Lue keskustelun säännöt.
Avioliitti kovilla kolme pientä lasta
27.11.2011 |
En tiedä onko syy edes siinä, että meillä on kolme ihan pientä lasta, joista yksi erittäin huonosti nukkuva vauva. Olen kotona lasten kanssa ja tuntuu, että kaikki mehut menevät lasten hoitoon ja heidän kanssa puuhailuun, pyykin pesuun ja yritykseen saada koti pysymään edes jonkinlaisessa järjestyksessä. Olen erittäin univelkainen.
Koska lapset riitelevät, kiljuvat ja juoksevat ympäriinsä, meillä elämä on tällä hetkellä aika stressaavaakin enkä oikein jaksa kiinnostua illalla edes juttelemaan aina mieheni kanssa. Minusta tuntuu siltä, että en pääse koskaan minnekään edes veskiin yksin ilman lasta ja hän voi tehdä asioita enemmän kotonakin rauhassa. Jotenkin tuntuu siltä, että minä olen aina viimeisenä vastuussa kaikesta ja tarvitsisin vähän lepoa ja lomaa. Tämän ottaminen puheeksi saa aikaan riidan ja emme pysty puhumaan.Ehdotin perheneuvolaa, mutta mies totesi ettei lähde sinne.
Koen olevani erittäin väsynyt. Kun yritän kertoa tarpeista ja toiveistani, mies toteaa minun aina valittavan ja olevan kireä, mikä on varmaan tottakin, koska koen ettei tarpeitani kuunnella. Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Meillä ei ole paljon tukiverkkoja ja emme ole käyneet yhdessä kahdestaan missään oikeastaan 3-vuoteen, koska lapset vievät kaiken aikamme ja ovatkin toki maailman tärkein asia. Kiitos, kun sain tänne vuodattaa
Kommentit (35)
mun vinkkejä
jaatte viikonlopun aamut, toinen nousee aina lauantaisin, toinen sunnuntaisin.
anna miehelle 15-30 minuuttia palautumisaikaa töiden jälkeen. Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta omalla kohdalla toimii. Kun saa hetken vetää henkeä, niin sitten jaksaa antaa lapsillekin läsnäoloa eikä ole niin ärtynyt.
Palkkaa lastenvahti. Vaikka kerran viikossa yksi aamupäivä tai mikä sulle sopii. Lapset puistoon ja sinä teet yksin jotain. Erityisen tärkeää, jos miehellä on työmatkoja.
Ota siivooja. Omalla kohdallani olen huomannut, että ylläpitosiivoukseen saan varattua aikaa, mutta kunnon siivous ulkopuolisin voimin.
Kotiäitipropaganda puhuu aina 2 kertaa päivässä ulkoilusta. Me ei menty kuin kerran päivisin talvisin, mä en vaan jaksanut sitä pukemis-ja lähtörumbaa. Siinä ei niinkään ole se pukeminen, vaan uhma. Lapset tietty erilaisia, mutta meidän arki helpottui näin.
Yhden kaverin mies tekee niin, että tekee aina lenkin kun tulee kotipihaan. Siis ihan kävellen sen vartti. Saa nollattua ennen sisääntuloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tilanteesi, olet varmasti aivan loppu :( Fakta on, että suurin osa miehistä EI YMMÄRRÄ miten väsynyt äiti voi olla.
Minä ehdottaisin, että parannat ensin omaa tilannettasi ja sitten ehkä riittää voimaa myös "paapoa" miestä. Pyydä muutamaksi tunniksi lastenhoitoapua esim MLL:stä. Hoitaja ja lapset pihalle ja saat ihan rauhassa tehdä kotitöitä ja juoda välillä vaikka päiväkahvit. Kerro miehellesi että esim tiistaina kun tulet kotiin niin mä olen sopinut yhden menon ja olen poissa 2 tuntia. (onko se kävelylenkki, kahvilassa käynti tms sillä ei liene väliä). Ilmoita asia ystävällisesti mutta siihen "tiukkaan" tyyliin. (EI siis anteeksipyydellen "sopisiko mitenkään...?") Kun muutama viikko tehty asioita näin, ehkä sitten saattaisi riittää energiaa myös parisuhteelle?
minulla oli aikanaan aivan samat ongelman. Pieniä lapsia alle 2 vuoden ikäerolla.
Nuku hyvä ihminen. Se tekee ihmeitä vaikket uskoisi! Järjestä itsellesi aikaa nukkua säännöllisesti kunnon yöunet, joko miehen, lastenhoitajan tai kotiavun kautta.
Kun olet vähän levännyt, huomaat että moni asia näyttää ihan erilaiselta.
Ja ennen kaikkea tuo on ohimenevä vaihe!! Kun lapset vähän kasvavat ja järkiintyvät, arkikin helpottuu.
t. 4 lapsen kotiäiti
P.S. Jos lapsen hiuksista vain pitää kiinni (repimättä ja kiskomatta), en lähtisi syyttämään pahoinpitelystä. Haloo kanssasiskot.
että älkää tehkö enää lisää lapsia.
Sitten seuraavaksi, että kärsikää tämä aika nyt, sitten se alkaa helpottamaan. On varmasti tosi rankkaa KOLMEN tuon ikäisen kanssa!!
Ei mikään ihme, ettet jaksa edes jutella miehesi kanssa, jos tuntuu, ettei suuta saa auki edes hampaanpesuun (oma tulkintani..)..
OTA HYVÄ NAINEN SITÄ OMAA AIKAA!!! Pakene vaan tilanteesta ja jätä kaikki miehelle. Sulje korvat raakasti, kyllä se mies selviää sen aikaa lasten kanssa, hyvin tai huonosti, mutta kun levähdät, jaksat itse taas vähän aikaa. Kun tulet lepotauolta, kehu mies maasta taivaisiin ja ole hänelle hyvänä ;). Pääset tauolle toistekin ;D.
Ja kuten joku sanoi, anna sama lepotauko miehellekin. Ottakaa lepotaukoja niin paljon kuin tarvitte!! Ehkä sitten ajan kanssa jaksatte huomioida toisianne, kun ensin laitatte omat asianne kuntoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syötkö ap itse terveellisesti. jotku ravintoaine puutokset voi myös aiheuttaa väsymystä ym. Esim c-vitamiinin puutos aiheuttaa väsymystä..
"Lievä puute ilmenee väsymyksenä ("kevätväsymys"), lihaskipuina ja stressin sietokyvyn heikkenemisenä. Oireina voi ilmetä myös yleistä heikkouden tunnetta, ruokahaluttomuutta, haavojen hidasta paranemista ja hengenahdistusta."
http://www.tohtori.fi/?page=6746948&id=6108950
ite oon nyt nappaillu sellasia acerola kirsikka tabletteja, hyvänmakusia ja halpoja. Niissä on sitä aitoa luonnon c-vitamiinia..
tossa purkki
http://www.terveyskaupat.net/Xylisweet-Acerola-C-vitamiini-210-tabl
Toki uskon että myös teidän elämäntilanne on väsyttävä kun 3 noin pientä. Mä huomasin kyllä että sain lisää energiaa kun syön c-vitam. lisää...
lapsia kohtaan. Olet sinäkin itsellesi kuopan kaivanut!
Mä en ymmmärrä naisia, jotka sikiää niin, etteivät enää jaksa ja sitten kun mies alkaa väkivaltaiseksi, he eivät jaksa edes erota, koska eivät pärjäisi yksin lasten kanssa.
t. kahden yh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ukko käy käsiksi lapsiin. Mä en liikahtaisi sekunniksikaan jos olisi vaarana, että mies käy taas kimppuun.
Pikaistuksissa tehdyn tukistamisen mä voisin ehkä todella ehkä, vielä kestää, mutta se ettei se päästä irti edes käskystä!!!
Ap suojele niitä lapsia, pliis.
kun ukko käy käsiksi lapsiin. Mä en liikahtaisi sekunniksikaan jos olisi vaarana, että mies käy taas kimppuun.
Pikaistuksissa tehdyn tukistamisen mä voisin ehkä todella ehkä, vielä kestää, mutta se ettei se päästä irti edes käskystä!!!
Ap suojele niitä lapsia, pliis.
Itse olin kyllä lukevinani, että mies otti toista lasta tukasta kiinni, kun TOINEN lapsi ei päästänyt irti vaikka mies käski useasti. Todella varmaan tarvitsevat suojelua nuo lapset. Kukas sitä tukistettua lasta suojelee toiselta jos ei isä? Joskus tilanne vaan on se, että tilanteeseen on puututtava.
Ei, en kannata mitään väkivaltaa lasten kasvatuksessa, vaikka kohta joku niin väittääkin :) Terve järki käteen ja miettikää niitä oikeasti väkivallan alla kasvavia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika ilkeämielisiäkin vastauksia tullut. Ei kai ap:n mies nyt mikään pahoinpitelijä ole, jos kerran näytti lapselle miltä hiuksista pitäminen tuntuu. Oppihan kunnolla kerrasta.
Ap:lle, et kai vaan suorita liikaa? Siellä ulkona ei ole PAKKO käydä kahta kertaa päivässä. Ei ole pakko tehdä kahta lämmintä ruokaa päivässä eikä kodin ole pakko olla kiiltävän puhdas.
Laita enemmän dvd:tä pyörimään ja lapset niiden eteen. Titinalle ihan hyvä vaihtoehto, vaikka äidillä voi mennä hermot ;) Eikä ollenkaan huono vaihtoehto, mun lapsi oppi lukemaan 3-vuotiaana kun katseli Titinallea (?!)
Toinen vinkki mitä itse käytin. Annoin miehen aina nukkua lauantaisin ja sunnuntaiaamuisin pitkään (n. klo 9 asti). Sen jälkeen kun mies heräsi, menin itse nukkumaan viikon univelat pois. Tämä sen vuoksi että kyllä ne miehetkin töitä tekevät siellä töissä, heräävät aikaisin, työmatkat, työstressi yms. Ei sekään helppoa ole.
Tsemppiä!
Itselläni myös kolme, mutta pari vuotta enemmän väliä pienimmällä ja keskimmäisellä. Jaksamista toivotan kovasti.
Kuten monet ovat jo todenneetkin, olisi niin ihana, jos se mies tajuaisi, miten hurjaa on huoltaa tuollaista pikkulapsiporukkaa jatkuvasti.
Meillä oli myös vaihe, jolloin suorastaan vtutti, että mies "ei osaa" pukea lapsia. Ei hän kyllä oikeasti osaa pursuavasta eteisestä säänmukaisia vaatteita 3 ottaakaan.
Enää en tuosta välitä. Olen vaan iloinen, kunhan vaan ottaa muksut tai ainakin pienimmän mukaansa minne vaan. Ilomielin asettelin vaatteet pikkaristo pipoon asti valmiiksi ja eikun vilkutan tervemenoa vaan.
Meillä on ollut tilanteita, jolloin mies on ollut pitkään, viikonlopunkin 1-3v lasten kanssa yksin ja silloin hän on sisäistänyt lastenhoidon olemuksen. Jos voisitte muutkin kylmästi vaan jättää ne lapset riittävän pitkäksi aikaa (ei tod. tarvitse olla yön yli) miehelle, niin kyllä hänelle selviää, ettei se lastenhoiti ihan lastenleikkiä ole, vaikka siltä näyttäisikin.
Jos jaksaa sinnitellä tuon pikkulapsivaiheen yli, niin ehkä se liittokin pelastuu, jos ei liikaa ala nyppiä. Meillä on nyt pieninkin niin iso, että se helpompi aika on jo ihan käsillä, enkä enää jaksa pohtia kumpi meistä tekee enemmän jotain vapaa-ajallaan. Avioeroa on kyllä ehditty riitojen yhteydessä tehdä jo moneen kertaan vuosien varrella :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite oon neljän pienen lapsen äiti, pojat 4,5v, 3,5v, 2,5v ja tyttö 1v2kk ja tänään on viidennen laskettu aika.
Ensinnäkin, hellittäisin kaikesta, mikä ei oo ihan pakko. Ite en tiskaa kuin poikkeustilanteessa, en siis edes laita astioita koneeseen. En yritä pitää kotia koko ajan edustuskunnossa, lelut laitoin legoja lukuun ottamatta varastoon. Hyväksy se, että lapsiperheen koti näyttää lapsiperheen kodilta. Jos miestä kiusaa sotku, sano sille, että saa sekin siivota. :) Meillä lapset saa aika helposti innostumaan, jos ne saa tehdä "aikuisten töitä" eli esim. tyhjentää astianpesukoneen. Kattaa pöytää apuna, tyhjentää pyykinpesukoneen, laittaa likasia pyykkejä koneeseen, saa laittaa pesuaineen pesupallossa koneeseen, kenkien järjestämisestä saa hauskan parinetsintäleikin..
Ruoka on pakko laittaa ja pyykkiä pestä, mutta monesti teen niin, että laitan pyykit koneeseen ja pyörimään ja mies levittää ne pyynnöstä tullessan töistä. Tai annan lapsille pyykit ja käsken viedä koneeseen.. :) Sukat ja pikkuhousut annan lasten levittää kuivumaan.
Lapset ulkoilee kerran päivässä, jos eivät välttämättä halua useammin ulos. Huonolla ilmalla en pakota ulos. Tosin vesisateella saa helpommin ulos, ku "hyvällä" ilmalla. Meillä tosin omakotitalo ja tilaa, että pääsevät liikkumaan ja touhuamaan sisällä paljon. Annan kiipeillä ja rakentaa majoja esim.
Jätä vastuu isälle. Et vaan puutu, huomautat miehelle, että se on lasten isä. Ja puhutte siitä, miten tilanteisiin puututaan. Ite oon puhunu, myös yllättävään äkkipikaisuuteen taipuvaiselle miehelleni, miten ite oon selvinny jostain tilanteesta. Kyllä mieskin oppii puhumaan ensin. Sovitte, mikä on rangaistus, jos lapset ei tottele. Ja sitten et vaan puutu.
Koita saada lapset innostumaan kirjoista. Siinä on helppo huokaista itsekin. Ja meillä ainakin rauhoittaa kokonaistilannetta merkittävästi, ku hetkeks asetutaan kaikki paikoilleen.
Puhu neuvolassa. Ne mielummin järjestää sulle apua ajoissa kuin päästää sut sairaalakuntoon uupumuksen takia.
Ja järjestäkää yhteistä aikaa miehen kanssa. Vaikka kävisitte vain kävelemässä. Me palkattiin naapurin tyttö yksityisen hoidon tuella, 250€/n.20h, ei oo kovin kallis ratkaisu, mutta olipa nautinnollista käydä kaikessa rauhassa ostoksilla kahdestaan.
Lepää aina, ku on mitenkään mahdollista. Anna lelujen olla levällään tai imuroinnin jäädä ja lepää. Tulee sekin aika, että ehdit siivota.
Valoa arkeen ja jaksamista!
ps. unohda nuo "olisko kannattanu ajatella, ennen lisääntymistä" -kommentit. Kukaan ei ikinä voi etukäteen tietää, miten väsyy.
mulla 3 lasta ja olen yksinhuoltaja, olen nytkin aivan uupunut vaikka nuorin lapsi on jo 6v! Nyt lisänä oma täyspäivätyö ja lapsilla kaikenlaista ongelmaa koulussa ym. Olen enemmänkin henkisesti väsynyt. En ole nukkunut kunnolla 10 vuoteen. Omaa aikaa ei ole koskaan. Kun lapset ovat isällään, olen minä töissä!!
Mutta sulla vielä on toivoa kun on mies joka auttaa, edes olemalla kotona...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiallisista ja monipuolisista vastauksista. Nuo pahoinpitely yms. jutut voin jättää omaan arvoonsa. Siis lapsi, jota mieheni piti kiinni hiuksista(ei repinyt tai riuhtonut), ei suostunut irrottamaan otetta pienemmästä siskostaan monesta käskystä eikä millään. Mieheni ei ole millään muotoa väkivaltainen tai pelottava.
Viime yönä mietin paljon asioita. Lapset ovat todella toivottuja ja niiiiin rakkaita. Olen todellakin välillä melkoinen suorittaja ja teen asioita helposti yli voimavarojeni. Meillä on lisäksi sattunut tähän kuopuksen vauva-aikaan sairastuminen ja yhden läheisen kuolema. Nekin ovat vieneet voimia. Suurin syy on varmastu nukkumattomuuteni, johon on ollut vaikea saada apua, koska vauvaa imetän. Vauva on allerginen ja siksi konstikas nukkuja. varmasti helpottaa, kun kasvaa.
Sain paljon vinkkejä konkreettisista asioista, joita voimme tehdä. En ole osannut varmaankaan tarpeeksi konkreettisesti sanoa mitä toivon missäkin tilanteessa. Oletan, että toinen ymmärtää, koska mieheni on kuitenkin luonteeltaan ymmärtäväinen ja älykäs...ei kuitenkaan ajatusten lukija.
Olen ollut todella kiitollinen, kun saan hoitaa lapsiani itse. En ole halunnut heitä sysätä lastentarhaan, vaan kerhoihin, muskareihin,perhekerhoihin yms. Meillä on yhdessä usein tosi ihanaa. Siksi olen ollut ihmeissäni, mikä nyt on tullut, kun mikään ei oikein tunnu sujuvan. Olen uupunut. Todennäköisesti univelasta. Varmasti myös paljon matkustava mieheni on uupunut ja sitten ei oikein toisen sanoma mene perille. Tulee vain kireää ilmapiiriä ja tappelua. Laitamme molemmat lapset niin paljon kaiken muun edelle, että ehkä olemme unohtaneet itseämme liikaa.
Kiitos, kun sain aitoa ja oikeaa palautetta.
Olet aika ilkeä ja et yhtään ole kärryllä asiasta. Lapset nukkuvat. Yksi vieressä. Ja kaksi tuossa lähellä vieressä. Mieskin nukkuu vieressä. Läppärillä roikun ja meillä on langaton. Mulloin ei voi surffailla kuin yöllä ja vauvaa imettäessä kuten nyt, kun uni ei tahdo tulla enää ollenkaan.