Ärsyttää äidit, jotka tivaavat kaupassa lapselta, mitä tämä haluaa syödä

Mäkin toisinaan kysyn jos tulee itelle tiltti menun kohdalla. Jos siis kärryssä joku perus jauhis, broisku, makkara hässäkkä jo ja sitten pitäs vielä jotain keksiä niin saatan kysyä lapselta, koska saattaapi hyvinkin muistaa semmosen ruoan jonka ite ihan unohtanut. Toisaalta, voihan lapsella olla joku uus lemppariruoka joten kiva tehdä sitäkin joskus.

nämä äidit todella kysyvät tuon kysymyksensä lapsilta vielä todella vihaisesti.

Minusta tuollaisen asian kysyminen on lähinnä kohteliasta ja huomioivaa.

kun välipalat lasketaan mukaan.



Yhteensä viikossa 35 ateriaa. Lapsi saa päättä yhden päivällisen (perjantai) ja yhden aamiaisen (lauantai).



Todella hirveää! Tee ls-ilmoitus!

perjantaisin lapsi saa päättää, mitä "einestä" haluaa iltaruuaksi hoitopäivän jälkeen ja varmasti minut kuulet kaupassa tivaamaassa lapselta, mitä haluaa valita. Useimmiten ottaa Atrian jauhelihapizzan (sen euron ällön lätyn...) tai lohikeiton... =)

Meillä se on rentoa keskustelua. Mietitään mitä voitaisiin syödä. Usein lapsilta tulee hyviä ehdotuksia.



Minä päätän ruoasta ja lapset todellakin tietävät että ruokaa on aina pöydässä. Joskus voivat kuitenkin toivoa mitä laitetaan.



Eipä stressannut meidän 4-vuotiaskaan tänään kaupassa kun ääneen pohdin että mitä hedelmiä ostettaisiin. Tyttö toivoi vesimeloonia, siihen en suostunut. Sitten ehdotti viinirypäleitä ja niitä otettiinkin. Minä otin lisäksi myös appelsiineja.

nämä äidit todella kysyvät tuon kysymyksensä lapsilta vielä todella vihaisesti.

Itsekin kysyn tätä silloin tällöin, jos olen lapsen kanssa kaupassa. Voi johtua esim. siitä, etten itse keksi mitään ja lapsi(kin) voi antaa hyvän vinkin. Tai voin ihan lastani ilahduttaakseni tehdä lempiruokaansa/mitä hänen tekee mieli (voi kauhistus).

Tunnen ihmisen, joka sopivin väliajoin mesoaa tästä samasta aiheesta, tai ylipäätään ihmisistä jotka lastensa kanssa kauppaan menevät. Itse lapseton. Kun ei niitä lapsia voi kotiinkaan sulkea 18v-synttäreihin asti.

Minusta tuollaisen asian kysyminen on lähinnä kohteliasta ja huomioivaa.

Meillä ainakin koko perhe yhdessä pohti kauppapäivänä, mitä haluaisi syödä seuraavina päivinä. Ja kyllä se 4-vuotiaskin saa omat toiveensa esittää, yleensä se on kalakeittoa. No, tässä nyt viime aikoina on aikuisten mielestä ollut kalakeittoa vähän turhan usein.... mutta en katso tarpeelliseksi jyrätä lapsen mielipidettä ihan joka viikko :)

Mun mielestä tämä on valmistutumista itsenäiseen elämään pieni askel kerrallaan: saa miettiä syömisiään ja valita kaupassa juuston. Ja johan tuosta alkaa olla äidilekin hyötyä kun kaupassa voi iskeä pussin käteen ja sanoa että haepas neljä sipulia, saa sitten itse valkkailla vaikka tomaatteja samaan aikaan.

Musta tää on ihan normaalia kasvatusta??!!

Siis kysyä nyt lapselta mitä tämä haluaa syödä! Huhhuh.

Huomasinkin että korvasi höristivät kun kysyin tytöltäni mitä haluaa syödä illalla.

Kuulehan ap. Minun perheessäni ruokailuhetket ovat koko perheen nautintoja. Rakastamme ruoanlaittoa ja hyvää ruokaa. Lapset saa maistelemaan erilaisia ruokia sillä, että he osallistuvat ruoanlaittoon jo pienestä lähtien. Innostusta on tuettava vaikkapa sillä, että antaa lasten joskus ehdottaa mitä syötäisiin tänään.

Näin on.

Mistä muista asioista lapset näissä kodeissa huolehtivat, ehkä veroilmoituksista, talvirenkaiden vaihdosta, siivouksesta?

on muutamia ruokia mitä meidän 6v ei syö eli jos muu perhe syö sitä niin hän saa "päättää" mitä itse ottaa,yleensä vaihtoehdot on eineksiä kalapuikosta-kanaviillokkiin tms.



ai niin kyllä meidän teinitkin saavat päättää ruuista,ostavat niitä jopa ihan itse kysymättä vanhempien mielipidettä,kamalaa!

jotka TIVAA asiaa lapsiltaan, vai äitejä, jotka kysyy? Mä kysyn siksi, että lapseni on perheemme täysivaltainen jäsen, ja hänellä on yhtäläinen oikeus toivoa mitä ruokaa teen, ihan kuten miehelläni.



Loppupeleissä tietenkin minä päätän, koska ruoan ostan ja teen (no ok, mieskin usein), mutta kyllä mies ja lapsi saavat esittää toiveita eikä mulla juuri mitään syytä ole olla toteuttamatta näitä toiveita.

joo me aikuiset päätämme pääosin perheemme ruoat. Mutta aika usein kuuntelen lastemmekin toiveita. Saavat välillä päättää senkin mihin ravintolaan mennnään syömään, sitäkin kysytään heiltä, ei me muuten teidetä minne haluavat. Usein kyllä haluavat er paikkoihin...



Kysyn myös usein pojilta vapaapäivinä, että mitäs tänään tehtäis, jollei ole mitään ennalta sovittua. Siinä sitten väännetään kahden erilaisen toiveen välillä.

vihaan ruuanlaittoa enkä suostu tekemään jotain ruokaa vain siksi, että on oltava ruokaa. Siksi kysyn lapsilta, mitä he haluavat syödä ja teen sitä. Helppoa ja yksinkertaista. Ja kun lapsia on 3, tulee enemmän kuin 1 ehdotus. Kaupassa käyn vain kahdesti viikossa.

lapsi päättää koko vk:n ruokalistan. Lapselle on minusta opettavaista jos hänet kuitenkin huomioidaan päätöksenteossa ja mikäpä sen harmittomampaa kuin yhden ruokavaihtoehdon kertominen kauppareissun yhteydessä.



Sitten on vielä näitä: Tulen kitisevien väsyneiden lasten kanssa tarhasta ja isompi monkuu vastaan kaikkea mitä kärryihin laitan. Siinä saatan sitten äsähtääkin että mikäs se pikkuherralle sitten tänään kelpaa :D



Ei tämä vanhemmuus nyt hei ihan kuolemanvakavaa ole... eihän?

minä kysyn lapsilta aina mitä haluavat syödä kun teen seuraavan viikon ostoslistaa. Ihan normaali tapa meillä.

Meillä on kolme lasta ja kyllä meillä otetaan myös lasten toiveet huomioon ja toteutetaan niitä toiveita. Että semmosta..

Kauheaa, mä kyselen jopa yhdeksänkuiseltani kaupassa, että mitäs tänään syötäisiin. Vaikka lapsi ei taatusti osaa vastata eikä sitäpaitsi edes vielä syö läheskään kaikkia ruokia kanssani. Mutta onhan se kai ihan normaalia jutella kauassa mukana olevan perheenjäsenen kanssa, vaikkei tämä vielä osaisikaan vastata. Tottuupahan siihen, että jutellaan. Eikä muuten ikinä kitise tai huuda kaupassa, koska aina jutellaan siellä sen sijaan, että työntäisin vain lasta rattaissa tuppisuuna ja kiukkuisen näköisenä hyllyltä toiselle.



Mikäli lapsi on perinyt äitinsä pälätysgeenit (toistaiseksi ainakin jokeltelun määrä viittaa uhkaavasti siihen, että näin on tapahtunut), tulemme varmaankin jo ensi vuonna olemaan ap:n kaltaisten kauhu kauppareissuillamme, koska juttelemme jotakin jokaisesta kärryyn laitettavasta ostoksesta. :)

Mitä pahaa siinä on, että lapsi kertoo mielipiteensä jokapäiväisestä asiasta?



Meillä juuri tänään ruokapöydässä juteltiin lasten (7,12,15) kanssa siitä, mitä he toivovat joulupöydässä olevan.



Ei, he eivät tee veroilmoituksia, eivät vaihda talvirenkaita mutta tasan kyllä osallistuvat siivoukseen.

meillä on välillä (ehkä kerran viikossa tia kahdessa) päiviä jolloin lapsi saa päättää mitä syödää (tietyissä rajoissa tietenkin). Eli olen se äiti joka saattaa tällaisi´nä päivinä kysyä kaupassa lapselta "mitä tänään syödään"..



Toki muutenkin ruokakaupassa saatan kysyä mitä lapset haluaisivat (esim. onko ruokana spagettia ja kasviskastiketta vaiko kasvislasagnea)...



Meillä lapset saavat harjoitella päättämistä ikätasonsa mukaisesti. Esim. juuri ruokailut ovat hyviä harjoituskohteita, koska ne ovat arkipäivää ja todellisia lapselle - siksi lapset saavat osallistua päätöksentekoon..