Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä teen väärin??? Neuvoja, please!!!
01.12.2011 |
En ymmärrä, miksi en saa arkea pyörimään kunnolla! En vaan repeydy tarpeeksi joka suuntaan ja tuntuu, että teen kaikki asiat puolksi.
Mulla on kaksi lasta, 3-vuotias ja alle 1-vuotias vauva. Ensinnäkin molemmat nukkuvat huonosti. 3-vuotiaalla kestää illalla helposti kaksikin tuntia sängyssä, ennen kuin nukahtaa. Sitä ennen huutaa meitä luokseen jatkuvasti ja jos ei mennä, alkaa rääkyä. Haluaisi nukahtaa meidän viereen niinkuin vauva. Vauva siis nukahtaa tissille (!), vaikka ennen ei näin ollut. Se oli jokin aika sitten kipeä ja siitä jäi tuo tissijuttu, kun ei syönyt ja nukkunut muuten. Nyt pitäisi löytää sen verran voimia, että jaksaisi tassutella sitä pari yötä. Sitten voisi varmana esikoinenkin paremmin.
Mutta siis pahinta on arki ja se, ettei mikään pyöri. Mulla esikoinen on parina päivänä viikossa kerhossa sillä aikaa kun olen kuopuksen kanssa kotona. Itse olen parinä iltana viikossa taas töissä ja sillä aikaa lapsille tulee kotiin hoitaja. Mies lähtee aamulla yhdeksän aikaan töihin ja tulee illalla kahdeksan maissa. Minun vastuullani on koko kodinhoito, johon kuuluu kaikki, mitä kotona pitää tapahtua, sekä siis lapset päivisin ja tuo työ. Lisäksi mulla on eräs oma projekti, jota yritän edistää illalla lasten käytyä nukkumaan, käytännössä siis klo 22-24. Sellaista luppoaikaa ei oikeastaan ole, paitsi nytkin tietysti istun tässä valittamassa, vaikka pitäisi siivota.
Ongelma on se, että kotona hommat ei lopu ikinä, ihan joka päivä ja koko ajan teen jotain, mutta aina meillä on lattiat likaiset tai sotkuista tai pölyistä tai vessa/kylppäri likaiset tai pyykit/astiat koneessa paikalleen vietävänä ja seuraavat odottamassa. Ne päivät, jolloin menen iltaisin töihin, siivoan hullun lailla, että kehtaan päästää hoitajan sisään. Kun lähden tÖihin, olen ihan uupunut ja stressissä ja työrupeaman päälle sitten palaan kotiin, jossa lapset itkee vuorotellen sängyssään.
Päivällä yritän käydä lsten kanssa ulkona tai tehdä jotain kivaa kotona, mutta sitten kun tullaan takaisin, pitää heti alkaa laittaa ruokaa, sitten syöttää lapset (ja sen jälkeen keittiö on aina ihan kaaos ja ruokaa joka paikassa) ja äkkiä mennä nukkumaan. Jos ollaan kotona, en malta vaan leikkiä, kun pitäisi siivota edes vähän.
Ja siis mä en ole mikään himosiivoaja, yritän vaan pitää paikat suunnilleen järjestyksessä, ja ne ei todella edes pysy niin, kuten sanoin. Mâ en vana YMMÄRRÄ, mitä teen väärin ja miten mun aika ei vana riitä tähän! Koko ajan on kiire ja koko ajan olen kireänä ja usein jopa tiuskin lapsille. Ja siis ihan KAIKESTA suoriudun huonosti, kodista, lapsista, työstä, omasta projektista. Parisuhteesta nyt ei kannata edes puhua, se on paussilla. Neuvokaaa, JOOKO!!!
Kommentit (41)
että sulla on vain liian paljon liikkuvia osia tossa elämässäsi. Mulle kävi lähes vastaavassa tilanteessa lopulta niin, että stressinsietokykyni meni yli ja nykyisin en sitten kestä stressiä enää juuri ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että teen kerralla ruokaa reilusti ja säilön sitä pakastimeeseen. Lounas tulee yleensä hoidettua näillä. Päivällinen tehdään sitten alusta loppuun. Ja ruoanlaiton sotkut siivoan heti pois.
Siivoukset on jäänyt viikonloppuun. Toinen vanhemmista siivoaa sillä aikaa kun toinen touhuaa jotakin (mielellään ulkona) lasten kanssa.
Perussiivous menee sillä lailla, että joka joka toinen viikko imurointi, lattioiden kuuraaminen, pölyjen pyyhkiminen ja joka toinen imurointi, pölyjen pyyhkiminen, vuodevaatteiden vaihto ja pyttyjen pesu.
Joskus imuroimme kaksi kertaa viikossa, mutta se sai jäädä.
Onhan leluille tarpeeksi säilytyslaatikoita?
keittiössä pöydän ääressä (myös karkinsyönti). -Eipähän tuole kovin paljon sotkua muualle asuntoon.
Valitettavasti sinun marttyyrikruunusi rapisee murusiksi, jos noudatat meidän neuvojamme. Todennäköisesti sinäkin tulet pian väittämään vastaan, että eisitävoi niin eikä näin.
Mutta kirjoitanpa kuitenkin: onko miehesi lastesi isä, jos hän ei millään tavalla osallistu iltaseremonioihin? Kokemuksen perusteella monet vauvat nukkuvat paremmin isän kuin äidin kanssa, kun sillä ei ole tissejä.
Minusta sulla on yksin aivan liian paljon tekemistä. Miksi se mies ei tee osan kotihommista? Jos mies ei auta niin palkkaa sellainen siivoja joka tulee vaikka 2 tunniksi joka viikko ja tekee perussiivouksen.
Hyödynnä puolivalmisteita, tee isoja annoksia. Syökää iltaisin miehen kanssa eri aikaan kuin lapset!!!! Tehkää teille speciaali hyvää ruokaa ja syökää yhdessä kun mies tulee kotiin.
Ja lasten pitää oppia se että nukkumaan meno on sitä että nukutaan. 3 vuotias ei saa enää huudella sieltä sängystä.
Valmista lapsi huolella nukkumaan: suihkutus, lämmin pyjama, iltasatu, pusu ja sitten nukkumaan. Jätä pieni yölamppu jos tuntuu että se voisi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... nukkuuko lapsesi päiväunia? Onko heille kehittynyt mitään päiväohjelmarunkoa? Omasta vähäisestä kokemuksestani voin kertoa, ettei ole mielekästä nukuttaa vauvaa montaa tuntia. Yritä laskelmoida päivärytmiä niin, että kun lapset menevät illalla sänkyyn nukkumistarkoituksessa, että olisivat siihen riittävän väsyneitä. Eli ei mitään torkkuja enää illalla lähellä varsinaista nukkumaanmenoaikaa. Itse tiedät parhaiten, montako tuntia putkeen lapsesi jaksavat valvoa, niin laita se valvomisputki sinne iltaan ennen nukkumaanmenoaikaa.
Tuo on hyvä vinkki, että kokkaa kerralla enemmän vaikka useampaa ruokalajia tai ruokavariaatiota ja pakasta ne.
Miksi mies on poissa joka päivä 11 tuntia? Eihän hän ehdi olla lastensa kanssa lainkaan. Saatikka tehdä osuuttaan kotitöistä. Sulla on täysi oikeus vaatia siihen apua, jos käyt itsekin työssä. Palkatkaa tosiaan siivooja ens hätään, jos mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kotisi elämistä vai esittelyä varten?
En usko, että tuolla kokoonpanolla voitte edes saada kotianne niin likaiseksi tai sotkuiseksi, ettei lastenvahtia kehtaisi sisään päästää.
Jokaisessa perheessä on likapyykkiä, puhdasta pyykkiä, tiskejä tai joskus jopa ruokaa keittiön lattialla. Leluja olkkarissa ja keskeneräisiä askarteluja keittiön pöydällä.
Ja niin kuuluu ollakin. Se on sitä elämää.
Lapset ovat vain kerran pieniä ja jos aikasi menee stressaamiseen et tosiaankaan ehdi leikkiä. Ja se on suurin harmi. Noin pienet lapset oppivat uutta joka päivä ja jos sitä et ehdi seurata, on iso ilo menetetty.
Ota hyvistä neuvoista vinkkejä tästä ketjusta ja muista, että tärkeintä on olla lapsille läsnä. Ei haittaa vaikka se tarkoittaisi einesruokaa joka toinen päivä. Ja miehellekin jotain vastuuta kotiasioista, kai se nyt viikonloppuisin jotain ehtis??
Nyt päivärupeama tältä erää ohi ja ehdin vastata. Tänään otetaan rennosti ja syödään miehen kanssa take awayta...
En ihan totta tiedä, miten alkaisin tästä hommia karsimaan, kun kaikki turhan on jo karsittu pois ja pakollisetkin on minimissään. No sen oman projektin voisin jättää, mutta se on mun henkireikä, ilman sitä tulisin varmaan hulluksi. Siivojasta ollaan kyllä puhuttu, mutta musta on tuntunut siltä, ettäon pakko jaksaa, kun nää on mun hommat. Ja kyllä mä jaksankin, tuntuu vaan niin turhalta, kun en oikeasti EHDI.
Tuo ruoan pakastaminen on hyvä vinkki, sitä olen tehnytkin, mutta meillä on vaan niin pieni pakastin, ettei sinne todellakaan mahdu paljon kerralla. Toinen hyvä on ollut viikon ruokalistan suunnitteleminen etukäteen, sitten tietää, mitä kaupasta ostaa eikä mene siihen miettimiseen aikaa. Joka viikko en vaan jaksa ja ehdi noita tehdä, ei riitä mielikuvitus.
Miehen työhön mun on mahdotonta vaikuttaa, siitä on turha puhua, eikä siihen pysty mieskään vaikuttamaan. Se on kyllä hyvä isä, mutta en mä voi sillekään paljon lisää hommia sälyttää, sillä on pitkät työpäivät ja raskas homma ja se elättää meidän perheen ja lisäksi se on jo nyt ylistressaantunut niin, että on kehittää koko ajan sairauksia.
Oman työn lopettamista olen miettinyt, mutta se olisi sitten sen palkan menetys ja vaikka se ei kamalan iso olekaan, on kuitenkin noin kymppitonni vuodessa, eli ei ihan mitätön myöskään.
Lähinnä kaipailin siis vinkkejä arjen helpottamiseen ja myös muiden näkökulmia meidän elämään. En itse osaa oikein suhteuttaa asioita, tuntuu että teen ihan normaalit jutut vaan, mutta en tajua, miten muilla riittää aika ja itsellä vaan ei.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et muuten noilla reunaehdoilla selviä järissäsi.
tai sit paat lapset vähän enempi hoitoon.
oot liian kunnianhimoinen, kun yrität kaiken yksin hoitaa, vaikka sellaseen ei pysty juuri kukaan.
ja sitten haalit jotain kumminserkkuja jos ei isovanhempia tms ole auttamaan. rankalta tosiaan kuulostaa sun touhu. itse olin 'kaukaaviisas' kun synnytin ja tiesin etta mies on aina toissa eli en edes haaveillut toisen tekemisesta. ja siinahan nyt olen etta mies on ma-pe reissussa ja mina hoidan arjen oa-tyon ohella. siivooja on ja lapsikin jo 9v eli kylla se siita kun selvita viela pari vuotta ni sitten helpottaa tosi paljon. muista vaan etta lapset ei karsi. he eivat pyytaneet syntya vaan te heidat teitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tottakai on kauhea duuni 2 lapsessa, jos yksin tekee kaiken. miten kukaan voi olla töissä lähes koko päivän? siis kahdeksaan saakka? kai sitten tuo rahaa että saatte siivoojan edes tai jotain?
taas se kultainen "elämä on valintoja". Kaikilla ei ole mahd. valita, mutta teillä näyttäis olevan. Joten vaan niitä omia arvoja tärk. järjestykseen sekä sä että mies. Jos ette yhteistä perheaikaa halua kunnianhimoltanne viettää, niin sitten tosiaan siivoojaa ja lastenhoitajaa kehiin, koska kukaan ei ole robotti, joka yksinään jaksaa kaiken
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin suosittelisin hiljentämään tahtia ja yrittämään saada nukkumiset sujumaan ihan ensiksi. Nukutko myös itse tarpeeksi? Itse ainakin huomaan heti stressaantuvani samoista asioista enemmän, jos en ole saanut levätä kunnolla.
Siivooja kannattaa ehdottomasti palkata, jos siihen on varaa. Muutenkin rimaa siisteyden suhteen on varmaan hyvä laskea, niin se ei ainakaan auta turhia paineita. Järjestyksen ylläpitoon auttaa myös tavaramäärän karsiminen. Jos roinaa ei ole kauheasti, niin sotkukaan ei ole kovin paha, vaikka kaikki olisi levällään :)
Yksi mikä vielä tuli mieleen, niin täytyykö lasten kanssa erikseen leikkiä? Voisiko lapset ottaa mukaan kotitöihin niin, että ruoanlaitto, tiskit ja siivoaminen ovatkin kivaa yhteistä puuhaa? Meillä jo 2-vuotias osaa tyhjentää tiskikoneen (yhdessä aikuisen kanssa tietysti) ja haluaakin aina ehdottomasti tehdä sen itse.
iso helpotus ton ruoka huollon pyörittämiseen kun pistin pystyyn ruoka arpajaiset... Lapuille eri ruokia ja niissä tarvittavat ruoka-aineet, ja kun pitää mietiä viikon menyy niin sielt vaan purkista arpomaan että mitä syödään ma, mitä ti... ja lapuista sit helposti ostoslista kasaan. Mies käy maanantaisin töistä tullessaan kaupassa sunnuntaina tehdyn ostoslista kanssa joten mulle jää vain toteutus.. eikä syösä samoja ruokia viikosta toiseen
Samaten mulla on teema päiviä.. esim yhtenä päivänä vaan hoidan lapset ja pesen pyykkiä (okei laitan myös sen ruuan) mut en mieti siivoamisia enkä mitään muutakaan kuin se pyykin. seuraavanapäivänä joku muu... jonain päivänä siivoan vessat, jonain tamppaan matot (ja seuraavan imuroin ja levitän ne tampatut matot)
meillä toimi se että opetin itseni tyhjentämään tiskikoneen heti kun se on pessyt... ja senä jälkeen opetin muun perheen laittamaan asitat suoraan koneeseen (myös menidän 2-v sen osaa)
aika samanlainen tilanne, ainoo vaan et pieniä lapsia 3 ja olen yksin. Opiskelen, teen välillä kotoa käsin duunia, ja tuntuu että elämänhallinta ihan hukassa. Yöt teen koulutehtäviä, tai sit niitä töitä. Ja onhan noita kaikkia muitakin hommia, mitä ei voi tehdä jos lapset hereillä. Nyt vaikka lapset viime viikkoina nukkuneet paremmin, en tietysti saa levättyä kun pitää hommat tehdä. Tässä muutama asia, mitä olen kokeillut:
- Pakkaseen ruuat, annosrasioissa
- Kun puetaan, otetaan vaatteet mielellään suoraan kuivurista/puhtaan pyykin korista
- Pyrin pitämään samansävyisiä vaatteita aina koko porukalla samana päivänä--> saa heti illalla pyöräyttää koneellisen, lapset osaavat laittaa suoraan sinne
- Posti minimiin, e-laskut käyttöön
- Katsot ruokalistan teidän kunnan sivuilta, otat siis koulun/pk:n ruokalistan mut kato et lähet eri viikosta :) saa muuten raukat kahesti pvässä samaa...
- Aina kun teet safkaa, teet tuplamäärän ja puolet pakkaseen (voisitteko hankkia toisen pakastimen elämää helpottamaan?), syötte parin viikon kuluttua
- Tiedän mikä kaaos on aina, ja olen päättänyt että kerran päivässä lelut kerätään lasten kanssa, en koko ajan rupea. Sanallisesti kyllä ohjaan lapsia viemään samantien, mutta ovat pieniä vielä....
- mulla periaate, et kotitöiden pitää olla tehty silloin kun lapset menee nukkumaan. Sen jälkeen on mun oma aika (eli töitä ja opiskelua...:) "jos" jotain on vielä silloin tekemättä, odottaa seuraavaan päivään
- teen välillä ihan minuuttiaikataulun, lukujärjestyksen. Antaa kivasti hallinnantunnetta, ja tuntuu et sais enemmän aikaan...helpompi priorisoida, kun aika hahmottuu.
Laittelen lisää jos keksin, aika kaoottinen tää munkin tilanne on...Tsemppiä :)
Ota se siivooja!!! Mä ottaisin riemusta kiljuen, jos olis varaa.
- Jos silität vaatteita, lopeta se heti :)
- Kuorit ja pilkot parin pv:n vihannes- ja hedelmäannokset kerralla jääkaappiin
- RUTIINIT lapsille. Se vaatii aluksi ihan kauheasti panostusta, mutta aika pian ne oppii! Kun päivän kulku on aina sama, hommat alkaa hoitua "kuin itsestään". Ja todennäköisesti voi helpottaa iltojakin. Rutiinin avulla lapset myös oppii aika pian korjaamaan jälkensä. Meillä aika "armeijakuri", mutta se on pakko pitää, muuten ei tule mitään.
- Hyödynnä hetket lasten kanssa: ite esim. suihkutan joka ilta kylppärin käsisuihkulla samalla kun vahdin lapsia suihkussa. Kun lapsi tyhjentää kattilakaapin, sen voi samalla äkkiä pyyhkäistä ja järjestää. Jne.
Pian jo helpottaa, pari vuotta enää ;)
aika samanlainen tilanne, ainoo vaan et pieniä lapsia 3 ja olen yksin. Opiskelen, teen välillä kotoa käsin duunia, ja tuntuu että elämänhallinta ihan hukassa. Yöt teen koulutehtäviä, tai sit niitä töitä. Ja onhan noita kaikkia muitakin hommia, mitä ei voi tehdä jos lapset hereillä. Nyt vaikka lapset viime viikkoina nukkuneet paremmin, en tietysti saa levättyä kun pitää hommat tehdä. Tässä muutama asia, mitä olen kokeillut:
Pesettekö joka päivä pyykkiä??
Likaantuuko aikuisillakin vaatteet niin, että päivän jälkeen pyykkiin?
Ei ihme, että on pyykättävää, jos puolipitoisia pestään. Vaatteita voi myös tuulettaa ja pienet tahrat pyyhkiä mikroliinalla. Säästyy aikaa, vaatteita ja energiaa.
- Pakkaseen ruuat, annosrasioissa
- Kun puetaan, otetaan vaatteet mielellään suoraan kuivurista/puhtaan pyykin korista
- Pyrin pitämään samansävyisiä vaatteita aina koko porukalla samana päivänä--> saa heti illalla pyöräyttää koneellisen, lapset osaavat laittaa suoraan sinne
- Posti minimiin, e-laskut käyttöön
- Katsot ruokalistan teidän kunnan sivuilta, otat siis koulun/pk:n ruokalistan mut kato et lähet eri viikosta :) saa muuten raukat kahesti pvässä samaa...
- Aina kun teet safkaa, teet tuplamäärän ja puolet pakkaseen (voisitteko hankkia toisen pakastimen elämää helpottamaan?), syötte parin viikon kuluttua
- Tiedän mikä kaaos on aina, ja olen päättänyt että kerran päivässä lelut kerätään lasten kanssa, en koko ajan rupea. Sanallisesti kyllä ohjaan lapsia viemään samantien, mutta ovat pieniä vielä....
- mulla periaate, et kotitöiden pitää olla tehty silloin kun lapset menee nukkumaan. Sen jälkeen on mun oma aika (eli töitä ja opiskelua...:) "jos" jotain on vielä silloin tekemättä, odottaa seuraavaan päivään
- teen välillä ihan minuuttiaikataulun, lukujärjestyksen. Antaa kivasti hallinnantunnetta, ja tuntuu et sais enemmän aikaan...helpompi priorisoida, kun aika hahmottuu.Laittelen lisää jos keksin, aika kaoottinen tää munkin tilanne on...Tsemppiä :)
- arkisin klo 8-16 opiskelen (joskus kotona, joskus koulussa
- illat ja viikonloput pyhitän lapsille. Joskus yritin iltaisinkin tehdä koulujuttuja, mutta se oli niin hankalaa, että päätin olla yrittämättä
- joskus viikonloppuisin teen töitä ja silloin lapsia hoitaa mummo
- käyn kerran viikossa kaupassa + maito-ostoksia
- siivoan joka ilta tavarat paikoilleen
- imuroin ja pesen lattiat kerran viikossa
- leivon sämpylöitä pakkaseen
- teen pariksi päiväksi samaa ruokaa (silloinkin kun lapset oli kotona syötiin pari kertaa päivässä samaa ruokaa, kukaan ei kuollut)
- pyrin sopimaan erikoisemmista menoista hyvissä ajoin etukäteen, ettei homma hajoa käsiin
- pesen pyykkiä kahtena päivänä viikossa, silloin useamman koneellisen
- teen muistilistan seuraavan päivän asioista ennen nukkumaan menoa
Tuossa nyt jotain, ei isoja, mutta arkeani helpottavia juttuja. Kun olin kotona lasten kanssa, päivärytmi oli aina sama, se helpotti kun oli rutiini ja saattoi ennakoida kaiken aikaa. Mulla on kolme lasta, joiden kanssa olen yksin 24/7/365.
Joskus tietenkin tulee jotain, esim. sairastumisia ettei homma toimikaan ja sen koen tosi ahdistavaksi. Mutta heti kun mahdollista hyppään takaisin tuohon rutiiniin.
Rutiini on kauhea asia, mutta minä en ainakaan pärjäisi tässä elämänvaiheessa ilman sitä.
Ehkä sun kannattaisi pysähtyä hetkeksi ja miettiä ajan kanssa, miten saisit sellaiset omat rutiinit, että juuri sun olisi helpointa selviytyä. Tsemppiä.
Alue: Aihe vapaa
ensinnäkin tosiaan hoida tuo nukkumisasia, kun itsekin tiedät miten se tehdään. Siis tuo vauvan nukkuminen.
Lisäksi voisit miettiä josko tekisit isompia satseja ruokaa kerralla, että ei tarvitsisi olla koko ajan tekemässä ruokaa. Onko pakastinta, saisiko sinne pakastettua annoksina ruokaa niin että kiireisimpinä päivinä nappaisi sieltä ruuan?