Millaista on käytännössä köyhimmän tuntemasi perheen elämä?

perintö tai äidin jo nuoruudessa tekemät sijoitukset.

Yh äiti ja neljä lasta. Asuvat lähes velattomassa ok-talossa, eläimiä on jokalähtöön, useita rotukoiria, kissa, kanoja ja kaneja. KOhtuullisen uusi ja vähän käytetty auto. Rahat ei näyttäisi koskaan olevan loppu tai ainakaan perheen äiti ei koskaan kieltäydy mistään menosta taloudellisiin syihin vedoten. Kaupassa kun olemme käyneet niin ei hän näytä ostelevan kaikessa sitä edullisinta.

Tämä äiti jäi sairaslomalle viitisen vuotta sitten, alkoi odottamaan neljättään ja samalla erosi miehestään. On sittemmin ollut minimiäitiyspäivärahalla ja nyt on kotihoidontuella. Elarit on käsittääkseni minimit enkä oikein ymmärrä millä tapaa hän kuvion pitää kasassa. Lapset on aina hyvin puettuja, ehjissä ja siisteissä vaatteissa. Mikäli olen ymmärtänyt oikein niin tämä äiti ei harrasta kirppareita vaan ostelee kaikki vaatteet uutena. Lapsista kolme lähentelee jo teini-ikää ja kuopus siis on taapero. Rahaa heillä ei voi olla paljoa käytössä mutta eivät he kyllä ulospäin näytä yhtään köyhiltä.

Tai sitten jonkun tilanne on ihan identtinen meidän kanssa. Lasten iätja harrastuksetki täsmää. Ei ole perintöä eikä salaista omaisuutta. Rahat ei ole koskaan loppu mutta toisaalta mitään turhaa ei koskaan osteta. Varsinkaan suunnittelematta. Jokainen ylijäävä euro menee säästöön, jotta tiukempina aikoina on mistä ottaa. Esim. kesäisin ruokakulut on olemattomat koska kasvatamme itse paljon. Syksyisinkin on halpaa kun luonto tarjoaa antimiaan, kanat vielä munii ja kukkopoikien elo päätyy pataan. Täysin kaupan ruuan varassa olemme lähinnä tammikuulta kesäkuulle.

Kuussa tuloja meillä on n. 1900€.

Talo on saatu perinnöksi, kummallakin vanhemmalla vakituinen työ ja hakevat toimeentulotukea. Syynä se, että mies ryssii kaikki rahat. Vaimo ja lapset (3) saattaa elää 100 Eurolla kuukauden, koska kaikki saatu raha menee miehen "projekteihin". Saattaa keksiä jotain tyyliin, että alkaa tekemään metallitöitä vajassa ja myydä tuotteita. Hommaa kalliit välineet ja mitään ei koskaan tapahdu. Kaiken tämän jälkeen rouva hakee sossusta ruokakuponkeja. Täysin käsittämätöntä, koska kyse on sentään kahden työssäkäyvän vanhemman perheestä. mutta mitä on vaihtoehtona? Huostaanottaa lapset muuten hyvästä perheestä? Vai antaa lasten kuolla nälkään?

mies voisi saada apua mahdolliseen maanisdepressiivisyyteensä.

mullakin tuli heti mieleen, että tällaiset älyttömät "projektit" taitavat olla tyypillisiä maanisdepressiiviselle.

Aivan kuin mun ex-mieheni. Oli yrittäjä ja keksi kaikkia ihan ihme projekteja, joihin paloi omat ja sukulaisten rahat. Koskaan ei mistään mitään tullut ja siitä masentui yms.

Onneksi tajusin lähteä ennen kuin oli liian myöhäistä, vaikka kyllä omiakin rahojani menetin.

Hoitamaton ADHD on aikuisella niin juuri tuollaista. Proggiksia siellä sun täällä, aina alkuinnostus aivan suunnaton ja sitten se vaan lopahtaa. Todella harmillista. Toivottavasti perheen isä pääsisi osaavalle neurologille ja sitä kautta saisi tukea ja mahd lääkityksen. ADHD:lta puuttuu se pitkällinen suunnittelu impulsseja seuratessa ja masennuskaudetkaan eivät ole harvinaisia.

ADHD:n ja bipon erottaa lähinnä se intensiivisyys, ja se että ADHD ei sinänsä aloita mitään aivan poskettomia projekteja. Siinä missä bipo saattaa yhtäkkiä myydä talon ja auton ja hankkia asunnon Fuengirolasta suurella velalla kunnes huomaa ettei sieltä löydykään toimeentuloa ja elämä on kusessa kun moottoripyöräkin tuli hankittua käsirahalla, ADHD:n projektit olisivat normi-ihmiselle ihan realistisia, esim uuden käsityöammatin aloittaminen kotosalla työpajapohjalta, mutta ongelma on se että se kaikki energia panostetaan siihen alkustarttiin ja sen jälkeen ei enää paukut riitä. Siinä missä normi-ihminen aloittaisi projektin maltilla, hommaisi kustannusarviot ja laajentaisi tuotantoa pikkuhiljaa ja suunnitelmallisesti.

Anteeksi sivujuonne, jatkakaa. Kiehtova ketju.

Eivät käy koskaan oikein missään. Sukulaisilla suomessa pari kertaa vuodessa.

Eivät koskaan syö ulkona, harrasta mitään.

Välillä kun lapset oli pieniä eivät päässeet ulos kun lapsille ei ollut rahaa ostaa vaippoja.

Mutta itse ovat raha-asiansa sotkeneet ja mies on ihan kamala. Niin kauan kuin ystävä on hänen kanssaan, tulee olemaan rahaton. Jos mies joskus saa rahaa jostain osa-aika työstä niin käyttää sen autoon. Ei välitä onko lapsilla ja vaimolla ruokaa.

Toki ystävässäkin vikaa, ei etsi kunnolla töitä ja valittaa kun ei saa työtä. (On vuoden aikana hakenut yhtä opiskelupaikkaa ja kahta työtä).

tajusin, että meidän perhe on todellakin köyhä ja minun lapsuudenkotini oli rutiköyhä :/

Kerran söimme viikon pelkkiä lasagnelevyjä, että isäni sai ostettua tupakkaa viimeisillä rahoilla.Olen 20