Ahdistaa miehen ainainen pahantuulisuus
Oikein sydäntä taas puristaa ja tuntuu niin toivottomalta.
Mies on mennyt jälleen kerran nukkumaan sanomatta hyvää yötä tai muuta. Meni vain. Koko ilta on ollut puhumaton. Suuttui minulle alkuillasta mitättömästä asiasta. Tai se alkoi oikeastaan jo eilen, kun mielestäni vanhaa leipää ei lapsille tarjota. Voi itse syödä jos haluaa.
Lapset sanovat, että miksi te aina riitelette. Ettehän te vaan eroa.
Riita tulee yleensä siitä, että puutun miehen sanomisiin tai tekemisiin. Ja vain silloin, jos hän käyttäytyy todella rumasti ja epäystävällisesti lapsiamme tai minua kohtaan. On äärettömän pikku tarkka joissakin asioisssa ja ihan kuin ei kestäisi sitä, että asiat ei mene kuten hän haluaa.
Hän ei käy ikinä missään, no töissä tietysti, sekä kaupoissa, kirjastossa. Hänellä ei oikeastaan ole ketään kaveria, paitsi joitakin kouluaikaisia, jotka asuvat toisella paikkakunnalla.
Usein on sanonut, että haluaa olla rauhassa, ilman meitä. Olemme olleet (muu perhe) poissa kotoa viikosta kolmeen viikkoon pitkiä pätkiä. Lomien aikaan siis. Olen halunnut antaa hänelle omaa rauhaa, aikaa.
Olen monta kertaa antanut hänelle anteeksi haukkumisen, vähättelyn, välinpitämättömyyden. Osaa siis pyytää halutessaan anteeksi.
Osaan minäkin kyllä olla suustani paha, sen tiedän. Olen sanonut usein pahasti.
Mutta tämä on mennyt nyt siihen pisteeseen, että ei tarvi kuin tulla erimielisyyttä leivän syömisestä niin siitä tulee monen päivän mykkäkoulu. Normaalia? Ei.
Olen usein miettinyt, että mikä hitto tässä on. Mies ei puhu tunteistaan mitään. Hänen vanhempansa ovat eronneet, äitinsä on kertonut, että hän ja mieheni isä eivät loppuaikoina puhuneet toisilleen mitään. Elivät samassa asunnossa, mutta molemmila oli omat menonsa. Asuivat lasten takia yhdessä.
Kuulostaa niin kuristavan tutulta.
Auttakaa.
Kommentit (9)
Ensin lepäisitte ja sitten puhuisitte. Se jää niin helposti tekemättä, kun arkea pyörittää, ja kummalliset asiat jäävät muhimaan pinnan alle.
Mitä hyvää näet miehessäsi? MItä hyvää hän näkee? MIlloin viimeksi olette keskustelleet siitä miksi olette yhdessä ja voisiko yhteiseloa tehdä mukavammaksi? MIlloin olette olleet kahdestaan missään tai tietoisesti vaalineet parisuhdettanne? Sen eteen pitää tehdä työtä, ei se itsekseen pysy hehkussaan.
Meillä ei ole koskaan oikeastaan yhteistä aikaa ilman lapsia. No tietysti, jos lapset ovat ulkona niin me voimme olla kahdestaan sisällä. Mutta sitä ei kyllä voi laskea. Ja tämä tilanne on siksi, ettei ole ketään, joka voisi täällä lapsiamme katsoa. Tai on ollut, mutta vähän huonoin tuloksin, joten sitä mahdollisuutta emme enää käytä.
Hyvää minä näen paljonkin, mutta ikävä kyllä se uhkaa peittyä kaiken muun alle. En tiedä näkeekö hän mitään hyvää minussa.
Meillä voi mennä vaikka autolla kotiin ajaessa vielä hyvin, mutta ei tarvi kuin pikku ristiriita tulla niin sisälle kotiin tultaessa kaikki on huonosti. Ilmapiiri ikäänkuin muuttuu liian helposti huonoksi. Toiseen suuntaan vaihtumiseen menee paljon kauemmin.
menee ihan yhtä huonosti. Ja minua ahdistaa. Otan eron heti kun elämäntilanne sen sallii.
Jos ei, niin kannattaisi harkita;) Voiko miehesi olla masentunut ja sitä kautta tyytymätön elämään? Onko teillä läheisyyttä, kauniita sanoja ja pyyteettömiä tekoja?
jotenkin aiempaa enemmän aikaa lapsiperheessä? Kyllä se perhe-elämä on sitä yhteistä aikaa, jos lapsia kerran hankitaan.
vaan tee treffit miehesi kanssa teidän omaan kotiinne, jos muu ei onnistu! Laittakaa yhdessä illaksi ruokaa, katsokaa elokuva, juokaa viiniä, jutelkaa. Pitäkää tietokone kiinni.
Elän uusperheessä,e li meillä kummallakin on hajonnut liitto takana.Päätimme jo alussa tehdä TÖITÄ tämän liiton eteen. Ja se toimii. Kumpikin nielee tarvittaessa turhan kiukun, kumpikin pyytää toiselta yhteistä aikaa ja sitä myös annetaan. Käytämme viikosta 1-2 iltaa tietoisesti vain yhdessä olemiseen. Käymme tietoisesti yhdessä suihkussa aina, halailemme tietoisesti ja sanomme ääneen hyviä asioita. Se ruokkii itseään ja toimii.
Konkreettinen ehdotus siis: järjestä kotitreffit miehesi kanssa.
vaan tee treffit miehesi kanssa teidän omaan kotiinne, jos muu ei onnistu! Laittakaa yhdessä illaksi ruokaa, katsokaa elokuva, juokaa viiniä, jutelkaa. Pitäkää tietokone kiinni.
Elän uusperheessä,e li meillä kummallakin on hajonnut liitto takana.Päätimme jo alussa tehdä TÖITÄ tämän liiton eteen. Ja se toimii. Kumpikin nielee tarvittaessa turhan kiukun, kumpikin pyytää toiselta yhteistä aikaa ja sitä myös annetaan. Käytämme viikosta 1-2 iltaa tietoisesti vain yhdessä olemiseen. Käymme tietoisesti yhdessä suihkussa aina, halailemme tietoisesti ja sanomme ääneen hyviä asioita. Se ruokkii itseään ja toimii.
Konkreettinen ehdotus siis: järjestä kotitreffit miehesi kanssa.
Kaikki tuo on vain jäänyt johonkin, osaisiko sitä edes enää. Kyllähän me välilä halailemme jne. mutta ne kerrat vain harvenevat. kiitos kommentoineille. sain tästä mietittävää ja pitää vielä yrittää näillä konsteilla. ap
Meillä oli elämä yhtä hammastenkiristelyä siihen asti että kuopus pääsi eskariin. Sen jälkeen on elämä helpottanut ja aikaa jäänyt avioelämäänkin kun lapsilla on omat menonsa ja pärjäävät jo pitempiä aikoja itsekseenkin.
Eli jos lapset ovat vielä ihan pieniä, en heittäisi hanskoja vielä tiskiin. Ehkä voisit yrittää puhumista ja hyviä tekoja. Karma is a bitch, mutta kyllä se joskus palkitseekin.
Mitä hyvää näet miehessäsi? MItä hyvää hän näkee? MIlloin viimeksi olette keskustelleet siitä miksi olette yhdessä ja voisiko yhteiseloa tehdä mukavammaksi? MIlloin olette olleet kahdestaan missään tai tietoisesti vaalineet parisuhdettanne? Sen eteen pitää tehdä työtä, ei se itsekseen pysy hehkussaan.