Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä teen väärin??? Neuvoja, please!!!
01.12.2011 |
En ymmärrä, miksi en saa arkea pyörimään kunnolla! En vaan repeydy tarpeeksi joka suuntaan ja tuntuu, että teen kaikki asiat puolksi.
Mulla on kaksi lasta, 3-vuotias ja alle 1-vuotias vauva. Ensinnäkin molemmat nukkuvat huonosti. 3-vuotiaalla kestää illalla helposti kaksikin tuntia sängyssä, ennen kuin nukahtaa. Sitä ennen huutaa meitä luokseen jatkuvasti ja jos ei mennä, alkaa rääkyä. Haluaisi nukahtaa meidän viereen niinkuin vauva. Vauva siis nukahtaa tissille (!), vaikka ennen ei näin ollut. Se oli jokin aika sitten kipeä ja siitä jäi tuo tissijuttu, kun ei syönyt ja nukkunut muuten. Nyt pitäisi löytää sen verran voimia, että jaksaisi tassutella sitä pari yötä. Sitten voisi varmana esikoinenkin paremmin.
Mutta siis pahinta on arki ja se, ettei mikään pyöri. Mulla esikoinen on parina päivänä viikossa kerhossa sillä aikaa kun olen kuopuksen kanssa kotona. Itse olen parinä iltana viikossa taas töissä ja sillä aikaa lapsille tulee kotiin hoitaja. Mies lähtee aamulla yhdeksän aikaan töihin ja tulee illalla kahdeksan maissa. Minun vastuullani on koko kodinhoito, johon kuuluu kaikki, mitä kotona pitää tapahtua, sekä siis lapset päivisin ja tuo työ. Lisäksi mulla on eräs oma projekti, jota yritän edistää illalla lasten käytyä nukkumaan, käytännössä siis klo 22-24. Sellaista luppoaikaa ei oikeastaan ole, paitsi nytkin tietysti istun tässä valittamassa, vaikka pitäisi siivota.
Ongelma on se, että kotona hommat ei lopu ikinä, ihan joka päivä ja koko ajan teen jotain, mutta aina meillä on lattiat likaiset tai sotkuista tai pölyistä tai vessa/kylppäri likaiset tai pyykit/astiat koneessa paikalleen vietävänä ja seuraavat odottamassa. Ne päivät, jolloin menen iltaisin töihin, siivoan hullun lailla, että kehtaan päästää hoitajan sisään. Kun lähden tÖihin, olen ihan uupunut ja stressissä ja työrupeaman päälle sitten palaan kotiin, jossa lapset itkee vuorotellen sängyssään.
Päivällä yritän käydä lsten kanssa ulkona tai tehdä jotain kivaa kotona, mutta sitten kun tullaan takaisin, pitää heti alkaa laittaa ruokaa, sitten syöttää lapset (ja sen jälkeen keittiö on aina ihan kaaos ja ruokaa joka paikassa) ja äkkiä mennä nukkumaan. Jos ollaan kotona, en malta vaan leikkiä, kun pitäisi siivota edes vähän.
Ja siis mä en ole mikään himosiivoaja, yritän vaan pitää paikat suunnilleen järjestyksessä, ja ne ei todella edes pysy niin, kuten sanoin. Mâ en vana YMMÄRRÄ, mitä teen väärin ja miten mun aika ei vana riitä tähän! Koko ajan on kiire ja koko ajan olen kireänä ja usein jopa tiuskin lapsille. Ja siis ihan KAIKESTA suoriudun huonosti, kodista, lapsista, työstä, omasta projektista. Parisuhteesta nyt ei kannata edes puhua, se on paussilla. Neuvokaaa, JOOKO!!!
Kommentit (41)
Pesettekö joka päivä pyykkiä??
Likaantuuko aikuisillakin vaatteet niin, että päivän jälkeen pyykkiin?
Ei ihme, että on pyykättävää, jos puolipitoisia pestään. Vaatteita voi myös tuulettaa ja pienet tahrat pyyhkiä mikroliinalla. Säästyy aikaa, vaatteita ja energiaa.
Lapset likaa monta vaatekertaa päivässä. Keittiöpyyhkeitä, lakanoita, kaiken. Ne likaa myös mun vaatteet :) Joten kyllä se vähintään koneellinen päivässä vaan tulee. Ja tää on tietty persoonakysymyskin, mutta jos mä pesen esim. yhden päivän viikossa pyykkiä, sitä on tolkuttomasti. Menee koko päivä-->en jaksa enää viedä niitä kaappeihin-->lapset levittelee ne pitkin. Ja sit pyykkipäivänä ehtii koko muu kämppä räjähtää tolkuttomaan kuntoon, jos mulla menee paljon aikaa pyykin kanssa. Mut jollekin muulle sopii toisella tavalla, mä oon vähän tämmöinen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista, tuntuu tosi hyvältä jakaa tätä muiden kanssa.
Meillä kyllä on aika selkeät rutiinit, aamulla ylös, sitten ulos tai kerhoon, sitten kotiin, syödään, syönnin jälkeen nukkumaan, jne. Yritän pitää rutiineista kiinni, mutta nyt esimerkiksi rutiiniksi on muodostunut se, että 3-vuotias ruokailee usein piirrettyjen edessä, vaikka se on tosi tyhmää. Rutiiniksi on muodostunut sekin, että se haluaa nukahtaa aikuisen viereen, jne. Noista pitäisi päästä eroon. Musta tuntuu, etten jotenkin osaa olla tarpeeksi selkeä ja pitää rajoista kiinni, vaikka toisinaan olen liiankin tiukka mun mielestä.
Joo ja kyllä meillä ainakin tulee koneellinen pyykkiä päivässä pestäväksi, kun on neljän hengen vaatteet (vauva likaa munkin vaatteet niin, että on pakko päivittäin vaihtaa, mies taas hikoaa), samaten tulee lakanapyykkiä ja pyyhkeitä, ruokalappuja yms.
Meillä on lisäksi todella pieni asunto niin, että vaikka ollaan karsittu tavaroita, niitäon silti tilaan nähden liikaa ja heti jos ne eivät ole paikoillaan, on sotku.
Lisäksi lapset on tosi huonoja syömään ja 3-vuotias nirso pukeutuja niin, että valitsee itse vaatteensa ja joskus päiväunten jälkeen laittaa uudet päälle ja vanhat jää jonnekin lattialle.
Olen kans ajatellut, että mulla on yhtä paljon töitä vaan kun tavallisella, työssäkäyvällä äidillä, mut sitten tajusin, että se on vähän eri asia, sillä koska olen lasten kanssa kotona, sotkua tulee enemmän ja siivoamista siis myös. Työäiti kun lähtee aamulla siististä kodista, se on kotiin tullessa vielä siisti, mutta vaikka meillä olisi aamulla siistiä, on ennen päiväruoka-aikaa jo kaaos.
Mutta joo, pitää pistää se siivooja tilaukseen!
ap
Pesettekö joka päivä pyykkiä??
Likaantuuko aikuisillakin vaatteet niin, että päivän jälkeen pyykkiin?
Ei ihme, että on pyykättävää, jos puolipitoisia pestään. Vaatteita voi myös tuulettaa ja pienet tahrat pyyhkiä mikroliinalla. Säästyy aikaa, vaatteita ja energiaa.Lapset likaa monta vaatekertaa päivässä. Keittiöpyyhkeitä, lakanoita, kaiken. Ne likaa myös mun vaatteet :) Joten kyllä se vähintään koneellinen päivässä vaan tulee. Ja tää on tietty persoonakysymyskin, mutta jos mä pesen esim. yhden päivän viikossa pyykkiä, sitä on tolkuttomasti. Menee koko päivä-->en jaksa enää viedä niitä kaappeihin-->lapset levittelee ne pitkin. Ja sit pyykkipäivänä ehtii koko muu kämppä räjähtää tolkuttomaan kuntoon, jos mulla menee paljon aikaa pyykin kanssa. Mut jollekin muulle sopii toisella tavalla, mä oon vähän tämmöinen....
Kiitos rakas ihminen! Kuulostaa ihan meiltä!!!
ap
Tää on ihan karseeta, mut kyllä tää tästä, joskus vielä :D
Sinulla on paljon tehtävää! Tuommoinen paletti krakailee kenellä tahansa. Ensimmäisenä mulla karahti korvaa kotityöt. Niiden ei tulisi olla kenenkään vastuulla yksin!Ehkäpä helpottaa ja jos relaat ja hyväksyt, että tuommoista hullunmyllyä se on jonkin aikaa vielä.Ehkäpä hauskempaa keskittyä omiin projekteihin kun on enemmän aikaa ja käyttää vähäinen "vapaa-aika" täysin rentoutumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taas se kultainen "elämä on valintoja". Kaikilla ei ole mahd. valita, mutta teillä näyttäis olevan. Joten vaan niitä omia arvoja tärk. järjestykseen sekä sä että mies. Jos ette yhteistä perheaikaa halua kunnianhimoltanne viettää, niin sitten tosiaan siivoojaa ja lastenhoitajaa kehiin, koska kukaan ei ole robotti, joka yksinään jaksaa kaiken
Että me vietetään sitä yhteistä perheaikaa viikonloppuisin, jolloin ei sitten esim. siivota tai tehdä töitä.
ap
vähän huonosti ilmaisin noi rutiinit. Siis onhan ne kaikki tosi tärkeitä, sitä ei voi kiistää. Mutta ajattelin tuossa sellaisia tosi pieniä juttuja. Esim. kun lapsi menee suihkuun, laitetaan aina yhdessä pyykit kaappiin/koneeseen. Kun pikkukakkonen loppuu mennään yhdessä keräämään lelut. Kun tullaan pihalta laitetaan yhdessä kengät kenkähyllyyn. Jne. Aika pian ne tekee noi ihan automaattisesti ja itse. Tästä nyt varmaan joku älähtää, mutta mä olen kouluttanut meidän 1,5-veen viemään itse pissavaipat roskikseen :D
18, 19, 23, &26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omakin mieheni tekee tiettynä vuodenaikana paljon töitä. Aamulla lähtee ja illalla tulee.
Silloin kotitöitä teen vain pakollisen määrän. Ruoat suunnittelen pidemmälle ajalle.
Pakastin on käytössä, ostimme suuremman pakastimen ihan helpottamaan elämää :)
Suoraan sanottuna otin vain lunkisti lasten kanssa. Joten, aina kun mieheni oli kotona, joko patistin hänet lasten kanssa ulos jotta itse sain tehdä kotona rästiin jääneitä töitä. Eli taisi enemmän painottua viikonloppuihin :)
Heips, meilläkin ovat lapset heti pienestä pitäen kuskanneet itse pissavaippansa roskiin! :) Ja muutenkin olen ottanut heidät pienestä pitäen kodin askareisiin mukaan :) Juurikin pyykinkoneen täyttämiseen, astianpesukoneen tyhjentämiseen yms. :) Orjapiiskuri :)
Lapset likaa monta vaatekertaa päivässä. Keittiöpyyhkeitä, lakanoita, kaiken. Ne likaa myös mun vaatteet :) Joten kyllä se vähintään koneellinen päivässä vaan tulee. Ja tää on tietty persoonakysymyskin, mutta jos mä pesen esim. yhden päivän viikossa pyykkiä, sitä on tolkuttomasti. Menee koko päivä-->en jaksa enää viedä niitä kaappeihin-->lapset levittelee ne pitkin. Ja sit pyykkipäivänä ehtii koko muu kämppä räjähtää tolkuttomaan kuntoon, jos mulla menee paljon aikaa pyykin kanssa. Mut jollekin muulle sopii toisella tavalla, mä oon vähän tämmöinen....
Se on sinun oma asiasi, jos haluat "vähän tämmöinen" olla, mutta olisi muitakin vaihtoehtoja.
Miten se on mahdollista, että lapset sotkevat niin valtavan määrän vaatteita, myös keittiöpyyhkeet ja lakanat? Nosta pyyhkeet korkealla naulaan ja petaa sängyt (= heitä päälle päiväpeitto, n. 30 sekuntia menee aikaa), niin sotkevat paljon vähemmän.
Käytä pyykkikoneen kanssa ajastinta, jos koneessa ei ole niin osta semmoinen lähimmästä halpakaupasta (n. 2 €) ja ajasta se niin, että voi laittaa puhtaat vaatteet kuivumaan YHDESSÄ LASTEN KANSSA vaikka ensimmäiseksi aamulla kun heräätte.
Yksi avain "onneen" on lasten kanssa yhdessä tekeminen. Ei erikseen leikitä lasten kanssa, vaan lapsen pyörivät siinä jaloissa, kun teet ruokaa, pyykkäät, siivoat ym. Samalla hekin oppivat kotitöiden alkeita ja toivon mukaan itse aikanaan selviävät niistä paremmin kuin äitinsä.
Mullakin oli joskus 3 alle kouluikäistä, miehestä ei ollut kuin ehkä vähän haittaa (oma yritys) ja talo toisinaan täydessä kaaoksessa, mutta mitäpä tuosta valittamaan. Sellaista se aika vaan oli, mutta lapset olivat aina mukana töissäkin, myös isällä. Ymmärrän, että eihän se kaikilla onnistu, mutta kai isä voisi aloittajan tapauksessa edes laittaa lapset nukkumaan.
Siis ihan oikeasti NUKKUMAAN eikä vetää mitään iltasirkusta huutelevien ja temppuilevien lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa miettiä jaksaako töissä vai onko mahdollista jäädä kotiin siihen asti kun vauva täyttää kolme.Ei kannata vetää itseään "piippuun".nim.opittu kantapään kautta(3lasta)
Lapset likaa monta vaatekertaa päivässä. Keittiöpyyhkeitä, lakanoita, kaiken. Ne likaa myös mun vaatteet :) Joten kyllä se vähintään koneellinen päivässä vaan tulee. Ja tää on tietty persoonakysymyskin, mutta jos mä pesen esim. yhden päivän viikossa pyykkiä, sitä on tolkuttomasti. Menee koko päivä-->en jaksa enää viedä niitä kaappeihin-->lapset levittelee ne pitkin. Ja sit pyykkipäivänä ehtii koko muu kämppä räjähtää tolkuttomaan kuntoon, jos mulla menee paljon aikaa pyykin kanssa. Mut jollekin muulle sopii toisella tavalla, mä oon vähän tämmöinen....
Se on sinun oma asiasi, jos haluat "vähän tämmöinen" olla, mutta olisi muitakin vaihtoehtoja.Miten se on mahdollista, että lapset sotkevat niin valtavan määrän vaatteita, myös keittiöpyyhkeet ja lakanat? Nosta pyyhkeet korkealla naulaan ja petaa sängyt (= heitä päälle päiväpeitto, n. 30 sekuntia menee aikaa), niin sotkevat paljon vähemmän.
Käytä pyykkikoneen kanssa ajastinta, jos koneessa ei ole niin osta semmoinen lähimmästä halpakaupasta (n. 2 €) ja ajasta se niin, että voi laittaa puhtaat vaatteet kuivumaan YHDESSÄ LASTEN KANSSA vaikka ensimmäiseksi aamulla kun heräätte.
Yksi avain "onneen" on lasten kanssa yhdessä tekeminen. Ei erikseen leikitä lasten kanssa, vaan lapsen pyörivät siinä jaloissa, kun teet ruokaa, pyykkäät, siivoat ym. Samalla hekin oppivat kotitöiden alkeita ja toivon mukaan itse aikanaan selviävät niistä paremmin kuin äitinsä.
Mullakin oli joskus 3 alle kouluikäistä, miehestä ei ollut kuin ehkä vähän haittaa (oma yritys) ja talo toisinaan täydessä kaaoksessa, mutta mitäpä tuosta valittamaan. Sellaista se aika vaan oli, mutta lapset olivat aina mukana töissäkin, myös isällä. Ymmärrän, että eihän se kaikilla onnistu, mutta kai isä voisi aloittajan tapauksessa edes laittaa lapset nukkumaan.
Siis ihan oikeasti NUKKUMAAN eikä vetää mitään iltasirkusta huutelevien ja temppuilevien lasten kanssa.
Tässä taas joku, joka ei halua ymmärtää.
Meillä esim. toissa yönä lapsi pissasi sänkyyn, sitten kun otettiin se meidän sänkyyn, siltä tuli verta nenästä, piti siis vaihtaa kahdet lakanat. Niitä keittiöpyyhkeitä menee esim., kun syöttää vauvaa (useita kertoja päivässä), ja pyyhkii ruokaa niihin pyyhkeisiin mieluummin kuin talouspaperiin. Ja mulla sitä ruokaa, puklua yms. menee myös omiin vaatteisiin vauvan vaateista puhumattakaan. Ja vaikka mä pystyn kyllä olemaan kotona useamman päivänkin joskus ruokaisissa verkkareissa, tulee sitä pyykkiä silti pestyä aika paljon.
Se on vaan aika helppo unohtaa heti kun lapset ovat isompia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se on mahdollista, että lapset sotkevat niin valtavan määrän vaatteita, myös keittiöpyyhkeet ja lakanat? Nosta pyyhkeet korkealla naulaan ja petaa sängyt (= heitä päälle päiväpeitto, n. 30 sekuntia menee aikaa), niin sotkevat paljon vähemmän.Käytä pyykkikoneen kanssa ajastinta, jos koneessa ei ole niin osta semmoinen lähimmästä halpakaupasta (n. 2 €) ja ajasta se niin, että voi laittaa puhtaat vaatteet kuivumaan YHDESSÄ LASTEN KANSSA vaikka ensimmäiseksi aamulla kun heräätte.
Yksi avain "onneen" on lasten kanssa yhdessä tekeminen. Ei erikseen leikitä lasten kanssa, vaan lapsen pyörivät siinä jaloissa, kun teet ruokaa, pyykkäät, siivoat ym. Samalla hekin oppivat kotitöiden alkeita ja toivon mukaan itse aikanaan selviävät niistä paremmin kuin äitinsä.
Onko se nyt tosiaan niin ihmeellistä, että kolme pientä lasta saa pyykkiä aikaan? Yksi opettelee kuivaksi, toinen syömään itse, ja kolmas on muuten vaan "oho, hupsista"-tyyppi, joka saa kuravaatteiden läpikin vaatteensa kasteltua kuravedellä ja rakastaa askartelua ja maalaamista. Maitomukillista ei ihan mikroliinalla vaatteista pyyhkäistä. Siihen lisäksi kylpypyyhkeet, 4 hengen lakanat, keittiö- ja käsipyyhkeet, pyllypyyhkeet, ruokalaput, ulkovaatteet, välillä pehmolelut, matot joita pesen koneessa, tuolien istuinpehmusteet...lista on lähes loputon. Ja tottakai pesen aina täysiä koneellisia, eli vaatteiden lisäksi sinne menee aina jotain edellämainituista, tarpeen mukaan.
Ja tosiaan, pesen mieluummin koko ajan kuin annan vuoren kasvaa. Koska mulla ei yh:na ole mahdollisuutta pitää mitään suursiivouksia, on järkevämpää tehdä koko ajan jotakin ettei työt pääse liikaa kasaantumaan. -Tässä varmaan se suurin periaate-ero. Jos voisin, keskittäisin varmaan siivouksia ym. enkä jatkuvasti nyhertäisi jotakin. Mutta kun noille lapsille ei oikein sovi se, että "äiti nyt siivoaa 5 tuntia ja pesee sit pyykkiä 6 tuntia, koittakaas nyt leikkiä jotain".
Kuivausrumpuun ja pesukoneeseen lapset laittavat pyykkiä, isoin osaa jo viedä puhtaat omaan kaappiin itse. Auttavat tiskikoneen tyhjennyksessä ja ruuanlaitossa kykyjensä mukaan. Ohjaan siivoamaan omat jälkensä, mutta tässä vaiheessa se on juuri se ohjaaminen, mikä on niin aikaavievää. Toivottavasti se kantaa hedelmää joskus.
Ps. jos lapsella on halu pyyhkiä likaiset näppinsä johonkin ja pyyhe on nostettu ylös, ne paskat on seinässä tai sohvassa sen jälkeen.
arjen taidot jäänyt oppimatta! Jouduitko teininä tekemään kotonasi ruokaa, siivoamaan, pesemään perheen pyykit?????
Olen sen satakertaa huomannut miten mammat EIVÄT opeta/pakota lapsiaan tekemään näitä töitä!! Sit ollaan tosi pulassa kun pitäisi homman kuitenkin sujua omien pienten lasten kanssa.
Ensinnäkin onkohan toi ihan tosijuttu toi miehesi työ?? Vaikka olisikin niin ehtisi kyllä parituntia aamuisin tekeen päivän ruuat toinen lapsi sylissään!! Esim. lihakeitto on lasten ruokaa kasviksineen.
Toisekseen vie liiat rojut ulos kodistasi! Lapset eivät tarvitse sataa muovilelua pitkin lattioita. Kerrallaan riittä kymmenen lelua, jolla leikkiä. Niitä voi sitten vaihdella parin kk. välein. Lapsikin oppii keskittymään!
Jos kolmivuotias leikkii täysillä parituntia päivässä ulkona niin kyllä nukkuu iltaisin. Mutta jos vaan apaattisena ollaan ja katsellaan niin eihän se lapsi väsy fyysisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monelle se on vain kamalan vaikeaa. Se vain on niin, että tuollaisesta elämästä ei näytä tulevan eikä tule mitään. Miehesikin pitää jotain asioita tehdä toisin. Hänelle vain 8h työpäivä ja yhteensä enintään tunti matkoihin. Näin olet 9h kotona lasten kasnsa. Älä tee kotitöitä samalla. Olet vain lasten kanssa!
Unohda työsi. Iltaisin teette kotitöitä ja hoidatte lapsia YHDESSÄ! Kummallekin muutamia omia hetkiä viikossa, mutta perheen on tärkeää viettää aikaa myös perheenä.
Usein vaikeissa tilanteissa toinen on lasten kanssa, kun toinen "lepää". Mutta oikeasti lasten kanssa ei ole niin rasittavaa, vaan kivaa ja hauskaa, jos koko perhe on yhdessä.
Laita lapset nukkumaan vasta, kun he ovat väsyneitä, koska eihän teidän tarvitse aamulla nousta mitenkään aikaisin ylös.
Pienten lasten kanssa elämä nyt vain on tietynlaista. Jos haluaa olla onnellinen ja iloinen, on aikuisten luovuttava vähäksi aikaa omista jutuistaan. Siis miehen tehtävä normityöaikaa ja kotitöitä tehdä järkevästi. sellaista se elämä vaan on
Tyhmä kysymys, mutta sehän on liki puolet viikosta!
Lapset voi opettaa nostamaan lelut paikoilleen, pyyhkimään pöytää, täyttämään tiskikonetta, laittaa pöydälle omia ottimia (laita ne kaappiin korkeudelle josta lapset ylttää niihin).
Imuri muksuille sohittavaksi -vahingossa saa osan imuriotavasta imuriin ja sinä voit siivota jotain muuta tänä aikana.
Pakko sanoa mutta jos lattiat on pesemättä niin ei minusta teillä siivota yhtään: pelkkä lelujen kerääminen ei ole siivoamista ja sen voi sun lapsetkin tehdä, sitten imuroit ja peset.
Jos vaan tuijotat likasia lattioita niin ne pysyy likasena, ei ne tule siistiksi jos et tee jotain asian eteen. Päivittäiseen siivoamiseen valitettavasti kuuluu aina se että korjataan tiskejä ja leluja paikalleen! Kerran viikossa voit kyllä pestä tai imuroida; silloin ne lapsien lelut on vaan sekasotkua mutta muuten on puhdasta paskaa.
Katso tuolta ruokapuolelta vuokaan ja uuniin ohjeita. Ei mene ruuanlaittoon aikaa, esikoinen repii salaattia apunasi.
Tee ruoka valmiiksi tai osittain valmiiksi illalla? Kuori perunat kattilaan illalla veteen odottamaan keittämistä. Tästä kattilallisesta otat ekalle ruualle keitettyjä perunoita, muussat lopun ja teet vielä kolmannelle ruokailulle jämämuuseista rieskaa tai liha-perunasoselaatikkoa. Näin maksimoit aikaa ja säästät energiaa, minimoit myös oman tekemisen laittamalla aina uudet perunat kiehumaan.
Jääkaappiin voi raastaa pakasterasiaan porkkanaa pidemmälle ajalle? Tästä voit sitten osan nakata myös ruokaan tai leivontaan.
Mutta kohta voit alkaa opettaa raastamista esikoiselle?
Opettele olemaa tehokkaampi kerralla. Jos pakastimeen ei kerran mahdu niin pitää ajatelle ruokaa sitten etukäteen niin että saat siihen jostain hyödyn.
Laita lautasille pieniä satseja ruokaa, se vähentää sotkua mahdollisesti. Ja taas: lapset mukaan siivoamaan ja laittamaan lautasia pesuun.
Jos lapsi sotkee niin syötkö itse vieressä vahtimassa vai onko yksin?
Miten kiellät lasta sotkemasta ruualla?
Käykö lapset riittävästi purkamassa energiaa ja jutteletko esikoisen kanssa riittävästi ettei tämä hae huomiotasi sänkyyn mennessään?
Onko sinulla miten paljon aikaa vaan esikoisen kanssa? Käytte uimassa vaikka tai puistossa tai kaupassa kahdestaan?
Älkää menkö lapsen mukaan hyppyyttämisessä: Ei sillä ole jano jos se on juuri syönyt iltapalan.
Pesut, pisut kaikki tehdään niin lapsella pitäisi olla ihan hyvä olla.
Minusta tuo kuulostaa siltä että lapsi kaipaa vaan läheisyyttä. Nukahtaa luultavasti pienemmällä vaivalla jos te ottaisitte asiaksi nyt NUKUTTAA lapsi, eli pysytte siellä lapsen huoneessa ja olette hiljaa, ei mitään katsekontakteja tai muuta. Lapsi makaa pedissään: kyllä nukahtaa.
Tästä sitten asteittain opettelette pois.
Miehesi lähtee todella myöhään töihin: voisiko hän hoitaa osan kotiaskareista ennen lähtöä?
Mikä helpottaisi sinua? Aamupalan laittaminen?
Paljonko te puhutte tälläsistä asioista ja tekeekö ne sitten riidan kun kasaantuu ja alat kehumaan miestä kun hän ei koskaan...
Tämä on kyllä kumma palsta...
Siis jotkut ihanko tosissaan neuvoo, että mun miehen työpaikan pitää lkaa joustaa meidän perhe-elämän vuoksi tai että miehen täytyy vaihtaa työpaikkaa? Hei ihan totta... Missä maailmassa te elätte? Ei se ihan noin vaan käy. Tai käy ehkä, jos on jossain tusinaduunissa, mutta kaikki ei ole. Siihen miehen työhön minä en nyt voi vaikuttaa eikä mieskään ennen kuin minä ansaitsen riittävästi, että saadaan asuntolainaa maksettua. Se nyt vaan on noita arjen realiteetteja.
Kyllä mä osaan siivota, pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa, mutta kuten sanon, ongelma on aika. Mä en vaan ehdi kaikkea. Varmaan johtuu tosiaan siitä, etten minä joutunut teininä jo pyörittämään huushollia. No, kohta onneksi tuo kolmivuotias on jo niin iso, että voin sälyttää hommani sille. Siinäpähän oppii.
Se on kyllä ihan totta, että esikoisella on vaihe, jossa kaipaa erikoishuomiota. Se on kuitenkin vaikeaa, kun mies tosiaan on (ja kyllä, ihan totta on se työjuttu) töissä paljon. Viikoloppuna me vietetään aikaa yhdessä ja sen takia ei liiemmin silloin siivota, että ollaan usein jossain menossa, kavereiden luona tms.
Ja hei, ihanko totta olette sitä mieltä, että mun miehen pitäisi aamulla herättyään ruveta lihasopan keittoon vauva kainalossa ennen töihinlähtöä? No, kerronpa että yleensä minä nousen ylös lasten kanssa ja annan miehen nukkua, että se jaksaisi olla töissä, ja sitten mies herää, syö aamiaista, käy suihkussa, leikkii hetken lasten kanssa ja lähtee sitten töihin. Kerhoaamuina vie esikoisen kerhoon.
Helpolta tuntuu vetää se mies tähän hommaan mukaan ja sälyttää sille vaikka puolet mun hommista, mutta totuus on se, että rankkaa se on silläkin. Se heräilee yöllä yhtä paljon kuin minä ja on sitten päivällä väsynyt ja illalla. Minä saan sentään nukkua päiväunet lasten kanssa, jos väsyttää, ja usein niin teenkin ja siinä kyllä kuluu sitä kallista aikaa. Olen vaan huomannut, että joko nukun, tai sitten nalkutan. Mieluummin nukun.
Riitoja meillä ei miehen kanssa ole, kyllä hän tietää miten paljon mulla on hommaa, mutta kyllä mäkin hänen hommansa tiedän.
ap
Niin makaa kuin petaa! Elä valittele täällä. Olet saanut tosi hyviä neuvoja pystyviltä äideiltä!
-Rutiinit. Ylös, aamupalalle, pesulle, pihalle, välipala, päikkärit, leikkimistä/kotihommia, isä tulee kotiin, syödään, pesulle, iltasatu ja -pusut, nukkumaan.
-Ruokaa syödään vain keittiön pöydän ääressä.
-Keittiö siivotaan ruuan jälkeen ja ruokaa laittaessa "sitä mukaa". Esim. kun laitan ruokaa, otan ensin tarvittavat tavarat ja ainekset esille, ja laitan sitä mukaa takaisin, kun enää tarvitse niitä. Tiskit samantien koneeseen.
-Lelut korjataan leikin jälkeen omille paikoille.
-Ylipäätään tavaroilla on oma paikkansa, jonne ne laitetaan käytön jälkeen.
-Lapset osallistuvat kotitöihin äidin mukana. Kolmevuotiaasta on tosi kiva järjestellä sukkia narulle ja huiskia pölyrätillä. Tietenkään ei pakoteta, jos lapset haluavat leikkiä äidin siivotessa, niin ok. Jos teillä on kuivuri, niin hoida pyykit koneellinen kerrallaan, siis sitä mukaa suoraan kaappeihin, kun kuivuvat. Yhden koneellisen selvittämisessä (viikkaamisessa) menee korkeintaan vartti.
-Nukkumaanmeno ei saa olla härdelli. Tutustu tarvittaessa unikouluihin ja tassutteluun. Huutamista ja riekkumista kestää muutaman illan, mutta sen jälkeen tilanne on kaikille helpompi.
Mutta jokainen tavallaan. Muista, että kyseessä on ohimenevä vaihe ja lapset kasvavat nopeasti. Sitten helpottaa.
on sun puolella ja sulla on ihan liikaa hommaa, mutta jos on 2 pientä lasta, niin mielestäni aika default olisi, että kumpikaan vanhemmista ei tee hirveän pitkää päivää. Jos tekee niin fine - mutta on ihan selvää, että siinä tapauksessa toinen vanhemmista ns. "kärsii".
+ anteeksi, en halua saivarrella mutta kirjoitit että teillä on pieni asunto (= ei valtava asuntolaina, ellette nyt asu jossain Eirassa) -> vaikea uskoa, että 1 "tusinaduuni" ja sinun osa-aikatulot ei riittäisi lainan maksuun. Eli vaikuttaa siltä, että miehesi on ainakin osittain valinnut olla paljon ja vaativissa töissä ja se on monella tapaa sääli, sillä lapset ovat vain kerran pieniä ja nyt sinun niskaasi kaatuu liikaa hommaa. Mutta itse tiedät tilanteenne paremmin ja tärkeintähän on, että olette keskenänne sovussa tuosta asiasta.
Mutta asiaan:
-ruoan pakastaminen annoksina paras ajansäästäjä, mahtuu koska pienet lapset eivät syö valtavia annoksia.
-yritä leikkiä lasten kanssa intensiivisesti sopivassa välissä vaikka 15 min, tuona aikana älä edes ajattele kotihommia -> lapset jaksaa olla itsekseen taas
-kun tuntuu että hommat kaatuvat päälle, valitse tietty homma joka täytyy/jonka haluat tehdä ja tee juuri se loppuun ennen kuin aloitat muuta.
-toivottavasti saat itsekin joskus nukkua kunnolla, mies voisi kyllä varmaan hoitaa edes joka toinen vkl-yö nuo heräilyt.
i]Tämä on kyllä kumma palsta...
Siis jotkut ihanko tosissaan neuvoo, että mun miehen työpaikan pitää lkaa joustaa meidän perhe-elämän vuoksi tai että miehen täytyy vaihtaa työpaikkaa? Hei ihan totta... Missä maailmassa te elätte? Ei se ihan noin vaan käy. Tai käy ehkä, jos on jossain tusinaduunissa, mutta kaikki ei ole. Siihen miehen työhön minä en nyt voi vaikuttaa eikä mieskään ennen kuin minä ansaitsen riittävästi, että saadaan asuntolainaa maksettua. Se nyt vaan on noita arjen realiteetteja.
Kyllä mä osaan siivota, pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa, mutta kuten sanon, ongelma on aika. Mä en vaan ehdi kaikkea. Varmaan johtuu tosiaan siitä, etten minä joutunut teininä jo pyörittämään huushollia. No, kohta onneksi tuo kolmivuotias on jo niin iso, että voin sälyttää hommani sille. Siinäpähän oppii.
Se on kyllä ihan totta, että esikoisella on vaihe, jossa kaipaa erikoishuomiota. Se on kuitenkin vaikeaa, kun mies tosiaan on (ja kyllä, ihan totta on se työjuttu) töissä paljon. Viikoloppuna me vietetään aikaa yhdessä ja sen takia ei liiemmin silloin siivota, että ollaan usein jossain menossa, kavereiden luona tms.
Ja hei, ihanko totta olette sitä mieltä, että mun miehen pitäisi aamulla herättyään ruveta lihasopan keittoon vauva kainalossa ennen töihinlähtöä? No, kerronpa että yleensä minä nousen ylös lasten kanssa ja annan miehen nukkua, että se jaksaisi olla töissä, ja sitten mies herää, syö aamiaista, käy suihkussa, leikkii hetken lasten kanssa ja lähtee sitten töihin. Kerhoaamuina vie esikoisen kerhoon.
Helpolta tuntuu vetää se mies tähän hommaan mukaan ja sälyttää sille vaikka puolet mun hommista, mutta totuus on se, että rankkaa se on silläkin. Se heräilee yöllä yhtä paljon kuin minä ja on sitten päivällä väsynyt ja illalla. Minä saan sentään nukkua päiväunet lasten kanssa, jos väsyttää, ja usein niin teenkin ja siinä kyllä kuluu sitä kallista aikaa. Olen vaan huomannut, että joko nukun, tai sitten nalkutan. Mieluummin nukun.
Riitoja meillä ei miehen kanssa ole, kyllä hän tietää miten paljon mulla on hommaa, mutta kyllä mäkin hänen hommansa tiedän.
ap
[/quote]
Alue: Aihe vapaa
Ihan vika kohtaan.Laitan uusiksi.
Pesettekö joka päivä pyykkiä??
Likaantuuko aikuisillakin vaatteet niin, että päivän jälkeen pyykkiin?
Ei ihme, että on pyykättävää, jos puolipitoisia pestään. Vaatteita voi myös tuulettaa ja pienet tahrat pyyhkiä mikroliinalla. Säästyy aikaa, vaatteita ja energiaa.