Naapuri ei tervehdi!
Olemme muuttaneet 1kk sitten kerrostalosta rivitaloon. Kerrostalossa kaikki tevrehtivät toisiaan ja rupattelivat niitä näitä.
Nyt rivitalossamme (pieni yhtiö, 6 asuntoa) seinänaapurimme ei juuri koskaan tervehdi.
Tehdessämme muuttoa oikein odotin, koska pääsen hänelle esittäytymään, kun hän aina tuntui "juoksevan pakoon" kun näki jonkun pihalla ja kaikille muille olin jo itseni esitellyt.
Eräänä päivänä pääsin sitten sanomaan käsipäivää.
Sen jälkeen olen häneen tormännyt arviolta n. 10 kertaa, joissa vain kahdessa olen häntä pystynyt tervehtimään: muuten hän aina katoaa heti kun menen/menemme ulos tai autolle tai varastolle.
Eli jos hän on vaikkapa viemässä roskapussia, ja näkee että ulko-ovemme avautuu, hän juoksee sellaista puolijuoksua kotiinsa.
Kerran jouduimme menemään hänen ovelleen soittamaan ovikelloa, kun oma liesituulettimemme reistaili ja olisimme kysyneet, miten hänellä, kun keittiömme ovat vastakkain ja samaan aikaan tehtyjä, niin hän avasi oven ja ennen kuin ehdimme edes hei sanoa, hän katsoi meitä ja sanoi:" Meillä on vieraita, onks teillä jotain asiaa?"
Siis kuka avaa oven naapureille noin? Ei mulle tulisi mieleenikään.
Sitä paitsi; en ole koskaan kuullut että kukaan huvikseen ovikelloa naapuriin menee soittamaan, kun aikuisista kyse, eiköhän silloin ole aina jotain ihan oikeaa asiaa...
Muutama elävä esimerkki tervehtimisestä:
Tulin pihalle mennäkseni autolle, naapuri seisoi oman autonsa vieressä ja puhui puhelimeen. Nyökkäsin ja hymyilin, heilautin samalla kättäni. Mitä tekee hän? Kääntää selkänsä minuun päin ja lähtee kävelemään autolta pois päin pihalle.
Ööö...???
Mieheni vaihtoi tuossa pari vkoa takaperin talvirenkaita pihalla, ja ei huomannut, kun tämä naapuri käveli mieheni selän takaa n. 5 cm etäisyydeltä, huomasi vasta kun naapuri oli jo ohittanut, koska tämä ei jälleen tervehtinyt.
Vain, jos kohtaamme ihan kasvotusten ja sanon ensiksi "moi/hei/huomenta", hän tervehtii.
Harmittaa, kun kyseessä on seinänaapurimme. Muut naapurit on tosi mukavia. Jotenkin asia vaivaa minua. Emme ole tehneet mitään suututtaaksemme häntä ja olemme hiljaisia naapureita.
Haluaisin olla ns. kaikkien kaveri.
Kommentit (33)
Kyllä kotona täytyy saada olla rauhassa. Mullakin monesti jotain kevyttä rääsyä päällä. Voi olla sauna, suihku tai jotain muuta kesken. Eipä ole kiva, jos joku tulee häiritsemään. Saatan olla yökkäri päällä koko päivän ja sitten naapuri änkyttää meidän ovella jotain ja pyytelee anteeksi.
Kukin avaa oven siinä asussa kun avaa, so? Mä en ymmärrä tätä ongelmaa, onko teillä noin huono itsetunto? Meille saa tulla kyllä klo 8-22 soittaa ovikelloa, avaan sitten vaikka sukkahousuissa (kerran kävi juuri näin). Naapuri vaan nauroi, ja sanoinkin etten ehtiny panna mitään päälle, kun avasin vaan saman tien, :D Hauska tilanne, that´s it. Nauratti vaan. Älkää olko noin helvetin tiukkapipoja. t. 12
ap:sta tehdään aina se kamala ihminen. Jos kertoo lapsipuolista, haukutaan ilkeäksi äitipuoleksi. Jos kertoo toiminnasta etäisällä, haukutaan kamalaksi lähiäidiksi. Jos kertoo elävän sossun rahoilla, haukutaan pummiksi. Jos kertoo, ettei ikinä kävisi sossussa, haukutaan ylimieliseksi jne.
Käsittämätöntä, että joku puolustaa ap:n naapuria. Moukkamainen tyyppi, vailla käytöstapoja. Kerran ovella käyminen asiasta on ihan normaalia ja uskomatonta, että siitäkin joku näkee ongelmaa. Ja tervehtiminen, minäkin koen myötähäpeää näistä ihmisistä, jotka luikkivat karkuun. miettikääpä kaikki sillä tavoin toimivat, kuinka typeriltä näytätte. Luuletteko, ettei toinen osapuoli huomaa? Mikä siinä on niin vaikeaa sano iloinen "heippa" ja jatkaa matkaansa. Vai onko nää niitä samoja, jotka työpaikallakaan ei tervehdi työkavereita?
Meillä on outo tilanne. Uudet naapurit ignooraavat minut täysin. Naapurinnainen tervehtii miestäni mutta ei minua. Siis eivät ole olleet missään tekemisissä sen enempää että enemmän minä olen naista nähnyt pihassa. Yritin nyökätä aluksi mutta ei tervehdi niin ei väkisin. Miehelleni sanoo jopa ääneen terve.
Se on hassua että minä olen meistä se kohteliaampi ja minut on kasvatettu tervehtimään ihmisiä ja naapureita. Mieheni ei ole ollenkaan niin kohtelias ja karttaa ihmisiä jos voi ja naapureita samoin eli ei osaa small talkkia yhtään. Itse olen etäisen kohtelias eli en tuppaudu mutta tervehdin ja vaihdan pari sanaa jos joku kysyy jotain tms.
Tuntuu vaan aika oudolta.
Herranjumala, jätä naapurisi rauhaan. Minäkin menisin tuollaista hullua karkuun ja kovaa. Elä omaa elämääsi, naapurillasi ei ole teidän suhteen mitään velvollisuuksia. Ei moikata eikä mitään muutakaan. Paitsi ehkä olla aiheuttamatta selvää häiriötä.
Miten niin olen hullu? Kyse on alkeellisista käytöstavoista ja miksi tervehtii miestäni mutta ei minua kysynpähän vaan?!
Vierailija kirjoitti:
Herranjumala, jätä naapurisi rauhaan. Minäkin menisin tuollaista hullua karkuun ja kovaa. Elä omaa elämääsi, naapurillasi ei ole teidän suhteen mitään velvollisuuksia. Ei moikata eikä mitään muutakaan. Paitsi ehkä olla aiheuttamatta selvää häiriötä.
Eiköhän tämä ole ratkennut, ku keskustelu on vuodelta 2011.
Se tunne ku porukka kommentoi vuoden 2011 keskusteluun. Ihmiset hei, juna meni jo.
Mä tervehdin aiemmin naapureitani, mutta nyt teen sitä satunnaisesti. Ei vain huvita. Jos nyt ihan vastatusten kävellään niin sanon moi.
MIKÄ JUTTU TUO KÄSIPÄIVÄÄ OIKEIN ON? Voi jestas. Se juna meni jo! Ei taviksen tarvitse leikkiä valtionpäämiestä.
En availe ovea, haluan olla rauhassa.
Mä inhoan tuollaista "ollaan kaikki täällä naapureita keskenään hyvässä hengessä ja rakennetaan talkoissa kaikille jotain yhteistä kivaa".
Minä en ole sen tyyppinen ihminen.
Ei h*lvetti mikä painajainen tuo ap! Itse asun rivitalossa, enkä tasan edes tiedä keitä muita talossa asuu, enkä halua tietää. Onneksi meidän talossa ei asu tuollaisia, jotka ei kunnioita toisten halua olla yksin ja rauhassa, vaan tunkee seuraansa vaikka toinen selvästi osoittaa ettei sitä halua. Ovea en avaa ollenkaan, jos joku tuttu ei ole sanonut olevansa tulossa. Smalltalk-taipumuksesta kärsiviä nähdessäni lähden äkkiä toiseen suuntaan, etten joudu niiden puheripulin kohteeksi.
Totta, naapurit eivät ole ystäviä eivätkä kavereita vaan naapureita.
Silti jotkut ovat piun uteliaita :(
Menkää kaikki pois !. Haluan olla yksin ja rauhassa. Ei minulla muuta. Jatkakaa !
Sitä paitsi se, että tuntee naapurit -ainakin nyt edes tervehtimistasolla, luo turvallisuuden tunnetta.
Ja mitä sitten, mitä väliä vaikka avaat oven missä tahansa kotirääsyissä tai tosiaan vaikka pelkät sukkikset jalassa? Elämää se vaan on. Ennen vanhaan mentiin kauppaankin paplarit päässä -mutta se olikin silloin kun ihmiset kohtasivat toisensa ihmisinä, eikä minään vihollisina.