Apua ruman eron läpikäyntiin!

Olen nyt kahden lapsen yksinhuoltaja jolla takana tosi rankka syksy.Loppukesästä mies löysi selvästi vanhemman ja varakkaaman naisen rinnalleen ja vei eropaperit.Liittomme tosin on ollut jo pitkään onneton.Muutti sitten uuden kanssa saman tien saman katon alle.Olin tosi vihainen ja surullinen.Aloin kuitenkin melko pian nostaa päätäni takaisin pystyyn.Sitten miehen kanssa kuitenkin puhuttiin tunteistamme joita vielä jäljellä oli kummallakin toisiamme kohtaan.Aloimme puhua että ehkä.Sitten tuli kuvioon mukaan halailu,suutelu myös seksi.Puhelimessa suunnittelimme kuinka olisimme yhdessä onnellisia.Koko ajan mies eli uuden " mummonsa" kanssa.appivanhempani ovat kovasti ihmetelleet tilannetta ja olleet minulle mahtavana tukena.Kun erilleen muutosta oli kulunut noin 2,5 kk mies tulikin takaisin.Oli yhden yön ja lähti seuraavana aamuna.Mun mielestä melko rankkaa myös lapsen kannalta,vanhempi heistä on 7 ja ymmärtää tosi paljon.Sanoin että pysyy sitten kanssa pois, mutta muutaman päivän päästä jo pyörsin puheitani.Tahtoisin niin kovasti antaa lapsilleni ehjän perheen.Kun viikko miehen yhden yön visiitistä oli kulunut sanoin että miettii mitä haluaa ja toimii sen mukaan. Kerroin myös että ei mitään kiirettä.en tosin nauttinut tilanteesta että hän asuu sen mummon kanssa.Meni muutama päivä ja mies kartoi että palaa takaisin yrittämään.Minä ajattelin tekeväni kaiken mahdollisen että ainakin kaikilla muilla olisi hyvä olla jotta lapsilla on myös isä kotona.Kun mies sitten kasseineen saapui huomasin ettei yritys ollut ihan päällimmäisenä mielessä.Mummo jäi asumaan mieheni kämppään ja me muka yritetään jotain.Yritin ymmärtää tilannetta.3 viikkoa sitä kesti.mies palasi mummon kainaloon.Siis ei pelkässä erossa mitään,mutta että kun se tehdään näin se hajottaa!ja lasten vuoksi pitäisi jaksaa.Sitten minua raastaa vielä aivan sairaasti se että kun mies uuden suhteesa aloitti ja mummo hänen kanssaan saman tien asunnon jakoi,hän vei mitään selittämättä myös lapset mukaan siihen touhuun.Siis 7 vuotiaalle ei kertonut mitään.Yhtäkkiä isä muuttaa äidin ja lasten luota toiseen paikkaan jossa isä asuu toisen naisen kanssa.Itse en voinut lapselle kertoa kun en tiennyt kun vasta noin 1,5 kk kuluttua.ja koko tuon ajan lapsi piti koko kuvion sisällään.Ei ilmeisesti halunnut pahoittaa äidin mieltä.Lapsi voi tosi pahoin.Kerran sitten kun olin uudesta kuviosta perillä ja lapsi tuli tosi kiukkuisena isän luota pois hoksasin kysellä että oliko isän luona muita.Lapsi väitti että ei.Sanoin että kyllä äiti tietää että on ja ei se haittaa.Lapsi väitti edelleen että ei.Kyselin ja kyselin kunnes viimei pala palalta lapsi tunnusti että taisi siellä ollakkin ja oli sen jälkeen tosi helpottunut kun ei tarvinnut sitä asiaa enää pitää sisällään.Niin tällä mummollakin siis on lapsia siellä isän kämpällä.Ja vielä tässä kuviossa ottaa toisen lapsemme,alle 2-vuotiaan,puolesta päähän se että hän on ollut tosi vähän isän kanssa, siis sillon kun koko perhe asu yhdessä.Ja hän on vielä kova vierastamaan.No sitten on tapaamiset niin että lapset on isän luona joka toisen viikonlopun ja eikö heti alusta pitänyt tapaamiset pitäny alottaa niin että siellä on myös mummo lapsineen.Siis pieni jolle on tekemistä olla pelkästään oman isän kanssa tutussa ympäristössä,viedään vieraaseen paikkaan joka on täynnä vieraita ihmisiä.No yhtä huutoahan se sitten oli ollutkin ja pari ekaa tapaamisviikonloppua menikin huutaessa.Ja tapaamisten jälkeen lapsi oli tosi pelokas ja itkuinen.Yöt pidän isän viikonloppuina häntä vieläkin kotona eetei sekoaisi ihan kokonaan.Kommentoikaa jotenkin koska välillä tuntuu että hajoon oikeesti kun mietin koko kuvioo ja kaikkia pieniä yksityiskohtia.Ois ihanaa kun pystys vaan lähteen eteenpäin ilman että murehtii tätä syksyä!