Isättömät/äidittömät lapset - miltä tuntuu olla äidin tai isän hylkäämä?
Onko äitisi tai isäsi hylännyt sinut/jonkun tuttusi ja miltä se tuntuu/tuntui? Siis arjen hylkäämiskokemuksia haen. Tilanteita joissa tarpeesi äidin tai isän huolenpitoon ja läsnäoloon on jätetty huomiotta. Millainen oli hylkäämiskokemuksesi ja miten se on vaikuttanut sinuun? Näitä hylkäämisiä varmasti terapiassa käydään läpi oikein urakalla ja olen sitä mieltä että JOKAINEN lapsi ansaitsee ja tarvitsee OMAN isän ja äidin, NE MOLEMMAT. ..mietittäväksi..
Jumala on halunnut ja nimeltä kutsunut meidät jokaisen vaikkei biologiset äitimme tai isämme olisi meitä halunnutkaan/voinutkaan pitää ja rakastaa. Hän on luonut jokaisen meistä AINUTLAATUISEKSI. :)
Kommentit (21)
On olemassa kaksi ääripäätä. Toisessa on heterot ja toisessa homot mutta suurin osa (HUOM SUURIN OSA) ihmisistä on jossakin siellä välissä. Ja se on aivan normaalia.
Isäni ei koskaan hylännyt minua, hän rakasti kyllä mutta ei kyennyt olemaan minulle isä omien ongelmien vuoksi. Miksi siis olisin katkera ja rypeisin itsesäälissä?
Ei KUKAAN vanhempi halua lastaan tahallaan loukata. Mutta esim alkoholismi tai mielenterveysongelmat saavat ihmiset tekemään epätoivoisia tekoja. Minua ei siis ole kukaan hylännyt. Sitä paitsi aikuisuuteen kuuluu se että ymmärtää menneen olevan mennyttä ja katsoo tulevaan.
niin jos Jumala on luonut koko maailman niin samalla homot ja lesbotkin.
Ja jos ei ole luonut, niin luonto on luonut homot ja lesbot siinä kuin mustat ja valkoiset ja eskimot, haukat ja norsut. Että ap, minkäs mahdat, maailmassa on myös erilaisia ihmisiä. Norsusta ei tehdä haukkaa sitten millään eikä lesbosta/homosta tule heteroa, hui hai. Itseään huijaamalla ihmisestä ei tule onnellista ja tasapainoista.
ei kiinnosta koko ukko yhtään, ei ole ikinä kiinnostanut. äitini piti niin hyvää huolta meistä lapsista..:) ei siihen isää tarvita!
Joka tapauksessa, isäni on tavallaan hylännyt minut, toisin sanoen en ole koskaan tavannut häntä. Onneksi minulla on maailman paras äiti, joten pahoja traumoja ei ole isän puuttumisesta tullut. Toki olisin utelias tietämään, millainen ihminen hän on, mutta en usko että olisin nyt jotenkin tasapainoisempi tai onnellisempi ihminen, jos isä olisi ollut kuvioissa.
Tietysti VOI olla mahdollista, että olisin onnellisempi, jos olisin tuntenut isäni, mutta sitähän ei koskaan voi tietää ja vähän paha mennä jossittelemaan. Omille lapsilleni sentään voin tehdä sen, mitä isäni ei välittänyt tehdä, eli rakastaa heitä ja olla läsnä.
siis että homo-miehen sisällä on pieni poika joka tarvitsee isää ja hakee sitä muista miehistä
ja lesbo-naisen sisällä pieni tyttö joka tarvitsee äitiä ja hakee sitä muista naisista
turvallinen kiintymyssuhde on kaiken perusta
t:ap
Enpä ole koskaan toivonut että olisi kotiin palannut, yhteyttä jonkin verran pidettiin ja pari kertaa vuodessa nähtiin, se riitti mainiosti. Tulin aina innoissani äitin luo takasin. En vielä vanhanakaan voi erityisemmin sanoa pitäväni omasta isästäni, hän vaan ei ole ollut minulle tärkeä ihminen.
Sun kommenttisi on tasan tarkkaan kaikkien tutkimusten (ja voi pojat niitä on monta) vastaisia.
Taidat olla joku rassukka lahkolainen joka hyppää kun joku käskee. säälin sinua.
Vierailija:
siis että homo-miehen sisällä on pieni poika joka tarvitsee isää ja hakee sitä muista miehistäja lesbo-naisen sisällä pieni tyttö joka tarvitsee äitiä ja hakee sitä muista naisista
turvallinen kiintymyssuhde on kaiken perusta
t:ap
tiedän omasta kokemuksesta mitä on kun perheessä on poissaoleva isä ja äiti, hylkäämistä sekin, itse haluankin ettei lapseni joudu kokemaan sitä samaa ja haluan olla äiti joka on läsnä lapselle ja osoittaa että rakastaa. vaihtelevalla menestyksellä onnistun. :)
t:ap
Yrittipä samalla kiristää isääni parisuhteeseen kanssaan, kun dnatestit oli tehty. Hän ei halunnut, tapaili minua kuitenkin. Lopulta äiti teki senkin mahdottomaksi jatkuvalla nälvinnällä, kiusanteolla ja suoranaisella vi***lla. Lähinnä olen äitini tyhmyyteen kypsynyt ja jättänytkin välimme suht kaukaisiksi. En olisi halunnut olla äitini valitseman typeryyden tulos. En ole äitini kanssa tekemisissä, ihan oman hyvinvointini parhaaksi. Hänen ahdas maailmansa ei minua kiinnosta. Ystävät voi valita, mutta huonoksi onneksi sukulaisiaan ei.
kiitän äitiä että jätti ja minusta tuli itsenäinen ja nuorena opein jo ruuan laitto taidon. itse en lapsiani voisi jättää(4) vaikka meinaa välillä mennä hermot.
Ja mene pois jeesusteluinesi.
Vieraalla sukusoluilla tehty hedelmöitys on täysin eri asia kuin lapsen hylkääminen. Miten jumalasi antaa tällaista tapahtua.
Minun lapsiltani kuoli isä ja silloin tiesin että jumalaa ei ole.
Kuinkahan paljon näitäkin tapauksia on? nm.lapsensa menettänyt.