Olenko ku**pää!!

tollaset naiset kasvattaa kusipäisiä aviomiehiä, niitä juuri jotka jo äidintissillä ovat oppineet että toista ja varsinkin naisia saa kohdella kuin mitä tahansa paskaa ja AINA AINA sä saat anteeksi ihan kaiken mitä ikinä oot tehnytkin anteeksipyytämättä tai katumatta! mitä mie miehiä tunnen jotka on hyväkäytöksisiä ja oikeesti ihan unelmiamiehiä sekä vanhempia jos niiltä kysyy että oliko niillä lapsena kuria ja selvät säännöt niin aina on vastaus että kyllä oli ja tiukka kuri olikin jos ei elämä sujunut..Mistä johtuu...? ilmiselvää! Perheneuvolaan vaan. Tietty jos asia pojan kanssa oli sovittu aamulla niin kaikki ok, mut pojan luonne vaikuttaa jos sama jatkuu taas samana iltana niin ei siinä juuri sopimukset enää auta.

Sopiva rangaistus huonolle käytökselle tai sitten palkitaan hyvästä käytöksestä.

Aika normaalia tuo käytös on kaikilla joskus. Ei ole täydellisiä lapsia eikä vanhempia. Tärkeää olisi tiedostaa se oikea metodi ja parhaimman mukaan noudattaa sitä.



Ei tuo nyt mitenkään tavatonta ole. Tai riidan aihe. Rangaistus ja sillä selvä :)

Tuossahan on se klassinen asetelma että äiti on hempeämpi nössö ja isä haluaa rangaistuksen ja olla kusipää.

Tuollainen asetelma meilläkin oli lapsuudessa, mutta rangaistuksista pidettiin kiinni. Kunnes vanhempani erosivat ja sitten sai tehdä mitä lystäsi ja menin piloille :)

Vaikka lapsi toimii huonosti, häntä ei aleta hyljeksiä. Normaali kanssakäyminen toimikoon yhä.

Ok, ylimääräinen hemmottelu veks myös, mutta lasta EI SAA RANGAISTA TUNNETASON KYLMYYDELLÄ JA ERISTÄMISELLÄ.



Eli määräätte yhden, selkeän rangaistuksen ja pysytte siinä yhdessä vaimon kanssa. Ihan sama, vaikka poika siinä tilanteessa uhmaakin ja sanoo, että aivan sama - ei se ole silti hänelle sama, oikeasti. Kiukussaan vaan väittää vastaan.



Ja toinen asia: sinä ET KYSEENALAISTA VAIMOASI LAPSEN KUULLEN. Et saa häntä moittia lapsen nähden, vaan jos olet eri mieltä hänen kasvatuksestaan, pyydät hänet kahden kesken ja silloin sanot mielipiteesi.

lapsen nähden on oikeasti tosi paha moka. Juuri sillä tavoin lapsista tulee kurittomia, että vanhemmat

a) eivät pysty sopimaan yhteisistä linjoista,

b) tappelevat asioista lapsen nähden ja lapsi oppii hyödyntämään ristiriitoja

c) vanhemmat vetävät toisiltaan mattoa alta lapsen nähden.

Äiti pyytelee käytöksellään aamulla anteeksi, että rankaisi. Ei näin.



Ei myöskään turhaa tylyyttä.



Meillä lapset, onneksi, osaavat itse pyyttää anteeksi osoittamalla juri tuollaista lepertelyä johon vastataan samalla mitalla :) Ei mennä aloittamaan hellyttelyä jos toinen on riidellyt.

Riitelette, sovitte ja sen jälkeen muutaman viikon ajan olette kusipäitä toisillenne? Ja sitten taas kavereita?



Ei ihme, että pelkäät avioliittosi puolesta. Moni olisi jo tajunnut lähteä.

Jos huono käytös jatkuu, niin yksi varoitus ja sen jälkeen toiminta, eli pelikonsoli pois vaikka viikoksi. Ja täystä on pidettävä kiinni, vaikka poika tekisi mitä.



Muuten en kannata pitkävihaisuutta ja mököttämistä, joka on vain lapsellista...

täysin riipumatta siitä, kuka kasvatuksellisesti on oikeassa (sitä minä en näiden viestien perusteella menisi kertomaan) ap KÄYTTÄYTYY kuin ääliö: ensin hän ei reagoi mitenkään eikä sano mitään silloin kun ongelma on pinnalla, vaan jättää toiset selviämään siitä, miten parhaiten taitavat. Sitten kun nämä seuraavana päivänä ovat selvinneet, miten parhaiten ovat tainneet, ap hyökkää paikalle, molemmat osapuolet ja selviytymistavankin - "väärin sammutettu"! - ja "ilmoittaa" oman menettelytapansa, jota tästä lähtien kaikkien pitää noudattaa.



itse en teidän tilanteessa alkaisi soveltamaan rangaituksia, vaan yrittäisin saada aikaan perheenjäsenten - myös miehen ja vaimon - välille jonkinlaista kunnioitusta. Teillä sitä näyttää puuttuvan ja näköjään ihan syystä - ap:n lailla käyttäytyvää ihmistä kun on kovin vaikea kunnioittaa.

tap hyökkää paikalle, molemmat osapuolet ja selviytymistavankin - "väärin sammutettu"! -

mutta tuo sinun strategiasi ei ole sen parempaa kasvatusta tai vanhemmuutta kuin vaimosikaan. Ja kumpikaan ei ole oikein hyvä tapa.



Ei selvinnyt, kuinka hankala poika on yleensä. Ehdottaisin joka tapauksessa seuraavaa:



-paljon yhdessäoloa ja yhteistä tekemistä pojan kanssa, ei jätetä yksin.



-kun poika toimii väärin, kiellätte/estätte toiminnan. Jos ei lopeta -> rangaistus. Ottakaa pois jotain mitä poika arvostaa (vaikka hän huutaisi ettei välitä niin aika todennäköisesti hän välittää jostain. Jos hän esim. pelaa joka päivä, niin parin päivän pelikielto kyllä varmaan tuntuu. Tai ei ulos kavereitten kanssa).



-kiukutteluun, valitukseen ja nimittelyyn ei mielestäni kannata kiinnittää hirveästi huomiota (tästä mielipiteet vaihtelee ja on ihan ymmärrettävää, että esim. haistattelu suututtaa, mutta itse kokisin parhaaksi antaa mennä kuin "vesi hanhen selästä")



-lasta ei pidä rangaista murjottamisella tai kylmällä kohtelulla. Sovittu rangaistus, josta pidetään kiinni, ja PALJON normaalisa, positiivista vuorovaikutusta. Huonosti käyttäytyvä lapsi todennäköisesti kaipaa positiivista huomiota ja läsnäoloa. Kylmää kohtelua harjoittamalla menettää monta tilaisuutta tällaiseen.



-Perheneuvola on erittäin hyvä idea, miksi pelkäät avioliittosi puolesta jos menisitte perheneuvolaan?

jos asia on puhuttu ja rangaistukset sovittu, niin se on sitten siinä. Ei sitä nyt ikuisesti enää vatvota. JOhan siinä menee rangaistukselatkin pohja pois, jos vielä v****lla pitää jatkuvasti sen lisäksi, eikös? Ja muutenkin, jos asia oli lapsen ja äidin välinen etkä siihen illallakaan puuttunut, miksi puuttua aamulla? Anna he hoitavat omat asiansa itse.

mutta tuo sinun strategiasi ei ole sen parempaa kasvatusta tai vanhemmuutta kuin vaimosikaan. Ja kumpikaan ei ole oikein hyvä tapa.

Ei selvinnyt, kuinka hankala poika on yleensä. Ehdottaisin joka tapauksessa seuraavaa:

-paljon yhdessäoloa ja yhteistä tekemistä pojan kanssa, ei jätetä yksin.

-kun poika toimii väärin, kiellätte/estätte toiminnan. Jos ei lopeta -> rangaistus. Ottakaa pois jotain mitä poika arvostaa (vaikka hän huutaisi ettei välitä niin aika todennäköisesti hän välittää jostain. Jos hän esim. pelaa joka päivä, niin parin päivän pelikielto kyllä varmaan tuntuu. Tai ei ulos kavereitten kanssa).

-kiukutteluun, valitukseen ja nimittelyyn ei mielestäni kannata kiinnittää hirveästi huomiota (tästä mielipiteet vaihtelee ja on ihan ymmärrettävää, että esim. haistattelu suututtaa, mutta itse kokisin parhaaksi antaa mennä kuin "vesi hanhen selästä")

-lasta ei pidä rangaista murjottamisella tai kylmällä kohtelulla. Sovittu rangaistus, josta pidetään kiinni, ja PALJON normaalisa, positiivista vuorovaikutusta. Huonosti käyttäytyvä lapsi todennäköisesti kaipaa positiivista huomiota ja läsnäoloa. Kylmää kohtelua harjoittamalla menettää monta tilaisuutta tällaiseen.

-Perheneuvola on erittäin hyvä idea, miksi pelkäät avioliittosi puolesta jos menisitte perheneuvolaan?

Mielestäni asiasi oli avartava ainakin näistä kaikista muista joten kiitos siitä.

Kiitos myös muille kirjoittaneille niin negatiivisista kuin positiivisistakin jutuista.Yritän luovia eteenpäin näillä mielipiteillä.

piti vielä sanoa, että vaikutat huolehtivalta isältä etkä lainkaan kusipäältä.

2 vko pelikielto ja annan kaikki sun pelit pois jne..



Kohtuulliset rangaistukset niin vanhemmatkin jaksaa pitää niistä kiinni.

Jos olisit halunnut rankaista poikaa huonosta käytöksestä, olisi se pitänyt tehdä silloin silloin kun hän käyttäyi huonosti.



On tyhmää ja epäreilua ottaa asia esiin myöhemmin ja vielä jatkaa vihanpitoa päiväkausia.



Asiat täytyy selvitellä kerralla, antaa lapsellekin mahdollisuus korjata/hyvitellä asiaa, ja pitää sitä sitten loppuunkäsiteltynä.



Tuommoinen päiväkausia jatkuva tylyily ja vihanpito ei oikeasti opeta lapselle yhtään mitään. Siinä vaan ylläpidetään ikävää ilmapiiriä, mistä kärsii koko perhe.

rangaistus on että nimittely loppuu siihen paikkaaan, menee omaan huoneeseensa ja tulee sieltä ulos kun on miettinyt oliko oikeassa vai väärässä? Niin äiti voi myös käyttäytyä kuin idiootti olematta idiootti. Kun molemmat ovat rauhoittuneet pohditaan yhdessä kuka oli mikä ja miksi kaikki tämä, samana iltana kun on nimitelty, mässätä yhdellä kiukustumisella ehkä oikeutetulla, viikko tolkulla, on tosi kivaa perhe-elämää tuollainen.



Miksi ihmeessä vanhempien pitää aina vetää yhtä köyttä jos toinen antaa kohtuuttomia rangaistuksia mitättömistä asioista, ei molempien vanhempien pidä käyttäytyä kuin idioottipariskunta joku roti vanhemmillakin eli mennään sinne omaan soppeen ja mietitään mikä meni vikaan ja parannetaan tavat.



Ja minusta k**ipäitä olette tavallaan molemmat niinkuin monet ovat yrittäneet kauniimmin sanoa.



Aikuiset eivät aina ole oikeassa, vaikka heillä on valta.