Mitä mieltä naisesta joka vaihtaa työpaikkaa 3v välein?

epäilevästi. Kiipijän on pakko vaihtaa duunia ennen kuin käy selväksi ettei ole kykenevä vastaamaan niihin haasteisiin joita työ asettaa.

Jokaisesta työpaikasta oppii uutta. Vuoden välein vaihtaminen saattaisi tehdä levottoman vaikutelman, mutta kolmessa vuodessa ehtii jo hyvin opetella uuden työn. Monet työnantajat arvostavat nykyisin sellaisia työntekijöitä, joilla on kokemusta monista erilaisista työtehtävistä.



Ne ajat, kun samassa työpaikassa pysyttiin vuosikymmeniä, ovat pitkälti historiaa. Tietenkin ne työntekijät pysyvät, joita ei kukaan välttämättä huolikaan mihinkään muualle... Heistä pääsee yleensä eroon vasta mahdollisissa YT-neuvotteluissa.



Monipuolinen osaaminen on huomattavasti arvokkaampi pääoma, kuin jumittuminen yhteen ja samaan työhön tai yhden ja saman työnantajan palvelukseen.

Riippu alasta. Joillain suhdanneherkillä aloilla ei yksinkertaisesti ole mitään pitkiä työsuhteita.

Ja naisilla on yleensa aika huonot palkat, vaihtamalla voi jotenkin saada neuvoteltua palkkaa ylemmäs.

ja opiskeluaikana meille itseasiassa neuvottiin, että työpaikkaa tulisi vaihtaa vähintään 5 vuoden välein. Silloin ei tympäänny työhön ja ihmisiin, uusien haasteiden kohtaaminen tekee ihmiselle hyvää.



Minulla kyllä on niin kiva työpaikka ja työkaverit, etten ole ajatellut lähteä meidän osastolta kulumallakaan... Että se niistä opeista ;) Mutta kolmen vuoden välein työpaikkaa vaihtavasta henkilöstä minulla ei ole mitään negatiivista mielikuvaa.

Maailma muuttuu Eskoseni. Entisaikaan firmoissa oli tasaisen tappava tahti ja työt pysyivät pitkälti samanlaisina.



Nykyään firmat elävät tempoilevan ympäristön mukana ja työntekijöiden on kameleonneina sopeuduttava uusiin toimintatapoihin, tehtäviin ja ehkä hankittava tarvittava osaaminen.



Epäilen pitkään samassa firmassa ollutta katsottavan pahalla, päinvastoin.

Miehethän usein vaihtavat työpaikkaa, koska jokaisessa uudessa työpaikassa voi pyytää lisää liksaa. Palkka suurenee tällä tavalla paljon nopeammin verrattuna siihen, että pysyy yhdessä ja samassa työpaikassa, tällaisen tutkimuksen näin jossakin sanomalehdessä. Mun juristimies esimerkiksi on vaihtanut työpaikkaa juuri tuollaisen 3-4v välein ja useat hänen kaverinsa ovat tehneet samalla lailla. Erittäin järkevää toimintaa etenkin uran alkupuolella.

No nyt olen ollut jo 3v nykyisessä. Todella uusiin ihmisiin mukava tutustua ja saa uutta puhtia uudessa työympäristössä ja tavoissa lisäksi palkkani on aina noussut 200euroa. Minusta hyvin järkevääkin eikä olla aina samassa työpaikassa.

3v:n jälkeen alan katselemaan uutta vaikka nytkin melkein rakastan työtäni. Tuntuu silti, ettei nykyisellä työllä ole paljoa uutta annettavaa.

T

yönantaja on vanhanaikainen, hierarkkinen, luotettava kyllä, mutta työ on aika kivaa joten ajattelin että olen kauemminkin, mutta taas jäytää tämä muutoksen pakko...



Toiset iskee miehiä ja mä haen duuneja ; ) Siis sellainen pakko kokeilla että pääseekö, ja monesti olen saanut paikan sa sitten tulee rimakauhu.



Aina tullut vähän parempi palkka, mutta ei niin paljon että se olisi ratkaisevasti vaikuttanut.

Mutta mulle se antaa monien alojen kohdalla sellaisen kuvan, että ihminen ei osaa pysähtyä mihinkään, ei osaa olla tyytyväinen elämäänsä, vaan etsii ja etsii ja etsii, ja liekö tietää itsekään mitä etsii.



Toki sitten on myös näitä taktisista syistä paikkaa vaihtavia, mutta ne taas on ihan toisilla aloilla nuo taktikointimahdollisuudet.

En muuta.

pitkä aika. Nykyisessä vähän yli vuoden, edellisessä vajaat kaksi vuotta, edellisessä vuoden, edellisessä vuoden, edellisessä 2 vuotta ja sitten vielä yksi vuoden pesti. Kyllästyn helposti, juu. En tavoittele ylemmäs, mutta olen laajentanut vuosien saatossa skaalaani eli hankkinut monenlaisia kykyjä, joista on nykyisessä työssäni hyötyä.



Tekisin mieluiten pelkkiä projekteja. Hommia, jotka alkavat ja loppuvat. Musta on kivaa tehdä asioita intensiivisesti jonkin aikaa ja sitten olisi taas kiva olla tekemättä yhtään mitään.

Miksi ei saisi vaihtaa työpaikkaa usein? Vai pitäisikö ihmisen jotenkin sitoutua työhön pitkäksi aikaa?



En tajua, mitä outoa tuollaisessa olisi.

Karu totuus on se, että vain pitemmän aikaa alalla olleet saa ne vakipaikat. Melko tuoreet tapaukset saa sijaistaa. Lisäksi edessä alan vaihto, kun mies ei tykkää iltoihin painottuvasta työstäni... Eli koulun penkille ja lisää vaihtuvia työpaikkoja. Kun vaan sen vakituisen paikan saan, niin siitä pidän kiinni kynsin hampain.

Työnantajani ovat olleet vähintäänkin keskisuuria yrityksiä. Vaikka työ on perusmukavaa, niin uutta ei tule paljoa vastaan ja työnantaja on nihkeä kouluttamaan. Pihi, kuen mainitsin.



Olen saanut hyvää palautetta myös nykyisessä työssäni, mutta palkassa se ei näy. Sekin harmittaa.



ap