Vauva syntyi--ajatukseni pelottavat.

Kyllä se vaavis hurmaa sut viimeistään hampaattomalla hymylläs.

Apatia ja melankolia synnytyksen jälkeen on aika tavallista.

Jos ajatukset jatkuu kovasti negatiivisina, hae ihmeessä apua.

joka on pientä kun vauva tulee uhmaikään =)

Maha kyllä oikuttelee, joten uskon sen johtuvan siitä. Tuntuu vaan niin pahalta kun ei ime rinnalta vaan vaatii pulloa kun siihen synnärillä oppi.

Erittäin harvalla on niin pitkä pinna, että kestää vauvan jatkuvan tyytymättömyyden ja itkun ilman negatiivisia ajatuksia. Mutta muistathan, ajatuksillasi ei ole totuuspohjaa, vauva itkee jostain syystä, joka ei välttämättä ole aina selkeästi löydettävissä. Sitä se on joidenkin vauvojen kanssa, se on vain kestettävä ja odotettava parempia aikoja. Yksi vinkki on käyttää korvatulppia, itku käy huomattavasti vähemmän hermoille, kun se kuuluu vaimeampana. Ja tietysti, jos epäilet jotain fyysistä vaivaa itkun syyksi, kannattaa käyttää vauvaa lääkärillä. Mutta mitään vaivaakaan ei aina ole, toiset vauvat ovat jostain syystä luonteeltaan ärtyisämpiä. Kokemusta on. Kyllä se siitä lopulta iloksi muuttuu.

Tuo alkuaika on usein hankalaa kun oma mieliala on aika maassa. Vaihe menee kuitenkin pian ohi. Sinua vaivaa varmasti mielialan heittelyjen lisäksi väsymys ja pelko uudesta. Muistan tuon ajan hyvin ja voin sanoa että pikkuhiljaa helpottaa.



Vauvallasi on varmaan masukipuja kuten useimmilla vauvoilla on. Käytätkö Cuplatonia? Röyhtäytätkö joka syötön jälkeen? Syötkö jotain voimakkaasti maustettua, kahvia, kaalia, ruisleipää?



Vielä ei välttämättä ole liian myöhäistä opettaa vauvaa rinnalle pullon sijasta. Se vaatii vain kärsivällisyyttä mutta uskon että se kannattaa. On helpompaa syöttää rinnasta kuin pullosta.



Voin melko suurella varmuudella sanoa, että 3 kk:n ikään mennessä vauvan masukivut helpottavat. 6 kk:n ikään mennessä vauvasta osaa jo nauttia ihan aidosti! Ja tuo alkuaika menee hurjan nopeasti vaikkei se siltä tunnukaan.



Kovasti vain tsemppiä sinulle ja uskoa tulevaisuuteen!

he eivät totu yhtä helposti vatsan ulkopuoliseen elämään kun useimat vauvat. vaan eivät nämäkään vaativat tapaukset koko loppuelämäänsä itke vaan kun saavat tarpeeksi rakkautta ja hoivaa, heistä tulee aivan ihania lapsia.