Millaista on käytännössä köyhimmän tuntemasi perheen elämä?

Talo on saatu perinnöksi, kummallakin vanhemmalla vakituinen työ ja hakevat toimeentulotukea. Syynä se, että mies ryssii kaikki rahat. Vaimo ja lapset (3) saattaa elää 100 Eurolla kuukauden, koska kaikki saatu raha menee miehen "projekteihin". Saattaa keksiä jotain tyyliin, että alkaa tekemään metallitöitä vajassa ja myydä tuotteita. Hommaa kalliit välineet ja mitään ei koskaan tapahdu. Kaiken tämän jälkeen rouva hakee sossusta ruokakuponkeja. Täysin käsittämätöntä, koska kyse on sentään kahden työssäkäyvän vanhemman perheestä. mutta mitä on vaihtoehtona? Huostaanottaa lapset muuten hyvästä perheestä? Vai antaa lasten kuolla nälkään?

mies voisi saada apua mahdolliseen maanisdepressiivisyyteensä.

äiti hoitovapaalla. Lisäksi asumistuki vuokra-asuntoon ja lapsilisä. Yksi lapsi ja ihan aikuisia ovat vanhemmat, eivät mitään teinejä.

Lapselle vaatteet ostetaan pääasiassa kirpparilta, joskus alesta. Ei uusia merkkivaatteita, mutta aina siististi puettu. Antavat lapsen pieniä (ja edelleen siistejä) vaatteita ilmaiseksikin eteenpäin. Eivät osta uusia huonekaluja tai kodinkoneita. Aikuiset eivät juuri osta itselleen vaatteita, jotain pakollista joskus alesta. Eivät omista autoa, mutta asuvat ihan hyvällä alueella, hyvin kulkuyhteyksin. Kävelevät joka paikkaan. Eivät käy usein ulkona syömässä tai kahvilassa, ehkä jonain merkkipäivänä. Tv-lupa on, netti on (kellä ei?), maksullisia lehtiä ei tule. Vanhemmat tinkivät omasta ruuastaan, lapsen ruuasta ei tinkitä niin pitkään, kuin se on mahdollista. Lapsi syö mahdollisimman paljon luomua ja terveellistä ruokaa, vanhemmat sitä, mihin rahaa jää. Aikuiset eivät harrasta mitään maksullista, mutta lapsen harrastuksiin löytyy rahat jostain, liekö sitten isovanhemmilta tai kummeilta. Eivät todellakaan käytä maksullista lastenhoitajaa, eivätkä käy baareissa tai polta, tms. JOtain saunaoluita/jouluviiniä varmaan saattavat joskus ostaakin.

Pikkasen liian yksityiskohtaiseksi meni.

äiti hoitovapaalla. Lisäksi asumistuki vuokra-asuntoon ja lapsilisä. Yksi lapsi ja ihan aikuisia ovat vanhemmat, eivät mitään teinejä.

Lapselle vaatteet ostetaan pääasiassa kirpparilta, joskus alesta. Ei uusia merkkivaatteita, mutta aina siististi puettu. Antavat lapsen pieniä (ja edelleen siistejä) vaatteita ilmaiseksikin eteenpäin. Eivät osta uusia huonekaluja tai kodinkoneita. Aikuiset eivät juuri osta itselleen vaatteita, jotain pakollista joskus alesta. Eivät omista autoa, mutta asuvat ihan hyvällä alueella, hyvin kulkuyhteyksin. Kävelevät joka paikkaan. Eivät käy usein ulkona syömässä tai kahvilassa, ehkä jonain merkkipäivänä. Tv-lupa on, netti on (kellä ei?), maksullisia lehtiä ei tule. Vanhemmat tinkivät omasta ruuastaan, lapsen ruuasta ei tinkitä niin pitkään, kuin se on mahdollista. Lapsi syö mahdollisimman paljon luomua ja terveellistä ruokaa, vanhemmat sitä, mihin rahaa jää. Aikuiset eivät harrasta mitään maksullista, mutta lapsen harrastuksiin löytyy rahat jostain, liekö sitten isovanhemmilta tai kummeilta. Eivät todellakaan käytä maksullista lastenhoitajaa, eivätkä käy baareissa tai polta, tms. JOtain saunaoluita/jouluviiniä varmaan saattavat joskus ostaakin.

Pikkasen liian yksityiskohtaiseksi meni.

mutta samassa perhekerhossa käyty pitkään ja paljon juteltu. En mä mun mielestä kertonut mitään sellaista, mistä voisi tunnistaa!!!

maksamaan paljon ns. pakollisia juttuja. Esim lääkärikuluja ja vanhan auton korjauskuluja.

Eikö kaikkien vanhempien juuri ne pakolliset menot kuulukin maksaa? Vai lapsillako sinä ne teillä maksatat?

maksamaan paljon ns. pakollisia juttuja. Esim lääkärikuluja ja vanhan auton korjauskuluja.

Eikö kaikkien vanhempien juuri ne pakolliset menot kuulukin maksaa? Vai lapsillako sinä ne teillä maksatat?

eli perheen aikuisten vanhemmat

Talo on saatu perinnöksi, kummallakin vanhemmalla vakituinen työ ja hakevat toimeentulotukea. Syynä se, että mies ryssii kaikki rahat. Vaimo ja lapset (3) saattaa elää 100 Eurolla kuukauden, koska kaikki saatu raha menee miehen "projekteihin". Saattaa keksiä jotain tyyliin, että alkaa tekemään metallitöitä vajassa ja myydä tuotteita. Hommaa kalliit välineet ja mitään ei koskaan tapahdu. Kaiken tämän jälkeen rouva hakee sossusta ruokakuponkeja. Täysin käsittämätöntä, koska kyse on sentään kahden työssäkäyvän vanhemman perheestä. mutta mitä on vaihtoehtona? Huostaanottaa lapset muuten hyvästä perheestä? Vai antaa lasten kuolla nälkään?

Kuulostaa siltä että miehellä on mielenterveysongelma.

- laittaa tekstiviestin tai "kilarin" ja pyytää soittamaan, koska kännykässä ei ole saldoa

- matkustaa metrossa, ratikassa, junassa aina pummilla, koska ei varaa maksaa

- ei televisiolupaa

- lainaa rahaa kavereilta

- ei voi tulla kaverin mökille (täysi ylöspito), koska ei ole varaa maksaa n. 15 euron bussimatkaa.

Talo on saatu perinnöksi, kummallakin vanhemmalla vakituinen työ ja hakevat toimeentulotukea. Syynä se, että mies ryssii kaikki rahat. Vaimo ja lapset (3) saattaa elää 100 Eurolla kuukauden, koska kaikki saatu raha menee miehen "projekteihin". Saattaa keksiä jotain tyyliin, että alkaa tekemään metallitöitä vajassa ja myydä tuotteita. Hommaa kalliit välineet ja mitään ei koskaan tapahdu. Kaiken tämän jälkeen rouva hakee sossusta ruokakuponkeja. Täysin käsittämätöntä, koska kyse on sentään kahden työssäkäyvän vanhemman perheestä. mutta mitä on vaihtoehtona? Huostaanottaa lapset muuten hyvästä perheestä? Vai antaa lasten kuolla nälkään?

mies voisi saada apua mahdolliseen maanisdepressiivisyyteensä.

mullakin tuli heti mieleen, että tällaiset älyttömät "projektit" taitavat olla tyypillisiä maanisdepressiiviselle.

mullakin tuli heti mieleen, että tällaiset älyttömät "projektit" taitavat olla tyypillisiä maanisdepressiiviselle.

veikkaisin ennemminkin adhd:ta

Heillä ei ole kunnon huonekaluja, ei hyviä ikkunaverhoja ja mattojakaan ei ole joka huoneessa.

Vaatteita on vähän ja lapsilla saattaa olla samat vaatteet koko viikon päällä. Kun käy heillä kylässä, saa halvinta kaupan pullaa ja jotakin halpiskahvia.

Perheen äiti käy ehkä kerran vuodessa kampaajalla ja hiukset ovatkin sen näköiset. Hapsottavat ja naama on aina meikittä ja usein ilmeisesti myös ilman kosteusvoidetta, sillä iho hilseilee.

Äidin vaatteet taitavat olla ikivanhoja, sillä ovat venyneitä ja kuluneita ja valitettavasti jotkut myös värjääntyneitä.



En ymmärrä miten he jaksavat! Itse nääntyisin hengiltä tuollaisessa kurjuudessa.

Yh äiti ja neljä lasta. Asuvat lähes velattomassa ok-talossa, eläimiä on jokalähtöön, useita rotukoiria, kissa, kanoja ja kaneja. KOhtuullisen uusi ja vähän käytetty auto. Rahat ei näyttäisi koskaan olevan loppu tai ainakaan perheen äiti ei koskaan kieltäydy mistään menosta taloudellisiin syihin vedoten. Kaupassa kun olemme käyneet niin ei hän näytä ostelevan kaikessa sitä edullisinta.



Tämä äiti jäi sairaslomalle viitisen vuotta sitten, alkoi odottamaan neljättään ja samalla erosi miehestään. On sittemmin ollut minimiäitiyspäivärahalla ja nyt on kotihoidontuella. Elarit on käsittääkseni minimit enkä oikein ymmärrä millä tapaa hän kuvion pitää kasassa. Lapset on aina hyvin puettuja, ehjissä ja siisteissä vaatteissa. Mikäli olen ymmärtänyt oikein niin tämä äiti ei harrasta kirppareita vaan ostelee kaikki vaatteet uutena. Lapsista kolme lähentelee jo teini-ikää ja kuopus siis on taapero. Rahaa heillä ei voi olla paljoa käytössä mutta eivät he kyllä ulospäin näytä yhtään köyhiltä.

Mietin tuossa, että meillä ei ole yhtään tuttavaperhettä, joka asuisi vuokralla. Tai missä molemmat vanhemmat olisiva työelämän ulkopuolella. Tai kumpikaan edes pitkäaikaisesti työtön. Eli varsinaisesti köyhiä en tunne. Mutta on niitä, joilla palkat on pienehköt, ja joutuvat miettimään mihin rahansa käyttävät.

Sairaanhoitaja, osa-aikatyö (4pv.viikossa) (vuorotyö) lasten hyvinvoinnin takia. Asumistuki, pienin elastustuki ja lapsilisät on isoin osa tuloista. Juuri ja juuri jää kokonaistulot noin +100 euroa yli sen että saisin toimeentulotukea. Kolme lasta harrastaa, yhden harrastuksen, kalleimman, maksaa isoisä, muuten ei olisi mahdollisuutta hänen harrastaa. Vaatteita juuri tarpeisiin, kierrätettynä tutuilta nuorimmille suurin osa, teineille vaikea saada käytettynä hyvää. Itselle ostan hyvin vähän vaatteita, otan siskolta käytettyjä vastaan. Pyöriä ei kaikille lapsille ole ollut vara hankkia, (nuorimmat kaksi saivat mummolta uudet viime vuonna lahjaksi, kiitos hänelle) sukset vähän pieniä (mistä opettajat valittavat lapsille koulussa)jne. Ulkomaanmatkoihin ei varaa koskaan, kerran kesässä ainoa vuoden matka linnanmäelle. Auto pakollinen töiden takia.. ostin sen 9v sitten osamaksulla (läheinen otti lainan nimilleen että sain) nyt autokin jo vanha siis. Kaksi lemmikkiä tärkeät lapsille, ne meille luxusta, kun kuitenkin vähistä varoista täytyy ruokkia. Ruoka aika yksipuolista, paljon jauhenliharuokia, mutta nälkää emme näe. Luotolla joudun ostamaan loppukuusta jos on ollut esim.tasauslaskuja. Kaikki yllättävät menot aiheuttavat taloudessa kaaoksen, esim. pyykinpesukone hajosi keväällä ja jääkaappi 1,5v sitten. Ahkera olen aina ollut, lapsistani pidän huolta kuin leijonaemo, onneksi mummo auttaa lasten hoidossa että pystyn tekemään vuorotöitä. Kuntoa pidän yllä arkiliikunnalla (tästä fyysinen työkin pitää huolen), sekä kuntoilemalla kotona painoilla.. ei ole varaa käydä jossain tunneilla vaikka haluisin. Tässä lyhykäisesti, kädestä suuhun elämistä arki, mutta silti olen suhteellisen onnellinen, aion jossain vaiheessa vaihtaa alaa/opiskella uuden ammatin jotta saisin parempaa palkkaa ja jotain kenties edes säästöön.

oikein köyhien elämää haluat retostella?



Voi kun mulla on kaikki hyvin ja miten ovatkin oman elämänsä sössineet ja sossunluukulla ovat ihan omaa syytään???



Ja sitten ilmaisia vinkkejä miten SINÄ eläisit jos olisit köyhä, mutta onneksi et ole, vaan elät ryysyistä rikkauteen elämää kun rivitalon pihalla on Toyota ja mies ihan päälikkö kansainvälisessä virmassa ja Thaimaaseenkin olet päässyt matkustamaan.

Kyllä talous on aina omalla vastuulla samoinkuin ehkäisy. Vanhemmat voivat aina selitellä että "minulla on 6 lasta, olen köyhä mutta onnellinen" mutta, mutta: ovatko lapset kun jälkeenpäin katsovat lapsuuttaan ja kasvuympäristöään onnellisia ja mielissään siitä että jäivät aina vähemmälle kuin kaverinsa? Tuskin. Mutta kylläpä saivat vanhemmat toteuttaa itseään ja siirtää traumoja eteenpäin. Eivätkä varmasti näe syytä itsessään omaan tilanteeseensa.

Mielestäni heidän köyhyytensä johtuu ihan täysin omista valinnoista joita ovat elämänsä varrella tehneet.

Tarkoittaako tuo sitä, että köyhyys ja sitä kautta mahdollinen ahdinko on jotenkin "oikein" kyseiselle perheelle? Olen itse tehnyt aikoinani elämänvalintoja, jotka ovat johtaneet siihen, että olen nyt köyhä ja tulen aina olemaankin. En silti koe, että köyhyyden pitäisi olla minullekaan mikään rangaistus.

Valintani liittyvät puolisovalintaan ja ammatinvalintaan, pääasiassa.

Tuntemani yh ei käsittääkseni ole varakkaasta suvusta eikä suku rahoita perhettä. Lapset perheessä harrastaa uintia ja kartingia, ratsastamassakin ovat käyneet. Olen hämmästellyt tuota elämää vierestä, hyvät on sosiaalietuudet jos niillä autoa vaihtaa parempaan, taloa kunnostaa ja lapsia kuskaa harrastuksiin.

Talo on saatu perinnöksi, kummallakin vanhemmalla vakituinen työ ja hakevat toimeentulotukea. Syynä se, että mies ryssii kaikki rahat. Vaimo ja lapset (3) saattaa elää 100 Eurolla kuukauden, koska kaikki saatu raha menee miehen "projekteihin". Saattaa keksiä jotain tyyliin, että alkaa tekemään metallitöitä vajassa ja myydä tuotteita. Hommaa kalliit välineet ja mitään ei koskaan tapahdu. Kaiken tämän jälkeen rouva hakee sossusta ruokakuponkeja. Täysin käsittämätöntä, koska kyse on sentään kahden työssäkäyvän vanhemman perheestä. mutta mitä on vaihtoehtona? Huostaanottaa lapset muuten hyvästä perheestä? Vai antaa lasten kuolla nälkään?

mies voisi saada apua mahdolliseen maanisdepressiivisyyteensä.

mullakin tuli heti mieleen, että tällaiset älyttömät "projektit" taitavat olla tyypillisiä maanisdepressiiviselle.

Aivan kuin mun ex-mieheni. Oli yrittäjä ja keksi kaikkia ihan ihme projekteja, joihin paloi omat ja sukulaisten rahat. Koskaan ei mistään mitään tullut ja siitä masentui yms.

Onneksi tajusin lähteä ennen kuin oli liian myöhäistä, vaikka kyllä omiakin rahojani menetin.

äiti potee huonoa mieltä ja ahdistusta jopa astianpesuaineen ostosta. Hän myöskin ostaa perheelle vaatteet kirpputorilta, kun muuhun ei ole varaa. Tosin heillä on isokulutuksinen auto, joka ei ihan halvimmasta päästä. Lisäksi uusimpaan tekniikkaan, bensaan, alkoholiin ja tupakkaan tuntuu löytyvän rahaa aina.

Me ollaan pienituloisia, Mutten ajattelisi itseämme köyhiksi. Eli meidän perheen kk-tulot nettona n. 1400 euroa. Siis kaikkineen. Meillä mies on aikuiskoulutuksessa vuoden loppuun, saa työmarkkinatuen, minä äitiyslomalla. Saadaan lapsilisä ja asumistuki. Meidän elämä on aika "normaalia", jos näin voisi sanoa. Asutaan vuokra-asunnossa, meillä on auto ja koira. Laskuihin menee joo rahaa, mutta eipä meillä niin nuukailla. Ruokaa tehdään aina moneksi päiväksi, leipää leivon itse. Pyritään paljon tekemään itse. LApsi kun on vielä niin pieni, niin vaatteet löytyvät hyväkuntoisina kirppareilta. autoa käytetään vain jos on pakko. Toki, missään ravintoloisa ja matkoilla emme tässä elämäntilanteessa käy. Uusi vaatteita ostetaan vain jos on pakko. Itse hankin viime keväänä uudet lasit, sain kahdet yhden hinnalla. Maksetaan jopa lapselle vakuutusta! Mutta tämäkin onnistuu vain, kun säästämme kuukausittain rahaa tuohon vakuutukseen ja maksamme sen kerran vuodessa. sillä säästää, yhtiössämme on tapana että hajauttaminen maksaa ekstraa. Mitään ei osteta laskulla. Kaikki pitää pystyä maksamaan silloin kun ostetaan. Varomme muutenkin turhia laskuja. Ei välttämättä toimi kaikilla, mutta meillä on kaikki turha karsittu pois ja talous suunnitellaan. Tämä oi kuulostaa köyhältä, mutten itse koe itseämme köyhiksi. Saisimme kyllä tt-tukea, mutta emme ole hakeneet, kun emme sitä ole mielestämme tarvinneet.

Hieno esimerkki loistavasta talouden suunnittelusta ja rahan käyttämisestä. Olen niin samaa mieltä, että pienilläkin tuloilla pärjää vallan erinomaisesti, kun vaan käyttää sitä järkeään. Siksipä ei kauheasti säälitä, kun omassa tuttavapiiristäni löytyy mm. kahden lapsen yh-äippä, joka on lapsineen aina viimeisen päälle puettu merkkivaatteisiin ja nainen käy meikkaajalla aina joka v-loppu. Silti tällä naisella ei koskaan ole senttiäkään rahaa, vaan kahvittelut, bussiliput yms. pitää aina pummia tutuilta, lisäksi tämän perheen jääkaapissa ei ole koskaan ruokaa, vaan lapset syötetään joka päivä mäkkärissä (usein maksajana on joku satunnainen hyvänpäivän tuttu, kehen tämä muija on sattunut kaupungilla törmäämään)

perintö tai äidin jo nuoruudessa tekemät sijoitukset.

Yh äiti ja neljä lasta. Asuvat lähes velattomassa ok-talossa, eläimiä on jokalähtöön, useita rotukoiria, kissa, kanoja ja kaneja. KOhtuullisen uusi ja vähän käytetty auto. Rahat ei näyttäisi koskaan olevan loppu tai ainakaan perheen äiti ei koskaan kieltäydy mistään menosta taloudellisiin syihin vedoten. Kaupassa kun olemme käyneet niin ei hän näytä ostelevan kaikessa sitä edullisinta.

Tämä äiti jäi sairaslomalle viitisen vuotta sitten, alkoi odottamaan neljättään ja samalla erosi miehestään. On sittemmin ollut minimiäitiyspäivärahalla ja nyt on kotihoidontuella. Elarit on käsittääkseni minimit enkä oikein ymmärrä millä tapaa hän kuvion pitää kasassa. Lapset on aina hyvin puettuja, ehjissä ja siisteissä vaatteissa. Mikäli olen ymmärtänyt oikein niin tämä äiti ei harrasta kirppareita vaan ostelee kaikki vaatteet uutena. Lapsista kolme lähentelee jo teini-ikää ja kuopus siis on taapero. Rahaa heillä ei voi olla paljoa käytössä mutta eivät he kyllä ulospäin näytä yhtään köyhiltä.