenkään toimia jos sinä seisot puolen metrin päässä ja nyrpistelet ja kauhistelet. Kyllähän lapsikin sen aistii, että äiti vetää hänet isän sylistä ja keskustelun sävy on ikävä.



Teet hallaa paitsi teidän parisuhteelle niin tosiaan tolle isän ja lapsen keskinäiselle suhteelle. Miehesi tekee eri tavalla kuin sinä, mutta sinun tapasi ei ole ainoa oikea. Sun on pakko luottaa siihen.

..vittu on vaan niin itsekäs paska!!! Saa nähä miten tän uuden tulokkaan kans käy. Mua vähän pelottaa. :(

kun tilanne on jo noin tulenarka. Lähde tosiaan sinne kävelylle ja luota että miehesi hoitaa kyllä lapsenne. Pikku hiljaa heidän suhteensa kehittyy ja isä oppii tulkitsemaan ja tuntemaan vauvaanne. Et sinä voi sitä hänen puolestaan tehdä vaikka hyvää tarkoittaisitkin.

Mun mies oli aluksi ihana isä, mutta kun huomasi että lapsi alkoi vaatia enemmän (n. 4 kk eteen päin) niin ei enää lapsen hoito ollutkaan niin ihanaa ja mukavaa. Meillä riideltiin monta kuukautta, ennen kuin sain miehen tajuamaan, että lapsi on myös sen.



Ja nyt (lapsi 1v 1kk) mies on viimeiset kolme kuukautta hoitanut lasta yhtä paljon kuin minäkin ;) Kerran tarvi vain pistää asunnonhakupaperit kaupungille, niin mies alkoi selvittää itse että mikä meidän parisuhteessa on vialla! ;D Ja kuunteli ja otti opikseen.



t. 10

meidän nuorempi on nyt reilun vuoden ja huutaa aina kun äitinsä lähtee ulos, mutta rauhoittuu jonkin ajan päästä ja sitten meillä onkin jo kivaa kahdestaan! Jos taas äiti menee suihkuun niin poika huutaa niin kauan kuin äitinsä on suihkussa tai hän pääsee katsomaan äitiään kylppäriin! vanhemmalla oli samoja oireita, mutta nyt kun on 3 vuotias ei välitä äidistään " pätkääkään" vaan huutaa minun perään, eli lapsilla (ainakin meillä) on isi ja äiti kausia ja siihen auttaa vain aika ja hyvät hermot sekä lapsen kanssa vietetty aika! Suosittelen lenkkejä jotta miehesi saa olla kahdestaan vauvanne kanssa. Ainakin minun on helpompi olla yksin " huutajan" kanssa ja keksiä hänen kanssaan keino jolla hän viihtyy, kuin jos äiti on koko ajan vahtimassa ja neuvomassa menee energia äidin kanssa kiistelyyn siitä mikä on oikein ja väärin! Tilanne helpottui sen jälkeen huomattavasti kun imetys loppui ja riippuvuus äiitiin väheni (älä nyt lopeta imetystä tämän takia), kun tenavat ovat olleet huonoja huolimaan pulloa!

OO enempi kanustava,äläkä oo neuvola tätinä neuvomassa hirveesti,ehkä ihan pikkuisen.

Äijäs saattaa olla,vähän epävarma ja lääke tähän on et antaa lapsen olla paljon isänsä kanssa.

Kannusta tartu onnistumisiin,ei epä onnistumisiin!

Tilanteita, jossa mies ottaa vauvanhoitovastuun omatoimisesti kontolleen on ap:n perheessä aiempaa vähemmän. Into oman jälkeläisen hoitomiseen on vähentynyt sitä mukaa kun vauva vaatii yhä enemmän. Miehen vauvanhoitosessiot ovat kaikkea muuta kun laatuaikaa vauvalle. Vauvaa istutetaan passiivisena sylissä, jotta isi voi katsoa TV:tä tai olla tietokoneella. Ei puhetta, ei hellittelyä tai minkäänlaista vuorovaikutusta. Vauva pitkästyy, itkee kenties huonoa asentoa, oloa tai pitkästymistään. Mies korjaa vauvan asentoa, muttei omaa mukavuudenhaluaan saa persettään ylös sohvalta. Sama rumba jatkuu ja jatkuu. Kun pyydän miestäni ruokkimaan vauvan, ei mitään löydy tai kaikki pitää kysyä minulta. Kun vauvaa sitten ruokitaan, pitää sekin tehdä vasemmalla kädellä. Yleensä TV:tä tuijottaen. Monesti tuttipullottelut päättyvät vauvan kakimiseen. Isi kun ei päästä silmiään irti näyttöruudusta. Lopulta päädyn miehen apulaiseksi hänen ja vauvan väliseen ruokintatilanteeseen. Mitä olen tehnyt väärin? Olen neuvonut, ettei 3 kk ikäistä vauvaa saa vielä istuttaa. Että on hyvä katsoa vauvaan, kun imetät tuttipullosta. Että vauva tarvitsee seurusteluhetkiä. Sellaisia, joissa toistetaan muutakin kun 3 kk sitten käytössä olleita vauvakielifraaseja. Että vauvan ei ole hyvä katsoa TV:tä vielä noin pienenä. Että vauvan voi myös joskus viedä ulos (äidin ei ole tarvis olla mukana ihan joka kerta). Olen tolkuttamasta päästyäni tolkuttanut sitä, että vauva tarvitsee myös isäänsä. Että olemalla lapsesi kanssa (läsnäolevana) olet isä, jota lapsesi myös rakastaa. Mikä neuvoissa on väärin? Sekö, että ne antaa äiti? Tunnen oman lapseni, sen mikä on hänelle hyväksi. Haluaisin, että mieheni tuntisi lapsensa samalla tavoin. Mikä vika on sellaisissa neuvoissa, jotka tähtäävät vauvan parhaaseen? Samoja neuvojahan äideille jaetaan neuvoloissa.



Sapettaa. Miehen työ on free lancerin työtä. Hän on kotona paljon ja voi vaikuttaa työaikoihinsa. Mahdollisuuksia lapsen kanssa oleiluun siis olisi, niihin ei vain tartuta. En ole ominut lasta itselleni vaan pyrkinyt siihen, että lapsella olisi kaksi rakastavaa vanhempaa. Poissaolevasta isästä kun olen itse saanut kärsiä.



Monen mielestä neuvot ovat pahasta. Taitaa olla aika pakata kapsäkki ja suunnata viikonlopun viettoon mökille ystävien kanssa. Rentoutuminen voi olla hankalaa, kun isänvaistot ovat meidän perheessä hukassa. Löytynevätkö koskaan?

enemmän yhteistä aikaa vauvalle ja isälle -- ja ehkä vähemmän neuvoja äidiltä.



Kannattaa myös omaa asennetta tarkistaa. Meillä poika hermostuu kovasti siitä kun äitini alkaa minua neuvomaan hoitoasioissa. Kun teen jotain omalla tavallani (josta lapsi yleensä pitää ja on tyytyväinen) alkaa äitini hössöttämään että älä noin, oletko tämän ja tämän tarkistanut ja sitä ja tätä hänelle antanut =o Poika alkaa usein sellaisessa tilanteessa itkemään. Onneksi noita tilanteita ei satu kovin usein.

Perheestä tehdään joku käsittämätön sääntö viidakko, tyyliin kyllä äiti tietää, ja isälle tungetaan lapsi, ja katotaan no kuinka se " tyhmä" ukko tästä selviää, ja sitten vaan nettiin valittamaan naama punaisena ja ämmä kuoro vastaa ja vaatii oikeutta, mutta tämä ei oikeasti ketään hyödytä, yhtään. Perhe on perhe, ja äiti hoitaa ensisijaisesti lapsen, ja pitää isän tässä kuviossa mukana. Lapset ei ole mitään olentoja joiden kanssa pitää leikkiä joku tietty aika/ päivä. Aikuiset ei leiki lasten kanssa, lapset tarvii siihen toisia lapsia. Lasten kanssa tehdään kaikkia hommia mitä normaaliin omaan päivärytmiin kuuluu. Ja isät tekee samoin ja äiti on siinä mukana, miksi aina pitää jättää se isäparka yksin. Sama kun käynnistettäis auto mitä äiti ei osaa ajaa, mamma autoon kuskin paikalle, moottori käyntiin, ja huudetaan vielä että tätähän sinä halusit. Kirjoittaisin aiheesta metrin, muuta tarttee mennä , teidän onneksi keittään katraalle puuroa.

Meillä kyllä natisevat jos mistäkin syystä. Se on vain kestettävä ja hoidettava lapset narisivat, tahi eivät. Sama se on isälläkin. Jossain vaiheessa ne itkut vähenevät sekä isän että äidin hoivissa.



Antakaa isän hoitaa lapsi siten, kuin haluaa. Jos vieressä on joku napisemassa ja tuputtamassa parempia tapoja hoitaa lasta, kyllä minullakin menisi hermot ja se heijastuisi vauvaan.

... oli vauva-aikana samanlaisia ongelmia kuin ap:lla. ja ehkä astetta pahempia. mä olin poissa ja mies meni ulkoilemaan vauvan kanssa. kaikki ei menny niinkuin piti ja vauva alkoi huutamaan. mies kertoi, että hänen teki mieli heittää vauva läheiseen järveen. kun tulin kotiin vauva itki ulkovaatteet päällä hikisenä toisessa huoneessa ja mies oli toisessa huoneessa. oli ilmeisesti menny rauhoittumaan, mikä sinänsä oikein ja olisi varmaan hetken päästä riisunut vauvan. mutta oli aika pelottava kokemus.



kuulostaa ehkä hurjalta mutta näistä kokemuksista huolimatta mies oli valmis jäämään kotiin lasta hoitamaan, kun mä menin töihin. oli jotain kolme kuukautta lapsen kanssa kotona ja se meni hyvin. ekana päivänä oli kait ollu itkuista jne.



eli meillä autto, kun mies sai olla kahdestaan lapsen kanssa. mut mitä nyt tekisin toisin, niin pitäisin tarkemmin huolen, että aluksi lyhyitä aikoja ja tulen varmasti takaisin sillä sekunnilla, kun mies luulee että olen tulossa. joskus oli sovittu jokin kahden tunnin meno, ja olin itsestä riippumatta syystä vartin myöhässä, niin tuntui et just tuollasilla kerroilla miehellä ja lapsella oli enemmän ongelmia.



tsemppiä!

Lapset ovat erilaisia, toiset enemmän äidissä kiinni.



En antanut asian itseäni vaivata. Muutaman kerran jätin vauvan iskän kanssa