Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Toinen lapsi vai naimisiin? Muita samoissa mietteissä?

09.11.2005 |

Mieltäni painaa se, ettemme ole naimisissa. Emme ole edes kihloissa. Meillä on yks reilu vuoden vanha lapsi ja nyt mietitään toisen lapsen hankkimista. Kauhea vauvakuume iskenyt! Periaatteessa yhteinen päätös toisen lapsen hankkimisestakin on jo tehty, odotetaan siis oikeeta aikaa kuukaudesta.



Nyt pelkään ettemme koskaan mene naimisiin jos ja kun saamme toisen lapsen. Kun ensimmäistä lasta tehtiin, annoin ikään kuin periksi, että ensin lapsi ja sitten naimisiin. Olen aina ajatellut meneväni ensin naimisiin ja sitten saavani lapsia. En kuitenkaan ole mitenkään vanhanaikainen ja uskovainen. Ratkaisu ei silloin tuntunut yhtään pahalta, koska ajattelin että menemme naimisiin heti kun esikoinen on tarpeeksi vanha ja kun on vain aikaa järjestää häät. Mitään hääpäivää ei ollut sovittu, mutta kyllä mies antoi ymmärtää että häät on tulossa...



Asia painaa mieltäni todella paljon. Eikä asiaa helpota se, että kaverit ja sukulaiset ympärillä menevät naimisiin. Koen, että olemme oikea perhe silloin kun olemme naimisissa. Haluaisin saman sukunimen kuin lapsellamme. Mies ei pidä naimisiin menoa niin tärkeänä kuin minä. Hän rakastaa minua ja lastamme tosi paljon ja meidän suhdekin on kunnossa, mitä nyt joskus näitä lapsi perheen kinasteluja kotitöistä ja työnjaosta.



Jos nyt teemme toisen lapsen niin menee vuosia, ennen kuin saadaan järkättyä häät. Eipä kahden pienen lapsen perheessä taida jäädä ylimääräistä aikaa häiden järjestelyihin. Toiseksi mitä vanhemmaksi meidän suhde tulee, luulen että sitä merkityksettömämmäksi naimisiin meno miehelleni tulee. Eihän se avioliitto kuitenkaan muuta arkea mitenkään. Jotenkin miellän vielä häät jollain lailla nuoruuteen.



Olen sanonut, että toinen lapsi saa tulla sitten kun olemme naimisissa, mutta kohta on melkein myöhäistä... Kadunko joskus jos nytkin annan periksi, että teemmekin lapsen emmekä mene naimisiin. Ihan nopealla aikataululla ei häitä saada järkättyä esim ens kesäksi/ kevääksi ei ole enää mitään mahdollisuuksia saada täältäpäin juhlapaikkoja. Jos menisimme naimisiin esim ens syksynä niin lapsen tekoa pitäisi lykätä ainakin vuodella. :(



Lisäksi mieltäni painaa se, ettemme ole edes kihloissa. Mieheni ei vaan pidä kihlautumista tärkeänä enemmänkin teinivillityksenä. Kihloihin varmaan menemme silloin kun päätetään häistäkin, jos miehen ajatuksia yrittää hahmottaa... Haluaisin edes kihloihin varmuukdeksi joskus tulevaisuudessa olevista häistä. Periaatteni on se että kerran elämässä kihloihin ja naimisiin sekä se, että mies kosii kun kihloja vaihdetaan. Minä en voi kuvitella, että kosisin miestäni kihlasormukset hankittuna.



Kylläpäs tuli jaaritetua. Onko muilla vastaavaa tilannetta? Asiasta on puhuttu miehen kanssa, mutta koskaan ei päästä mihinkään ratkaisuun.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
09.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei ja ymmärrän mietteesi oikein hyvin. Me menimme " kihloihin" (ei ole kihlasormuksia) ja naimisiin ennen kuin 1. lapsi on tulossa nyt jouluna. Itselleni on nimenomaan tärkeää se, että perheellä on yksi yhteinen nimi. Tai ainakin, että minulla ja lapsellani on sama sukuni. Aikoinaan ilmoitin miehelleni, että jos ei naimisiin mennä (mitä pidän ennen kaikkea käytännön asiana, en suhteeseen vaikuttavana asiana) niin lapseni saa minun nimeni. Aikamme asiasta puhuttuamme tulimme yhteistuumin siihen tulokseen, että voimme yhtä hyvin mennä naimisiinkin. Lapsi kuitenkin sitoo kaksi ihmistä toisiinsa mahdollisen eronkin jälkeen - eihän vanhemmuus riitelemälläkään mihinkään hälvene.



Toinen helpottava asia on, että kun on naimisissa, on juridinen puoli paljon yksinkertaisempi. Niin kauan kuin yhdessä eletään (meidän tapauksessa aina ;-)) ja varsinkin, jos sattuu vaikka onnettomuus kohdalle, on lainsäädäntö Suomessa sellainen, että paljon yksinkertaisempia ovat asiat, kun ne on rekisteröity.



Toisaalta: häitähän voi olla kovin monenlaisia. Kyllä häät saa varmasti kahdenkin lapsen kanssa järjestettyä. Jos asia on sinulle tosiaan tärkeä, koitapa saada miehesi puhtaasti järkisyillä naimisin. Meillä ei kumpikaan halunnut niitä perinteisimpiä häitä, mikä nopeutti prosessiamme hurjasti. Sellaisiin mieheni taivutteleminen olisi ollut kutakuinkin mahdotonta.



Vierailija
2/5 |
09.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

koska se on kumminkin osoitus lopullisesta sitoutumisesta. samaa mieltä olen edellisen kirjoittajan kanssa siitä, että juridisesti kaikki todellakin on helpompaa tai ainakin yksinkertaisempaa ja aviovaimon asema on laissa parempi kuin avovaimon.



saatan olla väärässä mutta kuulostaisi hiukan että miehelläsi saattaa olla jossakin syvällä vielä pelkoa sitoutua, koska ette ole päässeet asiassa yhteisymmärrykseen -tämä tosin on keittiöpsykologiaa =)



pohdit häiden ajankohtaa...olisiko ajatus suhteen virallistamisesta arkisimmin menoin nyt ja isojen sukulais&ystäväbileiden järjestäminen parempana ajankohtana mahdotonta?



toivottavasti saatte asian ratkaistua ja kaikkea hyvää elämääsi!



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
10.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli voit järjestää joko aivan pienet häät tai " karata" naimisiin.



Toisekseen ei avioliitto johda yhteiseen nimeen välttämättä.



Meidän perheen ratkaisu oli, että menimme kihloihin noin 10 pvä ennen kuin esikoinen sai alkunsa. Häät olivat 15 tuntia ennen esikoisen syntymää, ja hän syntyi aivan täysiaikaisena (39+6). Sattuneesta syystä siis menimme salaa naimisiin, sillä olisi ollut helpompi ilmoittaa vain vihkijälle peruutuksesta kuin kymmenille vieraille.

Kumpikaan ei vaihtanut nimeään, joten perheessämme on kaksi sukunimeä, ja lapset jatkavat minun, harvinaisemman, nimen eteenpäin siirtoa.



Meillä hyvänä perusteena tuolle tavalle toimia oli tietyt päivämäärät. Kieltäydyin nimittäin odottamasta liki 10 vuotta saadakseni vastaavat.

Vierailija
4/5 |
10.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

käynyt mielessäkään. Lapsen saaminen oli tärkein asia. Raskauden myötä ajatus naimisiin menosta rupesi mietityttämään, ja lopulta se tuntui itsestään selvyydeltä. Syinä mm. tietty konservatiivisuus, yhteenkuuluvuus, sama nimi koko perheellä, halu osoittaa, että kuulumme yhteen. En oikein osaa ymmärtää, miksi naimisiinmenosta puhutaan " sitovana asiana" . Mielestäni lapsihan on se, mikä suhdetta eniten sitoo ja pitää sitoakin.



Varasin pienen kappelin ja seurakuntakeskuksen tilat raskauden alkupuolella, mikä sinällään oli pelottavaa.



Ristiäiset ja häät pidettiin samassa tilaisuudessa, vieraita oli 13 henkilöä. Ne rakkaimmat ja läheisimmät. Kaunis tapahtuma.

Vierailija
5/5 |
17.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei.



Itse asiaan en juurikaan ota kantaa, sillä olen itse perinteisen kaavan mukaan naimisissa (seurusteltu yht.11v, naimisissa niistä viisi vuotta ja esikoinen 3v). Kiinnittäisin kuitenkin huomiota toisenkin kirjoittajan esiinnostamaan juridiseen puoleen: on ihan eri asia lain kannalta olla avopari kuin naimisissa. Toki tällöinkin voi erinäisillä juridisilla asiakirjoilla keskinäiset vastuut ja oikeudet laittaa kuntoon, mutta moniko niin sitten loppujen lopuksi tekee...Olen erään ystäväni asioita yrittänyt apuna selvittää ja avoero lasten kanssa voi olla yhtä helvettiä. Heidänkin piti alunperin mennä naimisiin ekan lapsen syntymän jälkeen, sitten toisen...Aina mies luisteli irti. Tilanne oli erotilanteessa aika karu, kun enemmän tienanneen miehen nimissä oli talot ja muut, ystäväni oli ollut paljon kotona.



Toinen, joskaan ei niin tärkeä aspekti, on se nimiasia. Itsestäkin tuntuu hyvältä, että kaikilla meidän perheeseen kuuluvalla on sama nimi.



Toivottavasti pääsette asiasta yhteisymmärrykseen!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kaksi viisi