Olenko ku**pää!!

Yksi selkeä rangaistus ja siinä pysytte.

et ole lapsen paras kaveri, vaan käsittääkseni isä?



Minkä takia puutut asiaan jos äiti ja lapsi ovat ilmiselvästi sopineet asiat ja kaikki oli hyvin? Lapset nyt kiukuttelevat, aikuisen ei kuulu.

Joku roti nyt sentään...Meillä on pennut kasvatettu siihen malliin, että silmille ei tulla. Haistattelua en varsinkaan kuuntelisi. Vaikka poika sanoo rangaistuksesta että ei haittaa, niin kyllä se sitä haittaa kuitenkin. Meillä ei koskaan uhkailla turhaan. Jos kiellän tv:n tai pelit, niin se myös tapahtuu.

Pyytäkää apua kasvatukseen perheneuvolasta.

Jos joku rangaistus määrätään, siinä pysytään. Ei kannata liian ankaria tai mahdottomia. Esim. ton ikänen tietää, et kyllä se saa joululahjat vaikka niillä uhkailtaisiinkin. Ei kai ketään oikeesti jätä ilman joululahjoja huonon käytöksen takia. Vaimosi nyt käyttäytyy niin, että ei mitään järkeä. Myönnän, että itsekin sorrun väsyneenä välillä turhaan uhkailuun. Se on helppo neuvoa, mutta toteutus välillä toinen juttu.

tilanteita on paljon mun tuttavapiirissä. äiti antaa lapsen tehdä mitä vaan ja käyttäytyä ihan hirveällä tavalla ja sit kun mies ärähtää ihan syystäkin ja yrittää saada kuria ja järjestystä ihan aiheellisesti lapselle niin jopas on parisuhderiidan ja eron aika naisen mielestä ettei vaan pikku kotiterroristille tule paha mieli. Ihan kauheeta! Meillä lapset tottelee täysin minua vaan kun mies ärähtää niin silloin kyllä viimestään eikä ikinä oo ollu mitään ongelmaa sen suhteen. 9v poika kokeilee joskus rajojaan mut sovittu on että meillä on selvät pelisäännöt miltä pohjalta toimitaan niin jää vaan yritykses ja kertakokeilux miten paljon huonoa käytöstä tai muuta vanhemmat kestää..

Kysyitkö, miksi kaikki onkin jo hyvällä mallilla? Tarkoitatko, että jos rangaistuksesta on jo sovittu ja ne pidetään, niin seuaavana päivänä ei saa helliä ja rakastaa omaa lastaan.? Pitääkö lasta rangaista myös henkisesti kylmyydellä seuraavana päivänä?

Yleisesti ottaen TIUKEMMAT rajat, ja selkeät rangaistukset, joista pidetään kiinni. Se pelikieltä kun kestää viikon tai kaksi, niin aivan varmasti tuntuu.

Et sä ole kusipää, ymmärtämätön ehkä.

Ainakin opetat sen, että isään ei pidä luottaa, se on pelkkä tuuliviiri.

Äiti on jo poikaa rangaissut, joten miksi ihmeessä sinun pitäisi tehdä sama uudestaan? Ei tappajakaan ensin saa poliisin esittämänä tuomiota ja sitten samaan tuomiota omaisten hakemana.

minähän, minähän minä kiellän, minulle ei auota.

Siis se asenne ja numeron tekeminen tuollaisesta menee jo draamailuksi. Tietenkin vanhempien on pidettävä yhtä linjaa. Isä ei saa olla erimieltä, kuin äiti ja äitikään ei saa vetää omaa showtaan.



Rangaistukset on pidettävä. Viikko ilman pelejä.

Jos tilanne ei parane niin pistäkää vasaralla yksi pojan lempipeleistä paskaksi. Se pistää miettimään. Yleensä toleranssit kasvavat temperamenttisilla lapsilla ja he eivät välitä vaikka mikä kielto tulisi. Keksivät aina uutta tekemistä ihan kiusallakin.



Siitä ei pidä kuitenkaan kiusaantua ja näyttää niitä tunteitaan, jos niin käy että vanhempaakin alkaa lapsettaa ja viha tulee puseroon.



Ylimääräistä draamailua ja naamanvääntelyä sekä huutamista kannattaa välttää. Luottakaa rangaistuksen voimaan. Voitte toimia ihan rauhallisesti. Asetatte rangaistuksen voimaan ja seuraavana päivänä ei tarvitse kiukutella, mutta rangaistus pysyy voimassa asetetun ajan.



Mitään kusipäätä ei tarvitse leikkiä. Se on ihan naurettavaa aikuiselta. Lapset murjottavat ja kiukuttelevat seuraavana päivänä ja vielä viikonkin, jos löytyy temperamenttia.



Sinäkin voisit luottaa rangaistukseen se tuo lapsellekin varmuutta että nyt toimitaan oikein. Tuo kusipäinen asenteesi heijastaa lapseen sellaist epävarmuutta että eikö rangaistus riitä.

minähän, minähän minä kiellän, minulle ei auota.

Siis se asenne ja numeron tekeminen tuollaisesta menee jo draamailuksi. Tietenkin vanhempien on pidettävä yhtä linjaa. Isä ei saa olla erimieltä, kuin äiti ja äitikään ei saa vetää omaa showtaan.

Rangaistukset on pidettävä. Viikko ilman pelejä.

Jos tilanne ei parane niin pistäkää vasaralla yksi pojan lempipeleistä paskaksi. Se pistää miettimään. Yleensä toleranssit kasvavat temperamenttisilla lapsilla ja he eivät välitä vaikka mikä kielto tulisi. Keksivät aina uutta tekemistä ihan kiusallakin.

Siitä ei pidä kuitenkaan kiusaantua ja näyttää niitä tunteitaan, jos niin käy että vanhempaakin alkaa lapsettaa ja viha tulee puseroon.

Ylimääräistä draamailua ja naamanvääntelyä sekä huutamista kannattaa välttää. Luottakaa rangaistuksen voimaan. Voitte toimia ihan rauhallisesti. Asetatte rangaistuksen voimaan ja seuraavana päivänä ei tarvitse kiukutella, mutta rangaistus pysyy voimassa asetetun ajan.

Mitään kusipäätä ei tarvitse leikkiä. Se on ihan naurettavaa aikuiselta. Lapset murjottavat ja kiukuttelevat seuraavana päivänä ja vielä viikonkin, jos löytyy temperamenttia.

Sinäkin voisit luottaa rangaistukseen se tuo lapsellekin varmuutta että nyt toimitaan oikein. Tuo kusipäinen asenteesi heijastaa lapseen sellaist epävarmuutta että eikö rangaistus riitä.

Aikuisen ei tarvitse kiukutella. Kyseessä on lapsi. Asetettu rangaistus riittää. Rangaistuksesta pidetään kiinni molmmat äiti ja isä. Lapselle ei tarvitse murjottaa tai kiukutella. Olette vanhempia ja pidätte säännöt ja olette lapsen tukena.

Kusipäisyydet sikseen. Lapsen juttuja ei kannata ottaa henkilökohtaisesti.

En esitä kuspäätä bvaan vaimo sanoi ennenkö lähti ovesta ulos. Olin mielestäni aikas rauhallinen tilanteessa jossa joku muu olisi ollut ankara.

Eikös Suomessakin taparikolliset haistata pitkät lyhyille tuomioille kun laki ei anna juuri mitään?

Jos rangaistus olisi kovempi niin pistäisi miettimään mitä tekee tai sanoo. Toki itselläkin tulee sammakoita joskus suusta sen enempää ajattelematta.

Elikäs minä en ole kuspää omasta mielestä vaan suoraselkäinen ja periksiantamaton rangaistusten suhteen ja tästä halusin keskustella.

Perheneuvola voisi olla hyvä paikka jutella.

Pelkään vaan avioliiton puolesta.

En esitä kuspäätä bvaan vaimo sanoi ennenkö lähti ovesta ulos. Olin mielestäni aikas rauhallinen tilanteessa jossa joku muu olisi ollut ankara.

Eikös Suomessakin taparikolliset haistata pitkät lyhyille tuomioille kun laki ei anna juuri mitään?

Jos rangaistus olisi kovempi niin pistäisi miettimään mitä tekee tai sanoo. Toki itselläkin tulee sammakoita joskus suusta sen enempää ajattelematta.

Elikäs minä en ole kuspää omasta mielestä vaan suoraselkäinen ja periksiantamaton rangaistusten suhteen ja tästä halusin keskustella.

Perheneuvola voisi olla hyvä paikka jutella.

Pelkään vaan avioliiton puolesta.

tärkeintä olisi että te molemmat vedätte samaa linjaa niin lapsella on turvallisempi fiilis.

Jos vaimon kanssa ei onnistu neuvottelu niin perheneuvola voisi olla se juttu. Toisaalta tuollainen nainen ottaa perheneuvolan asetelmana sinä ja perheneuvola häntä ja hänen lastaan vastaan.

Paha siinä on sitten auttaa. Nyt poika oppi että äidiltä saa hempeää huomiota käyttäytymällä renttumaisesti häntä herjaten. Eli luulen että tuo käytös tulee toistumaan. Vanhemmiten poika käyttäytyy naisia kohtaan sikamaisesti.

Teidän molempien pitäisi suorittaa rangaistus. Eli pelikonsoli ja tv pois jouluun asti ja tilalle kotitehtäviä + extra luettavaa.

Joululahjoilla uhkailu on haitallista siitä syystä että poika kokee tulevaisuuden epävarmana. Siinä voi sitten elää kuin lainsuojaton. Mitä väliä millään, kun joululahjatkin on menetetty.

Joulu on osalle suomalaisista perinteinen juhla ja siihen kuuluu lahjat. Lapselta viedään turvallinen olo pois epämääräisillä uhkauksilla epämääräisistä lahjoista ja unelmista.

Rangaistusten ylläpito vaatii vanhemmilta sitkeää pinnaa. On vaikea vahtia noudattaako lapsi rangaistusta. Vahtiminen vie aikaa ja voimia. Koettelee myös hermoja. Lapselle se on epävarmuuden aikaa. Hän koettelee vanhempiaan ja testaa rajojaan. Hän etsii paikkaansa. Jos äiti tai isä lipsuu hän oppii olemaan omillaan ja kehittää omat sääntönsä säännöttömyyteen.

Rikolliset ovat aikuisia eikä heitä voi verrata lapsiin. Tietynlainen kriminaali käytös on kuitenkin yhdistettävissä välinpitämättömyyteen.

Ammattimainen rikollisuus on sitten ihan oma juttunsa.

minähän, minähän minä kiellän, minulle ei auota. Siis se asenne ja numeron tekeminen tuollaisesta menee jo draamailuksi. Tietenkin vanhempien on pidettävä yhtä linjaa. Isä ei saa olla erimieltä, kuin äiti ja äitikään ei saa vetää omaa showtaan. Rangaistukset on pidettävä. Viikko ilman pelejä. Jos tilanne ei parane niin pistäkää vasaralla yksi pojan lempipeleistä paskaksi. Se pistää miettimään. Yleensä toleranssit kasvavat temperamenttisilla lapsilla ja he eivät välitä vaikka mikä kielto tulisi. Keksivät aina uutta tekemistä ihan kiusallakin. Siitä ei pidä kuitenkaan kiusaantua ja näyttää niitä tunteitaan, jos niin käy että vanhempaakin alkaa lapsettaa ja viha tulee puseroon. Ylimääräistä draamailua ja naamanvääntelyä sekä huutamista kannattaa välttää. Luottakaa rangaistuksen voimaan. Voitte toimia ihan rauhallisesti. Asetatte rangaistuksen voimaan ja seuraavana päivänä ei tarvitse kiukutella, mutta rangaistus pysyy voimassa asetetun ajan. Mitään kusipäätä ei tarvitse leikkiä. Se on ihan naurettavaa aikuiselta. Lapset murjottavat ja kiukuttelevat seuraavana päivänä ja vielä viikonkin, jos löytyy temperamenttia. Sinäkin voisit luottaa rangaistukseen se tuo lapsellekin varmuutta että nyt toimitaan oikein. Tuo kusipäinen asenteesi heijastaa lapseen sellaist epävarmuutta että eikö rangaistus riitä.

lapi oppii, että mitä tahansa kannattaa tehdä, koska se rangaistus on kuitenkin ylimitoitettu. Jos vanhemmat rikkovat pelikkapelin, voi uuden varastaa tilalle. Ne julmimmin kotona rangaistut on myös jengeissä julmimpia pomoja. Rahaa lapset saavat esim. kiristämällä ja pahoinpitelemällä toisia lapsia.

miten jo 8v pyörittää vanhempiaan noin kuus-nolla. Kunhan murrosikä tulee niin sitten vasta pulassa olette jos ette kahdestaan saa yhtä lasta tottelemaan.

En esitä kuspäätä bvaan vaimo sanoi ennenkö lähti ovesta ulos. Olin mielestäni aikas rauhallinen tilanteessa jossa joku muu olisi ollut ankara. Eikös Suomessakin taparikolliset haistata pitkät lyhyille tuomioille kun laki ei anna juuri mitään? Jos rangaistus olisi kovempi niin pistäisi miettimään mitä tekee tai sanoo. Toki itselläkin tulee sammakoita joskus suusta sen enempää ajattelematta. Elikäs minä en ole kuspää omasta mielestä vaan suoraselkäinen ja periksiantamaton rangaistusten suhteen ja tästä halusin keskustella. Perheneuvola voisi olla hyvä paikka jutella. Pelkään vaan avioliiton puolesta.

Anna vaimon riidellä omat riitansa äläkä mene väliin säheltämään. Ei se riita kuulu sinulle lainkaan. Sinulle kuuluu vain se, että pidät kiinni vaimon antamasta rangaistuksesta, joka on samassa linjassa kuin mitä olette rangaistukseksi sopineet. Jos lapsi pyytää anteeksi ja riita sovittu, ei sinun tehtäviisi kuulu mennä sitä kaivelemaan.

Jos minulla olisi kaltaisesi mies, olisin aikaa sitten lähtenyt. Kaksi aikuista yhtä lasta vastaan on raukkamaista, kyllä aikuisen ja lapsen on yhdessä pystyttävä riitansa sopimaan ilman, että isä tulee mahtisonnina siihen vierelle kiusaamaan.

Teillä on molemmilla kasvatus hukassa. Teidän tehtävänne on olla vanhempia, ei parhaita kavereita lapsen kanssa. Lapsen huonoihin tekoihin reagoidaan välittömästi ja johdonmukaisesti. Ei siis noin että "ollaan pari viikkoa ankaria ja sitten parhaita kavereita".



Olet toki siinä oikeassa että lapsi tarvitsee kuria ja käytös oli huonoa, eikä sitä pidä suvaita. Samoin siinä olet oikeassa että ei pidä uhkailla jos ei aio niitä kuitenkaan toteuttaa. Mutta miksi ihmeessä et puuttunut tilanteeseen heti, vaan vasta seuraavana päivänä?



Teillä on nyt kotona vakavan keskustelun paikka. Jos jo 8-vuotias haistattelee vanhemmilleen ja käyttäytyy miten sattuu, miten uskotte selviävänne murrosiästä?



Lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta. Teette yhteiset pelisäännöt, mikä on kiellettyä ja mikä ei, sitten sovitte mitkä rangaistukset ovat ja myös toteutatte ne. Molemmat vanhemmat tarvitaan tähän mukaan. Vaikka lapsi sanoisi että ei rangaistukset haittaa niin kyllä ne silti taitaa hiukan haitata

että miksi sitä ankaruutta pitää jatkaa päivätolkulla, jos asia on sovittu... Siis miksi?



Eli jos poikani tekee jotain kiellettyä, siitä riidellään, puhutaan ja lopulta sovitaan, niin mun pitää olla lapselle ankara seuraavat kaksi viikkoa ja sitten olla sen paras kaveri?



Isä hei, sä et edes saa olla lapsesi kaveri, vaan isä, joka ohjaa oikeaan toimintaan... Rakasta ja näytä rajat, älä kosta, älä kiristä kohtuuttomia.



Jep, olet ku**pää...