Mies haluaa vain nämä 2 lasta, ei lisää :(

Se on tarpeeksi, jos lasten isä ei enempää halua. Jos haluat kolmannen, ota ero.

noista kahdesta lapsesta. Miksi ihmeessä ne ei sinulle riitä?

Mutta jo toista lasta jouduin "suostuttelemaan" aika pitkään, ja mies on sitä mieltä, että hän ei jaksa enää vauva/pikkulapsikautta.. lapset jo 4 ja 6v, eli suht helppoa jo on. ap

Meillä oli pari vuotta sitten ihan sama tilanne. Yritin taivutella yli vuoden ajan, mutta kun mies oli järkkymätön, niin mikäs siinä auttoi...



Meillä tuota käytiin läpi kun esikoinen oli 6 ja pienempi 3. Nyt kun pienempi on jo 5, huomaan laiskistuneeni, kun elämä noiden "isojen" kanssa on niin lunkia. Osaan jo arvostaa sitä, ja kun ajattelen millaista vauvan kanssa oikeasti on pari ensimmäistä vuotta, niin ehkäpä tämä on hyvä just näin :)



Kaksi tervettä lasta on ihana asia, ja sitä ei pidä unohtaa vaikka kolmannen puuttuminen jonkun aikaa harmittaakin! Yli pääseminen alkaa asian hyväksymisestä. Jos muuten on vaikeaa, niin aina voit pistää toivosi luonnon järjestämään ylläriin. Niin minä tein alkuun, ja se helpotti tuskaa. Ylläriä ei ole kuulunut, enkä enää tiedä toivoisinkokaan. En kyllä kehota järjestämään sitä ylläriä itse, siitä ei hyvä seuraa!

ja voit taas nauttia elämästä teidän perheen kanssa.

voi se mieli vielä muuttua. Mun miehellä muuttu, se ei halunnut kun yhden, nyt on kolme. Itse haaveilen jo neljännestä. Ja ihan vaan siksi, että haluan ison perheen :)



Enkä ole kinunnut tai kiristänyt, juottanut miestäni känniin ja pakottanut lupaamaan lapsen tms. ;)



Ihan vaan vihjailulla ja kuniisti puhumalla asiasta.

onhan sinulla kaksi lasta, miksi et ole tyytyväinen. Siis tottakai ap on tyytyväinen ja onnellinen lapsistaan, ei kolmannen lapsen haluaminen mistään tyytymättömyydestä kerro!



Voisi jopa sanoa niin, että lapsiperheen arki on niin ihanaa ja ap on niin onnellinen lapsistaan, että haluaa lapsia lisääkin!! ::))

Maapallo ei kestä liikakansoitusta.

Mutta jo toista lasta jouduin "suostuttelemaan" aika pitkään, ja mies on sitä mieltä, että hän ei jaksa enää vauva/pikkulapsikautta.. lapset jo 4 ja 6v, eli suht helppoa jo on. ap

Nyt kun meilläkin on lapset jo kouluikäisiä niin mua ei sais siihen vauva-ralli-helvettiin enää millään! Se oli oikeasti ihan karseaa aikaa.

Nauti helposta elämästä!

Itse elätän toivoa, että jokin "vahinko" tapahtuisi, joka sysäisi meidät suuntaan tai toiseen. Siis, joko lapsihaaveelle tulisi konkreettinen stoppi tai sitten se lapsi tulisi.



Elämä on kieltämättä ihanan helppoa jo tässä vaiheessa. Vauvavaihe oli yhtä helvettiä, mutta jotenkin olen saanut itselleni uskoteltua, ettei se suraavan lapsen kanssa olisi sitä :-) Lienee jokin biologinen juttu, muuten ei kai kukaan haluaisi lapsia.



Joka tapauksessa nyt roikutaan jonkinlaisessa välitilassa, jossa mitään lopullista päätöstä ei ole tehty - kuten vasektomiaa. Miehen mielipide on kuitenkin edelleen yksiselitteisesti - ei, kolmannelle lapselle.

Minä manguin kolmatta ja mies kieltäytyi jyrkästi. Mies aina sanoi, että on surullinen, koska tietää, että minä kovasti haluaisin, mutta hän ei jaksa, talous ei kestä jne.

Uskoin, että elämä tuntuu aina vaillinaiselta ilman kolmatta. Mutta nyt surutyö on kai tehty. Olen hankkinut harrastuksia, lähtenyt lisäkouluttautumaan. Elämä on aika rikasta ja mielenkiintoista. Ja lapsetkin on jo 5 ja 7. Olen laiskistunut myös. Olen tajunnut, että mies oli oikeassa. Ei me oltaisi ehkä jaksettu kolmatta, kun molemmat tykätään tehdä muitakin asioita. Ollaan korkeasti kouluttautuneita jne. Aika siis tekee tehtävänsä ja unelmat muuttuu. Ja nyt ihan kauhulla ajattelen, jos kolmea pitäisi kuljettaa harrastuksiin. Kahdelle kuitenkin voi tarjota enempi mahdollisuuksia.

Vaikuttaa ehdottomalta kuulostaa taas siltä ettei asiaa ole kunnolla puhuttu.

Pitäähän ne syyt olla sinulle sellaiset että lopetat haaveilun vauvasta tai mies voisi alkaa kääntämään kelkkaa.



Omaa aikaa?

Ei tahdo uutta vauva-aikaa?

Eli miten mies on kokenut vauva-ajan noin negatiivisena ja miten se saataisiin mukavammaksi.



Lapsiaika teillä kestää vielä vuosia, eri asia olisi jos teillä lapset olisivat vaikka koululaisia mutta niitten hoitamiseenkin menee vielä vuosia ennenkö teinejä. Joten mikään syy ei ole "oma-aika" ellei mies koe tekevänsä liikaa vauva-aikana? Töitten lisäksi hoitaa perheen?



Pitää miettiä syyt miksi ei ja miten niistä selvitään. Näin asia ei ole mörkö: kynä käteen ja ranskalaisilla viivoilla kirjoitat miten homma menee.

Faktaa kehiin ja lopeta se hormoonitoiminta järkeen.

Mies voi sitten valita lähteäkö vai jäädä. Niin minä tein ja aikansa nikoteltuaan mies hyväksyi nuorimmaisenkin, kohta tehdään neljäs joka on taas yhteinen.

maansa myynyt, väsynyt (vaikkei heräillyt öisin, vaikka oli lasten kanssa aika vähän vrt . minuun ja vapaahetkiä oli enemmän)...



mies on sanonut että lapsiperhe-elämä ei ole houkuttelevaa, ja haluaa olla mun kanssa kaksinkin tulevaisuudessa, siis käydä jossain kahdestaan ja hoitaa suhdetta (lastenhoitoapua meillä on vähän, ollaan oltu viimeksi 2v sitten kahdestaan jossain). ap

Mies voi sitten valita lähteäkö vai jäädä. Niin minä tein ja aikansa nikoteltuaan mies hyväksyi nuorimmaisenkin, kohta tehdään neljäs joka on taas yhteinen.

Hirveä vässykkä sun ukko. Minä jos olisin ollut miehesi, olisin vetänyt kännit ja ajanut sinut kirveen kanssa hankeen.

lapset 3 ja 5. Mies vain naureskelee hyväntahtoisesti haaveilleni ja tahallisen leikillisille käännytysyrityksilleni. Hän tietää, että tiedän hänen kielteisen kantansa.

Ihan vielä en sitä kolmosta edes haluaisi, kuopuksen uhma on aikamoista ja nautin työstäni. Mutta perhe tuntuu vielä vajaalta ja parin parin vuoden päästä kun esikoinen aloittaa eskarin ja koulun niin kolmas voisi olla vielä tervetellut. Miehen "ei" ei mielestäni ole niin jyrkkä, että vielä hautaisin haaveeni. Hän ei voi valitella pikkulapsivaiheen rankkuutta, koska minä olen hoitanut valvomiset ja oikeastaan lähes kaiken leikki-ikään asti miehen ollessa reissutöissä. Aikuisten kahdenkeskinen aika on odottanut vuoroaan jo aika pitkään, ehkä tämä jarruttelee miestä?

aina miehelle, että haluan viisi (5!) lasta. Mies oli ymmyrkäisen onnellinen, kun kolmannen jälkeen sanoin, että ihanan hyvin nukkuvia lapsia ollaan saatu, että eihän oteta enää riskiä :).



(Halusin 3 lasta, mutta jos olisin heti sanonut 3, niin kompromissa olisi ollut 2, koska mies halusi alkuun yhden...)

Elämä on kieltämättä ihanan helppoa jo tässä vaiheessa. Vauvavaihe oli yhtä helvettiä, mutta jotenkin olen saanut itselleni uskoteltua, ettei se suraavan lapsen kanssa olisi sitä :-)

Usko pois, se vauvavaihe on ihan yhtä helvettiä joka lapsen kohdalla vaikka vauva olisi ns. helppokin. Mulla on nyt 5 kk ikäinen ja totisesti toivon, että muistan sitten 5 vuoden päästä mitä tämä on ja jätän sen "iltatähden" tekemättä. Meilläkin siis nyt kaksi lasta.

Meillä on 2 ja en voisi kuvitellakaan enää kolmatta. Nyt se tosin alkaa jo olla myöhäistäkin. Mutta koeta nyt ymmärtää miestäsi.

Elämä on kieltämättä ihanan helppoa jo tässä vaiheessa. Vauvavaihe oli yhtä helvettiä, mutta jotenkin olen saanut itselleni uskoteltua, ettei se suraavan lapsen kanssa olisi sitä :-)

Usko pois, se vauvavaihe on ihan yhtä helvettiä joka lapsen kohdalla vaikka vauva olisi ns. helppokin. Mulla on nyt 5 kk ikäinen ja totisesti toivon, että muistan sitten 5 vuoden päästä mitä tämä on ja jätän sen "iltatähden" tekemättä. Meilläkin siis nyt kaksi lasta.

huono nukkuja ja syöjä. Vierasti todella voimakkaasti, jopa isäänsä jne. Univelka vei minulta muistin ja kaikki kognitiiviset taidot. Sain nuoremman odotusaikana fyysisen vamman, jota edelleen parantelen... Olen saanut itselleni uskoteltua, ettei noin huonosti vain yksinkertaisesti VOISI enää mennä, jos meille tulisi kolmas lapsi.