En imettänyt, koska inhosin sitä. Muita?
Tätä ei saa missään ääneen sanoa, vaan pitää aina väittää, ettei maitoa tullut. Nyt anonyymina kuitenkin tunnustan, enkä usko että olen ainoa ;)
Kommentit (31)
onneksi loppui kolmeen kuukauteen. Seuraavaa lasta en imettäisi varmaan kuin ihan alussa.
Eikä edes hävetä myöntää sitä. Ei ollut mun juttu.
kakkoslapsen kohdalla lopetin, kun oli 1kk. Mies oli samaa miesltä, että parempi lopettaa kuin kärvistellä.
Sattumoisin hän on lapsistano vähiten imetetty ja eniten älykäs.
...imettäny ku kuukauen, ja siitäki pumppasin puolet. Imettäminen oli ahdistavinta mitä oon ikinä kokenu :((
Kivuliasta kuin mikä, epämiellyttävää..
"Minusta tuntui inhottavalta..."
"Minua stressasi..."
"Minä en jaksanut..."
Ihan sama mitä lapselle tapahtuu, kunhan itseään ei tarvitse rasittaa tai sietää mitään epämukavuutta. Aina saa pari tupakkaa polttaa raskaana tai jättää imettämättä, ettei oma mukavuus kärsi...
3 lasta en ole ikinä imettänyt kun ne "pakolliset" sairaalassa.
"Minusta tuntui inhottavalta..."
"Minua stressasi..."
"Minä en jaksanut..."Ihan sama mitä lapselle tapahtuu, kunhan itseään ei tarvitse rasittaa tai sietää mitään epämukavuutta. Aina saa pari tupakkaa polttaa raskaana tai jättää imettämättä, ettei oma mukavuus kärsi...
kun juju on se että lapselle ei tapahdu mitään vaikka sitä ei imetetä. Mutta luoja että toivon että sä et lisäänny ja sun tyhmät geenit periytyy sun imbesilli raukoille;)
Tosin muista syistä, mutta luulen että olisin inhonnut sitä.
minusta on äärimmäisen kummallista, että tämä luonnollinen asia on joillekin niin ällöttävää. Ihan kuin ei olisi kaikki kotona jos joku tällainen ällöttää. Tyyliin kun on niitä pakko-oireisia, jotka esim. pesee käsiään monet kerrat bakteerien pelossa, niin minusta tämä menee samaan kastiin sellaisten kanssa.
Minua inhottaa niinkin tavallinen asia kuin piikit. Pyörryn helposti rokotuksissa. Inhoan myös verta ja minua alkaa huipata, kun puhutaan vaikka leikkauksista.
Ihan tavallisia juttuja nekin. Imetys ei ällötä enää.
Yrittäkää selittää! Musta se on parhaimmillaan ihanan rentouttavaa, voi mennä sängylle makaamaan ja lueskelemaan ja välillä katsella, kun pieni tyytyväinen vauva syö silmät kiinni.
Minäkään en kyllä ymmärrä miksi imettäminen olisi jotenkin ällöttävää.
Noh, alkuaikana nännit kyllä kipeytyivät, mutta koko imetystaipaleen (vauva 5 kk) olen kokenut erittäin ihanana. Parasta on herkkä läheisyys vauvaani ja hänen luottamuksensa. Ihaninta on se pieni tyytyväinen huokaus, jonka hän päästää, jos on ollut kova nälkä, ja vihdoin pääsee rinnalle. Voi että! Olen niin onnellinen, että pystyn imettämään!
minusta on äärimmäisen kummallista, että tämä luonnollinen asia on joillekin niin ällöttävää. Ihan kuin ei olisi kaikki kotona jos joku tällainen ällöttää. Tyyliin kun on niitä pakko-oireisia, jotka esim. pesee käsiään monet kerrat bakteerien pelossa, niin minusta tämä menee samaan kastiin sellaisten kanssa.
miten muuten sun järki juoksee kun vertaat jotain mistä joku ei tykkää/tykkää johonkin sairauteen liittyvään oireeseen?? Onko ihmiset sairaita jos kaikki ei tykkää samasta kun nyt esimerkiksi sinä?
Yrittäkää selittää! Musta se on parhaimmillaan ihanan rentouttavaa, voi mennä sängylle makaamaan ja lueskelemaan ja välillä katsella, kun pieni tyytyväinen vauva syö silmät kiinni.
mahataudissa kerran oksensinkin vauvan päälle vähäsen kun en ehtinyt siirtää sitä pois:( ajattelin että pian tähän tottuu mutta oksetus senkun vaan jatkui ja itse lopetin sitten kun en halunnut olla kokaajan sairaana. Että näinkin paljon voi äklöttää ihan kirjaimellisesti OKSETTAVAA PUUHAA.
Yrittäkää selittää! Musta se on parhaimmillaan ihanan rentouttavaa, voi mennä sängylle makaamaan ja lueskelemaan ja välillä katsella, kun pieni tyytyväinen vauva syö silmät kiinni.
mahataudissa kerran oksensinkin vauvan päälle vähäsen kun en ehtinyt siirtää sitä pois:( ajattelin että pian tähän tottuu mutta oksetus senkun vaan jatkui ja itse lopetin sitten kun en halunnut olla kokaajan sairaana. Että näinkin paljon voi äklöttää ihan kirjaimellisesti OKSETTAVAA PUUHAA.
Kuulostaa todella oudolta! Mistähän tuollainen voi johtua? Joku trauma omasta lapsuudesta?
Ensimmäistä lasta yritin imettää pari viikkoa, mutta inhotti niin, että lopetin lyhyeen. Toista ja kolmatta lasta en edes aloittanut imettämään. En ole päästöstäni salaillut, kaikki tietävät, että lapseni ovat pulloruokittuja ja mukuvuussektioilla saatuja!
tuntuu inhottavalta. Mulla on nännit ollu aina TOSI herkät ja vaikka lapsen imeminen ei sinänsä kipeää tehnyt kun haavat ja sienitulehdus oli parantu, niin se vaan tuntui inhottavalta.
Sitä paitsi pulloruokinta oli helpompaa; tissit suihkusi, kolme rintatulehdusta, maitoa valui koko ajan, koko ajan tukoksia, herumiskipu jotain aivan käsittämätöntä (tuntui kuin koko rinnan sisus olisi poltettu nokkosilla), tosi pahoja haavoja heti alkuun, jotka eivät meinanneet parantua. Siinä jäi vauvan tyytyväiset öninät oman kipuvaikerruksen alle.
tuntuu inhottavalta. Mulla on nännit ollu aina TOSI herkät ja vaikka lapsen imeminen ei sinänsä kipeää tehnyt kun haavat ja sienitulehdus oli parantu, niin se vaan tuntui inhottavalta.
Sitä paitsi pulloruokinta oli helpompaa; tissit suihkusi, kolme rintatulehdusta, maitoa valui koko ajan, koko ajan tukoksia, herumiskipu jotain aivan käsittämätöntä (tuntui kuin koko rinnan sisus olisi poltettu nokkosilla), tosi pahoja haavoja heti alkuun, jotka eivät meinanneet parantua. Siinä jäi vauvan tyytyväiset öninät oman kipuvaikerruksen alle.
pelaamista ollenkaan. Mä joudun käyttämään rintakumeja (näistä muuten varmaan on apua herkkänännisillekin) ja niidenkin peseminen ärsyttää.
Kyllä mullakin imetys sattui aluksi, mutta n. kuukaudessa se loppui.
En halunnut edes kokeilla.
Mutta kun esikoiseni oli kaksi viikkoa, halusin sittenkin kokeilla.
Nyt imetän neljättäni. Mutta uskon kyllä, että on minun lisäksi muitakin ihmisiä, joita imetys ällöttää. Minusta oli ahdistava ajatus, että minusta tursuaa maitoa, jota joku toinen ahnaasti imee.