En imettänyt, koska inhosin sitä. Muita?

tuntuu inhottavalta. Mulla on nännit ollu aina TOSI herkät ja vaikka lapsen imeminen ei sinänsä kipeää tehnyt kun haavat ja sienitulehdus oli parantu, niin se vaan tuntui inhottavalta.

Ok, no tuo selittää jo. Pystyn kyllä kuvittelemaan, että ei tunnu kivalta, jos on tosi herkät nännit. Minulla taas ei ole, mutta kainalot ovat, ja tuntuisi kauhealta ajatukselta, jos vauva ottaisi imuotteen kainalosta! :D Huijui!

Mä en taas jaksaisi pullojen kanssa

tuntuu inhottavalta. Mulla on nännit ollu aina TOSI herkät ja vaikka lapsen imeminen ei sinänsä kipeää tehnyt kun haavat ja sienitulehdus oli parantu, niin se vaan tuntui inhottavalta.

Sitä paitsi pulloruokinta oli helpompaa; tissit suihkusi, kolme rintatulehdusta, maitoa valui koko ajan, koko ajan tukoksia, herumiskipu jotain aivan käsittämätöntä (tuntui kuin koko rinnan sisus olisi poltettu nokkosilla), tosi pahoja haavoja heti alkuun, jotka eivät meinanneet parantua. Siinä jäi vauvan tyytyväiset öninät oman kipuvaikerruksen alle.

pelaamista ollenkaan. Mä joudun käyttämään rintakumeja (näistä muuten varmaan on apua herkkänännisillekin) ja niidenkin peseminen ärsyttää.

Kyllä mullakin imetys sattui aluksi, mutta n. kuukaudessa se loppui.

kone pesi pullot, yöllä en maitoa lämmitellyt, vaan mulla oli valmiina pulloissa maito sängynpäädyssä. Oikeastaan paaaaaljon helpompaa, kuin se rasvaaminen ennen imetystä, imetyksen jälkeen, paitojen vaihdon, utareitten kaivamisen esiin (kuppikoko J), rintakumin huolehtimisen jne jne... puhumattakaan niistä loputtomista tulehuksista ja suiskussa pumppaamisista.

todella huono olo, oikein oksettava. Kolme viikkoa yritin. Ties mistä johtui. No, upea täysin terve lapsi siitäkin vauvasta kasvoi.

Ja lopettaa imetyksen sen takia 1-2kk kuluttua. Sitä en ymmärrä jos ei edes yritä päästä inhotuksen tunteesta eroon.

esikoista en imettänyt yhtään, kerran kokeilin ja (onneksi) ei onnistunut sairaalan painostuksesta huolimatta, pumppasin kuitenkin ensimmäiset 3 viikkoa maitoa. Toiselle lapselle aion tehdä samoin :)



En vain pidä siitä, että rintojani kosketaan..

Yrittäkää selittää! Musta se on parhaimmillaan ihanan rentouttavaa, voi mennä sängylle makaamaan ja lueskelemaan ja välillä katsella, kun pieni tyytyväinen vauva syö silmät kiinni.

mahataudissa kerran oksensinkin vauvan päälle vähäsen kun en ehtinyt siirtää sitä pois:( ajattelin että pian tähän tottuu mutta oksetus senkun vaan jatkui ja itse lopetin sitten kun en halunnut olla kokaajan sairaana. Että näinkin paljon voi äklöttää ihan kirjaimellisesti OKSETTAVAA PUUHAA.

Kuulostaa todella oudolta! Mistähän tuollainen voi johtua? Joku trauma omasta lapsuudesta?

puhuin yhden lääkärin kanssa ja neuvolassa ja vielä jälkitarkastuksessa ja kaikki sanoivat että joillekin voi tulla oksetusta joku hormonaalinen juttu tais olla. Imetys ei siis ällöttänyt muuten millään lailla mutta yhtäkkiä oli olo kun ois merisairas ollut.

syynä imettämättä jättämiseen hyvin itsekäs.



Eiköhän nuo imetyksen ensiviikot aina ole työläitä ja vähän kivuliaitakin, mutta jos sen epämukavuuden sietää, on imetys todella helppo, mukava, halpa ja lapsiystävällinen ruokkimismuoto.



Eihän vastike toki tervettä lasta sairastuta, mutta ei teollisesti käsitelty vieraan lajin maito äidinmaidon veroista ole.

koska tulin siitä hirmu kipeäksi sieltä sun täältä mutta pumppasin n.3kk

imetän sen, minkä jaksan. Vauva oli pelkästään rintamaidolla 1kk, kunnes vaivainen ja itkuinen alku väsytti minut kokonaan (ja mustis 4v.) ja annoin lisämaitoa. Olin ajatellut, että imetän sinne 5 kk asti, mutta 3,5 kk kohdalla luovutin. Nyt vauva (8 kk) edelleen vaivainen, mitään allergioita ei todettu, mutta olen onnellinen, etten enää imetä...

Ymmärrän täysin kaikki ratkaisut "oksetuksineen".

Olisi kyllä upeaa,että kulttuuri muuttuisi niin, että olisi ihan ok ja hyväsyttävää sanoa, että "En imettänyt, koska en halunnut."



Nyt kun näitä verhotaan ties mihin "maito vaan loppui" selityksiin, luulevat tietämättömät äidit turhaan, että maito todella voisi vaan loppua. Ja sitten kun pikkuinen jonakin iltana känisee vähän enemmän, heti arvellaan, että "No nyt se maito vaan loppui niinkuin naapurin Pirkolla" ostetaan korviketta ja menetetään imetys.



On ihan ok, ettei tahdo imettää, mutta jos on valmis semmoinsen päätöksen tekemään, niin sitten olisi reilua kertoa syy suoraan. Olettaen siis, että joku sitä syytä ihan kävisi tenttaamaan ja olisi pakko vastata.

Raskausaikana suunnittelin että imetän sen 6kk ainakin. Kun vauva syntyi maitoa tuli vaikka muille olisi jakanut, mutta vauvapa ei sitten imenyt kunnolla / saanut otetta vaikka käytiin kotiutumisenkin jälkeen vaikka missä infoissa ja neuvontahetkissä. Ja jotenkin se koko ajatus siitä että kehosta valuu jotain nestettä / aina sai pelätä koska suojat falskaa / pakotus rinnoissa / ajatus siitä että hetken päästä pitää TAAS alkaa yritätä huutavan vauvan kanssa tietäen, että siitä ei tule ¤#¤%&"#"kaan ahdisti niiiiiin paljon, että pää meinasi räjähtää. Pumppasin maitoa 3 kk 4-5 krt/vrk ja sitten koitti onni ja autuus. Vauva saanut koko ajan rinnalla korviketta sairaalasta lähtien ja sairasti ekan pienen flunssan 6kk, mutta kuumeessa / muuten kipeänä ei ollut kertaakaan. Että my ass kaikki korvekevauvat sairastelevat -paskanjauhajat.



Toivoisin, että jokainen nainen saisi valita imettääkö vai ei / haluaako sitä maitoa rinnoista valuvan vai ei.



Piste :)