Lue keskustelun säännöt.
Onko liikaa vaadittu??
04.12.2011 |
Eksän kanssa on lapsienhoito ollut aikaisemmin viikko-viikko-systeemillä, mutta nyt viimeiset muutaman kuukauden hänen kotonaan on ollu remontti, niin lapset on ollu koko ajan mun luona.
Mulla on ollut terveyteni suhteen hieman rankka syksy, eka keuhkokuume ja nyt selkävamma, joten en oo ollu ihan täysissä sielun ja ruumiinvoimissa pyörittämään tätä arkea viimeaikoina.
Eksä on välillä tullut tänne auttamaan ruuanlaitossa ja pyykkäämisessä. Joskus olen soittanut hänet apuun myös silloin, kun on ollut oikein karmaisevan huono päivä kipujeni ja noiden meidän teini-ikäisten kanssa, he tietenkin hermoilevat, kun olen kipeä, ja murrosikäänsä muutenkin.
No, eilen oli huono päivä. Isoin lapsista, 15v (joka just edellisenä iltana ilmaisi huolensa ja pelkonsa mun halvaantumisesta) käyttäytyi todella huonosti ja uhitteli.
Pyysin isäänsä tulemaan paikalle selvittelemään tilannetta, koska itse olin julmetunmoisissa kivuissa.
No eksä tuli, krapulaisena, alkoi riehuttaa lapsia, ja koska ei pyynnöistäni huolimatta rauhoittunut tai edes mennyt toiseen huoneeseen riehumaan, käskin hänen lähteä pois.
Tänä aamuna laitoin viestin, että voisiko käydä lasten kanssa vaikka ruokakaupassa, voisi tehdä hyvää, koska muuten jäisivät jumittamaan neljän seinän sisään, ja koska ruokakaupassa pitäis käydä ja mä en pysty kävelee.
No eksä vastas siihen, että hän tulee hakemaan lapset ja menevät hotelliin, että saan olla rauhassa.
HÄH?? Eihän se se syy oo!
Puhelimessa selvisi, että herralla on taas krapula, joten siitä tuo asennevamma.
Sanoin, että tarvitsen hänen apuaan lasten 'ulkoiluttamisessa' (vaikkei nyt ihan pienistä lapsista ole kysymys), kaupassa käymisessä, ruuanlaitossa ja yleisessä järjestyksenpidossa, koska kun joudun ottamaan kipulääkkeitä, en pysty olemaan täysissä henkisissäkään voimissa.
Hänen mielestään edelleen haluan vaan eroon lapsista.
Ok, menkööt vaan yöksi hotelliin, jos hänellä on siihen varaa, mutta ei se poista tosiasiaa, että ruokakaupassa on silti käytävä, minäkin tarvitsen ruokaa!
Ja muutenkaan hotskuun meneminen ei ratkaisen tätä arkipäivänpyöritys-ongelmaa, ei hän voi niiden kanssa montaa yötä siellä olla, hommat on saatava toimimaan kotonakin.
Mua ottaa pannuun tää sairastelemiseni, sain ensviikolle ajan asiantuntijalle, joka ehkä osaa laittaa selkäni kuntoon.
Mutta kaikkein eniten harmittaa eksän syyttäminen, että haluisin eroon lapsista! Enkä! Ok, joskus on kiva olla hetki itekseen, mutta enemmän ajattelen, että lasten on kiva päästä välillä jonnekin muualle kuin kotinurkissa pyöriä, ne on sen tyyppisiä, etteivät kauheesti oma-aloitteisesti mihkään lähde (voi johtua myös siitä, että ovat huolissaan minusta, vaikka olen vakuuttanut, ettei tarvitse.)
Mitä tässä tilanteessa pitäis/vois tehdä?
Rautalangan vääntäminen krapulaisen eksän kanssa ei kauheesti kiinnostais. Lasten kanssa oon puhunu viimeksi tänään, että koitetaan ottaa rauhallisesti, niin kyllä me pärjätään ja mä paranen.
Isoin lupas jo hoitaa kaupassakäymisen, muta en haluis sitä liikaa vastuuttaa.
Voinko vaatia eksältä arkeen osallistumista täällä mun luona nyt kun ei voi ottaa lapsia luokseen?
Kommentit (8)
voit tietty vaatia mutta ei se eksä välttämättä tottele. Ei minusta ole liikaa vaadittu 15-vuotiaalta että käy kaupassa ja katsoo sisaruksia jne sen aikaa kun olet kipeä, moni 16-vuotiaskin asuu itsekseen ja tulee toimeen aivan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on viikko-viikko.
Lapset olleet mun luona nyt noin 2,5kk putkeen ja kesälläkin vain vähän aikaa isänsä luona, kun olivat reissussa.
15vuotiaani pystyy kyllä ottamaan vastuuta ja olemaan reipas, mutta sillä on itellään murkkukriisi nyt just pahana, siksi en haluaisi sitä raskauttaa aikuisten velvollisuuksilla.
Miksi ihmeessä a) syyllistyt b) selittelet sitä, ettet halua olla lapsista erossa, kuten exä tulkitsee?
Mun mielestä se on ihan järkevää siltä, että veisi lapset hotelliin, kun ei muuten pysty heitä ottamaan luokseen. Siinähän hän kantaa vastuunsa, jota sinä et näemmä omalta osaltasi pysty kantamaan. Miksi ihmeessä exän pitää juosta sun luonas jeesaamassa ja sit sä saat vielä arvostella sitä.
Ihmeen kiltti exäs on ollutkin, kun on sua jeesaillut, mutta se ei kuulu sen velvollisuuksiin mitenkään. Kyllä sun täytyy etsiä itelles apua muualta ja itsenäistyä exästäs ihan jo lastesi takia.
Kai ne lapset nyt pelkää, kun sä et selvästikään hallitse tota hommaa. Ole aikuinen ja hanki itsellesi apua! Täällä ruikutus ei sua auta.
Exälläsi kun ei ole mitään velvollisuuksia hoitaa sinun kauppareissujasi jos hän ei halua.
Sulla on niin isot lapset jo jotka voi käydä siellä kaupassa.
Sun pitäis myös päästä irti tosta riippuvuudesta exääsi.
Koska tapaamissopimus siis tosiaankin on viikko-viikko, ja eksä ei ole voinut pitää lapsia luonaan käytännöllisestikatsoen ollenkaan moneen kuukauteen, koska hänellä ei ole paikkaa minne niiden kanssa menisi (siis ei voi olla hotellissakaan kokoaikaa), niin arvelin, että hän voisi silti edes jotenkin huolehtia velvollisuuksistaan LAPSIA kohtaan vaikka ostamalla/tekemällä heille ruokaa edes sitten mun luona, ja tavata lapsia muutenkin, se kun olisi LAPSILLE tärkeää nähdä isäänsä.
Erosta on jo vuosia aikaa, ja ihan itsenäinen todellakin olen ollut niin lasten kuin huushollinhoitamisenkin suhteen siitä saakka, tämä tän syksyinen sairastelukierre on poikkeustilanne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se niin, että tapaamisoikeus on vain oikeus, mitään velvollisuutta se ei pidä sisällään??
huoltajuussopimukseen on kirjattu, asiaan eivät vaikuta sun terveysasiat
jos et pysty terveytesi vuoksi hoitamaan lapsia ajankohtana, jolloin sun kuuluisi se huoltajuussopimuksen mukaan tehdä, sun pitää järjestää asia kuntoon, hankit esimerkiksi hoitajan