Pikkujouluissa mua ei huomattu
Meillä oli firman pikkujoulut toisessa kaupundissa, tunnin bussimatka joka oli järkätty yhteiskuljetuksena. Paikanpäällä oli ohjelmaa, ei niin paljon ehtinyt juttelemaan muiden kanssa. Sitten takaisintulomatkalla muutamat kierteli pitkin bussia hiukan humaltuneena, heittämässä läpppää ja juttelemassa ihmisten kanssa. Vasta kotona tajusin, että kukaan ei tullut juttelemaan mulle. Istuin ajatuksissani koko matkan, enkä edes tajunnut asiaa. TUlivähän paha mieli kun tajusin, että miten vähän mulla on tekemistä muiden kanssa. Eikä mulla itselläkin olis ollut mitään juteltavaa kenellekään.
Kommentit (3)
Mun mielestä se, että kerroit istuneesi omissa ajatuksissasi, oli se avainjuttu. Kun on omissa ajatuksissaan ja katselee esim. ikkunasta ulos, viestittää, ettei ole kovin kiinnostunut muiden seurasta, ja se toimii eräänlaisena jarruna. Jos katselee muihin päin ja hymyilee ja naureskelee mukana jne., viestittää, että on kiinnostunut muiden seurasta ja toivoo sitä. Joskus se on tällaisista pienistä eleistä kiinni. Millaiset liikennevalot sulla on päällä, keltainen tai jopa punainen? Tuskin vihreä?
Jos haluat muutosta asiaan, sun kannattaa pikkuhuljaa alkaa muuttaa sitä sun valotolppaasi, lähestyä muita, jutella niitä näitä, olla enemmän läsnä. Silloin kuuluu porukkaan.
Ja seuraavissa pikkujouluissa olet osa työyhteisöä ja sut otetaan huomioon eri tavalla myös tällaisessa vähän yksityisemmässä tilanteessa, ei vain työkaverina vaan ihmisenä, joka juttelee muille ja jota uskaltaa lähestyä.
ovat hiljaisia, toiset puheliaita. Älä yritä olla jotain muuta kuin mitä oot. Kuuntele toisten juttuja ja osallistu jos haluat tai sitte vaan nautit ja seurailet taustalta.
väkisin keksiä tikusta asiaa ja mennä itse juttelemaan toisten kanssa. Mutta jos se ei isommin kiinnosta, niin mitäpä tuollaisesta pahoittaa mieltään, eihän sitä ole pakko olla ystävä työkavereiden kanssa, riittää kun tulee toimeen ja viihtyy päivät töissä niiden kanssa.