Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mikä mua vaivaa?

Vierailija
04.12.2011 |

Muutin puolitoista vuotta sitten miesystäväni luokse, satojen kilometrien päähän sukulaisistani ja ystävistäni. Kaupunki johon muutin oli minulle vieras, enkä tuntenut täältä ketään muuta kun miesystäväni. Sain nopeasti työpaikan uudelta paikkakunnalta ja pian muutimme isompaan kämppään ja menimme nopeasti kihloihin. Minulla oli huono palkka ja täälä asuminen on aika kallista (suuret vuokrat jne..) joten minulla oli varaa käydä katsomassa läheisiä vain kerran puolessa vuodessa. Meillä ei ole autoa joten junalla pitää aina mennä. Kävin ennen paljon lenkkeilemässä ja kun asuin vielä kotipaikkakunnallani vietin paljon aikaa ystävieni kanssa ja olin onnellinen. Jokin aika sitten aloin olemaan paljon pois töistä ja keksin pomolleni aina tekosyitä miksi en voinut tulla. En jaksanut enää käydä töissä, ja muutin työsopparini aika nopeasti osa-aikaiseksi, ja minulla ei ollut enää paljoa tunteja viikossa. Vähän aikaa kärvistelin niin, mutta silti pystyin menemään töihin vain ehkä pari kertaa viikossa.. lopulta lopetin työt kokonaan. Rahat tulee sossulta. En ole käynyt lenkillä moneen kuukauteen. Saatan olla kokonaisen viikon kotona, käymättä ollenkaan ulkona. Mies käy kaupassa ja siivoaa jne.. mä en pysty muuta kun makaamaan sängyllä. Makaan tässä jokapäivä aamusta iltaan. Pelkkä suihkussa käyminen vaatii pinnistelyjä. Mieli on kokoajan maassa ja ikävöin siskojani, isääni ja muita sukulaisiani. Kaverit ei pidä enää yhteyttä. Ja tästä kaupungista en edelleenkään tunne ketään. Ei ole ketään kelle puhua.. paitsi kihlattuni. Itkettää kokoajan, en oikeastaan edes tiedä miksi. Nukun jokapäivä n. 13 päivällä, ja tuntuu kun sekään ei riittäisi.. joskus nukun päiväunia. Kihlattuni on saattanut olla kokopäivän koulussa, ja kun tulee kotiin minä olen edelleen nukkumassa. Hän yrittää keksiä meille aina tekemistä ja ehdottaa aina kaikkea, mihin voisimme mennä. Mutte en suostu ikinä.. en vaan jaksa kiinostua mistään tai lähteä mihinkään. Ja jos johonkin joskus lähden (esim. lähikauppaan) on aivan sama miltä näytän, saatan lähteä hiukset märkänä ja rähjäiset vaatteet päällä. Ennen kaikki oli tip top.. meikit naamassa ja hiukset suoristettuna. Lisäksi eräs läheiseni kuoli vähän aikaa sitten, tiputin muutaman kyyneleen ja se siinä. En ole jaksanut, edes surra hänen poismenoaan. Enkä jaksanut mennä edes hautajaisiin.



Eli mitä tää on? Haluaisin olla taas se sama vanha pirtsakka minä. Miten se onnistuisi?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
04.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa juuri siltä. Haethan apua itsellesi niin kyllä asiat lähtevät siitä paranemaan.

Vierailija
2/9 |
04.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mene lääkäriin ja pyydä piristystä. Ja sitten rupea piristämään itseäsi. Hanki myös kirkasvalolamppu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
04.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuin oppikirjasta. Mene laakariin, saat mielialalaaketta, jonka avulla voit saada paasi sellaiseen tilaan etta pystyt alkamaan tyostamaan ongelmiasi. Toivottavasti saisit myos lahetteen terapiaan.

Vierailija
4/9 |
04.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen miettinyt itsekin, että olisiko tämä masennusta.. sanoin kumppanilleni, että taidan olla masentunu, mutta hän vain nauroi, että etkä ole. Hän ilmeisesti pitää mua vaan laiskana, ja siihen olen alkanut itsekin uskomaan. Minulla oli vaikea lapsuus ja sieltä on jäänyt paljon traumoja joista en ole koskaan päässyt kenellekkään puhumaan. Voisinko oireilla sen takia? Edellisessä parishteessa minua petettiin usein ja oltiin väkivaltaisia. Ja myöskin henkisesti satutettiin paljon.. voisiko johtua myöskin siitä? Ääh..

Vierailija
5/9 |
04.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen miettinyt itsekin, että olisiko tämä masennusta.. sanoin kumppanilleni, että taidan olla masentunu, mutta hän vain nauroi, että etkä ole. Hän ilmeisesti pitää mua vaan laiskana, ja siihen olen alkanut itsekin uskomaan. Minulla oli vaikea lapsuus ja sieltä on jäänyt paljon traumoja joista en ole koskaan päässyt kenellekkään puhumaan. Voisinko oireilla sen takia? Edellisessä parishteessa minua petettiin usein ja oltiin väkivaltaisia. Ja myöskin henkisesti satutettiin paljon.. voisiko johtua myöskin siitä? Ääh..


eika muuten ainoastaan mielen, vaan ihan kaikkiin sairauksiin liittyen... Eivat usko ennen kuin paa on kainalossa. Mutta sulla on tuo vaikuttanut jo niin moneen osa-alueeseen elamassa, etta on aihetta selvittaa asiaa laakarin kanssa. Masennuksen syihin en ota kantaa, monella on siihen ihan fysiologinen perusta (ja se kulkee myos suvuissa). Yhta kaikki, sinulle on apua olemassa. Tsemppia. :-)

Vierailija
6/9 |
04.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuin oppikirjasta. Mene laakariin, saat mielialalaaketta, jonka avulla voit saada paasi sellaiseen tilaan etta pystyt alkamaan tyostamaan ongelmiasi. Toivottavasti saisit myos lahetteen terapiaan.

Mulla ei ole rahaa lääkkeisiin ja tollaset terapia käynnitkin tulis maksamaan varmaan aika paljon? :(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
04.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko täälä ketään joka olisi käynyt jossakin terapiassa, ja onko oikeasti auttanut? Paljonko sellaiset terapiakäynnit maksaa?

Vierailija
8/9 |
04.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kylla Kela ne maksaa joko suurimmaksi osaksi tai kokonaan, jos ne on määrätty. Eipä masentuneilla useinkaan ole rahatilanne mikään huippu, siksihän Suomessa on sosiaaliturva...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
04.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Alukssi tulee lääkitys ja jos olet sossun asiakas, yleensä se maksaa lääkkeet. En usko, että kelan myöntämään terapiaan pääsee kovin hepposesti. Saattaa kuulostaa naivilta, mutta terveellinen ja monipuolinen ravinto, ulkoilu ja harrastukset kyllä kummasti nostavat mielialaa. Masennusta ei pitäisi sekoittaa alakuloon, joka on aika yleistä. Sinun tapauksessa voi olla kyse ihan alakulostakin.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kolme seitsemän