Lue keskustelun säännöt.
Miten mä pääsen eroon tästä huonosta itsetunnosta?
05.12.2011 |
Olen ollut sinkkuna jo seitsemättä vuotta. Mun elämä on järjestyksessä, on ihanat lapset, työ jota rakastan ja koti jossa viihdyn. olen sosiaalinen ja avoin, mukava varmasti. Ja ilmeisesti sitten kaunis/söpö, kun miesten huomiota riittää.
Mutta silti mä aina itse torpedoin kaikki alkavat ihmissuhteet omalla epävarmuudellani.
Mä olen aina ihastunut ja rakastunut vääriin miehiin. Sellaisiin, jotka on epäluotettavia ja pelimiehiä ja vain pelkän seksin perässä. Ja sitten niinä kertoina, kun joku "kunnollinen" mies ihastuu muhun, mä pilaan kaiken. Pilaan epäilemällä miehen tarkoitusperiä, sitä ettei se oikeesti tykkääkään musta. En mä sitä niille sano, mutta musta tulee etäinen, kun en uskalla luottaa enkä heittäytyä. Ja lopulta sitkeimmänkin miehen mielenkiinto lopahtaa.
Nyt mä oon taas samassa tilanteessa. Olen ollut jo yli vuoden salaa ihastunut ja rakastunutkin erääseen mieheen. Meillä on ollut flirttiä ja kaikkea, ja mun tunteeni on vaihdelleet onnesta epätoivoon. Nyt mies kertoi ihastuneensa muhun.. ja tää mun aallokko vaan yltyy. Hetkittäin olen onneni kukkuloilla, mutta pääasiassa epäilen miehen vilpittömyyttä. Mua pelottaa heittäytyä ja luottaa. Pelottaa, että petyn. Että oon taas ihastunut mieheen, joka vain pelaa mun tunteilla.
Mä tahtoisin luottaa, tahtoisin vain leijua vaaleanpunaisissa pilvissä ja antaa haaveille tilaa. Tahtoisin rakastaa ja olla onnellinen. Mutta tuo helvetin pelko ja epäluulo meinaa voittaa :(
Mä tajuan, että ajattelen ettei se mies voi mitenkään tykätä musta. Mä en käsitä mitä se mussa näkee, miksi se musta tykkäis. Mä en usko, että se vois rakastaa tai rakastua muhun.
Ja mä tiedän, että tää viimeistään pilaa taas kaiken.
Mitä mä teen? Mitä mä teen, etten pilaa tätä? Mä en halua taas kerran jäädä yksin näiden pelkojeni kanssa. Auttakaa mua, kiltit. Pliis. Kertokaa mulle, miten saan nuo pelot ja typerät "mua ei kukaan voi rakastaa" ajatukset kuopattua. Miten mä saan luotettua siihen ihmiseen, johon olen rakastunut? Tai lähinnä siihen, että se puhuu totta ja tarkoittaa mitä sanoo. Mä en halua pilata tätä.
Kommentit (12)
että olet kiinnostunut mutta huonot kokemuksesi miehistäaiheuttavat sinussa epävamuutta. Aloittakaa ihan hissun kissun. Tutustutte, tapailette ja kasvatatte keskinäistä luottamusta kaikessa rauhassa.
Vaikka saattaakin olla vaikeaa. ole aina rehellinen tunteistasi puhuess äläkä anna mielikuvituksellesi valtaa. Onnea matkaan, ansaitset rakastaa ja tulla rakastetuksi, omaa itsenäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain vihdoin ja viimein sanottua mitä mä tunnen. Ja mies kertoi tuntevansa ihan samoin.
Ja se kaikki (ihanuus) laukaisi mussa taas tän paniikin. Mä en uskalla heittäytyä tähän onneeni, vaan pelkään että kaikki olikin taas vaihteeksi valhetta.
Mä pelkään eniten sitä, että mä joudun taas pettymään. Että mies ei oikeasti tarkoittanutkaan mitään, että mä oon ollut pelkkä lelu tai hupi tai itsetunnon korotus. Enkä yhtään mitään muuta. Ja että mä oon mennyt uskomaan sen puheet ja teot, ja ihan kohta huomaan mun sydämeni särkyneen. Enkä mä tiedä kestänkö enää sitä tuskaa. :(
Sitä mä pelkään kaikkein eniten.
Ja jos se mies pettääkki sun luottamuksen, niin mitä sitten tapahtuu? Hajoat tuhansiksi kappaleiksi? Ei! vaan elämä jatkuu.
että vaikka juttu ei kestäisi, olet saanut kokea ihanan romanssin/suhteen. Sitä hyvää aikaa ja oloa ei voi ottaa sinulta pois, olet saanut elää sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se että nimen omaan heittäydyt liian pikaisesti, ikään kuin jätät kaiken yhden kortin varaan. Pelkosi ehkä nostavat riman liian korkealle ettet oikeastaan jätä onnellisudelle edes mahdollisuutta.
Kenties suojameksnismina sabotoit mahdolliset suhteesi jo lähtökuoppiin-jottet vaan tulisi petetyksi?
Entä jos tälläkertaa toimisitkin tietoisesti aivan toisin kuin aiemmin. Se mikä ei ole toiminut aiemminkaan,ei liene toistamisen arvoista. Historia on paras tapa ennustaa tulevaa, eikös niin?
Ei minun kohdalle ole sattunut tuollaisia. Joskus on vaan erottu ja sillä siisti. En ole silti kokenut tulleeni hyväksikäytetyksi, vaikka ero onkin sattunut.
Aika erikoinen asenne täytyy aikuisella miehellä olla, jos noin naisista ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos laittaa kaiken uuden onnen varaan, menettää kaiken jos sen menettää. Jos on itse tyytyväinen omaan itseensä, rakastaa itseään sellaisena kuin on, eikä anna kohdella itseään huonosti. Kai tajuat myös, että jos suhde ei toimi, se ei välttämätä johdu sinusta. Joskus asiat ei vaan toimi ja niiden tarkoitus on loppua. Mitään ei tapahdu sattumalta.
Jos ei ole sen arvoista niin eihän siinä paljon menetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä ripustaudut liikaa miehiin (kuten minäkin), jolloin luottamuksen pettäminen tuntuu maailmanlopulta ja siksi sitä pelkää koko ajan.
Vaikka mä koenkin olevani (ehkä liiankin) itsenäinen ja pärjäävä, niin silti ajatus heittäytymisestä johonkin tuntemattomaan on liian pelottava.
Näitten sinkkuvuosieni aikana mä tosiaan oon ihastunut. Ja heittäytynyt. Ja joka kerran mulle on käynyt huonosti. Mä oon uskonut niiden puheita, sanoja, kauniita lauseita. Ja siinä kohtaa kun oon alkanut luottamaan, mut on ammuttu alas ja lujaa. Aina kaikki on päättynyt siihen, että mies on sanonut ettei tiedäkään mitä haluaa.. ja siitä kaksi viikkoa eteenpäin ne on olleet parisuhteessa jonkun toisen kanssa. Ja kuukausi eteenpäni kihloissa sen jonkun toisen kanssa.
Ja jos mä heittäydyn taas.. ja joudun pettymään, mä en ole enää yhtään varma siitä että selviäisin enää tällä kertaa. En ole yhtään varma siitä, että jaksaisin enää nousta ylös ja keräillä sydämeni sirpaleita. Pelottaa, että en enää ikinä selviäisi.
Lisää vinkkejä?