Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitko vastaan tällaisen työn perheenäitinä?
24.11.2011 |
Minulle tarjottiin puolen vuoden reissutyötä. Siis oman firman sisältä, mutta puoleksi vuodeksi toisen osaston töihin.
Työ olisi äärimmäisen mielenkiintoista ja jos olisin sinkku, kiljuisin ilosta. MUTTA: työ on todella paljon matkustamista.
Käytännössä puolen vuoden ajan olisin kuukauden sisällä noin 10 päivää kotona, kaiken muun ajan reissaisin ympäri maailmaa. Ja todellakin ympäri maailmaa. Suunnitelmissa ainakin Dubai, New York, Sydney, Nuuk (Grönlanti), Lontoo, Rooma, Nairobi ja San Francisco. Kuukaudessa olisi kaksi ulkomaanmatkaa minne päin maailmaa tahansa.
Lapset ovat 11v, 9v ja 7v ja työ olisi tammikuusta toukokuun loppuun. Mies sanoi, että pystynee pyörittämään arkea kevään ja onhan tämä aikamoinen tilaisuus.
Mitä tekisitte? Reissaaminen olisi täyttä työtä, tuskin nähtävyyksiin jäisi aikaa - kokouksesta toiseen ja lentokenttähotellista kolmanteen. Promo- ja myynninedistämistyötä..
Äh! Miksei tällaisia tarjottu 15 vuotta sitten!!?
Kommentit (65)
Jos ei kerran palkka nousisi.
Ja en pidä matkustamisesta. Uusista paikoista kyllä joo, mutta jos ei mitään ehtisi nähdä niin sama kun pysyisi suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on Skypet sun muut, joilla voi pitää reaaliaikaisesti yhteyttä kotiin. Jos olet terve, perheasiat kunnossa ja ajatus pelaa aikaeroväsymyksistä huolimatta niin lähde ihmeessä. Puoli vuotta menee nopeasti! Sun lapset on jo sen ikäisiä, että pärjäävät iskän kanssa kotona. Eri asia jos iskä olisi epävarma omasta pärjäämisestään. Kysele nyt mieheltä vielä. Varasuunnitelmat täytyy tehdä jos lapset sairastuu tai iskä sairastuu: mistä hoitajat jne. Mitä jo iskä joutuu työmatkalle?
Luulisin, että tuon ikäisten lapsienkin olisi jo hyvä alkaa olla jonkin verran erossa äidistä. Ja samoin äidin lapsistaan.
Ja olethan sentään 10 pv KUUKAUDESSA kotona..:)
Kai sulle maksetaan matkat ja taksikyydit hotellillekin? (kaikkialla ei nimittäin itsestäänselvyys...)
Oikeasti ap, työnantaja on pakkoraossa eikä palkankorotusta tuossa. Käypäs nyt uudestaan se keskustelu. Kukaan mies ei lähtisi tuohon ilman lisäpalkkaa.
Jos sitä ei heru, niin lisälomaa.
...itse en lähtisi, koska kielitaitoni on niin surkea, lapset ovat vielä aivan pieniä, sekä mies pistäisi vastaan ihan varmasti.
kun lapset noin isoja, mies kannustaa, kestää vain 5kk ja siinäkin kuitenkin se 10 päivää kuukaudessa kotona. Vaikka eipä se varmaan helppoa olis, mutta ehdottomasti tarttuisin tilanteeseen! :) Kandee toki neuvotella siitä palkasta vielä...
Mulla on 2-vuotias, eli nyt en itse tuollaiseen lähtisi (kun tekee oikeestaan pahaa olla päivätkin pois, meillä mies hoitanut lasta kotona 1,5-vuotiaasta saakka). Mutta kouluikäisten kanssa jo eri juttu, he käsittävät asian ja ajankin paremmin, vaikka varmasti ikävä tulee molemmin puolin. Nyt en ole vielä lapsestani ollut vuorokautta pidempään erossa, enkä sitäkään montaa kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä voi olla kovin vaativaa, "hotellit maksetaan", muutko sitten maksaa itse :D Ei yhtään mietitytä sua asiakastapaamisten vaativuus, vaan 8 tuntia nähtävyyksille, ihan oikesti provo!
Lapsi 7v, eli mies saisi osittaista hoitovapaata.
Kyllä vaan onnistuisi, sehän olisi vain puoli vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka et saisi palkankorotusta, niin tulisihan sinulle joka tapauksessa ulkomaanmatkoilta veroton päiväraha. Paljonko se muuten onkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin mies ja lapset pärjäävät ja niin pärjäät sinäkin.
Teet päivässä 8 h työtä, nukut 8 h, 8 h ehdit nähdä ja kokea monenmoista, vaikkapa Nuukissa! :D
Ja kun urakkasi on ohi edessä on pitkä ihana kesä kotimaassa perheen kanssa.
Kun aikataulut vain antavat myöten, vältä lentokenttähotelleja.
paikkojen takia. Itselläni on 8 ja 7 v lapset... ehkä tuossa 9 v jälkeen alkaisivat paremmin tajuamaan...mutta ikävä olisi varmasti silloinkin valtava
ja mitä väliä missä sitä työtä tekee (siis ei se niin paljoa parempaa tuolla maailmalla olisi, että sen takia hylkäisi 1/2 v lapsensa...miten lapsi sen ymmärtää? Ymmärtääkö mikä on puoli vuotta vai tuntuuko se vaan käsittämättömän pitkältä ajalta ja äitiä ei näy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti esim. viime kesää; siitä on nyt puoli vuotta. Kuinka nopeasti aika rientää!
mutta ei huonoissa..rientäisikö se nopeasti lapsilla äidin ikävässä?
Kyllä perhe pärjää. Miehesikin suhtautuu positiivisesti.
Itse ehkä pohtisin, että entäs sen jälkeen? Palaatko vanhaan työhösi? Miltä se tuntuisi? Tulisiko luonnollisesti joku seuraava askel, joka olisi nykyistä vaativampi ja aikaavievempi? Toisaalta tuollainen erilainen jakso voisi vaan piristää!
Meillä tuli sellainen pieni kriisi, kun yksi jää yllättäen äitiyslomalle (kertoi vasta viime metreillä), yksi kuoli, yksi irtisanoutui ja vaihtoi työpaikkaa. Tuo reissutyö on ollut sellaisten lapsettomien maailmanmatkaajien nakki meillä, jota kukaan ei ole halunnut ottaa kontolleen. Se siis todellakin on palaverista toiseen juoksemista, yksinäistä puurtamista ympäri maailmaa vaihtelevissa olosuhteissa.
Tokihan siinä jotain ehtisi kohdemaissa nähdä, työaikaa kuitenkin 8 tuntia päivittäin. Minua kiehtoo se matkailu todella paljon, mutta toisaalta olen todella perhekeskeinen, enkä ole koskaan ollut edes viikkoa pois lasten luota.
Ehkäpä tuo juuri piristäisi, ei kestä kauaa (käytännössä 5kk), oma työ tuntuisi taas mukavalta tauon jälkeen jne.
Pitää tehdä plussa- ja minus-lista. Minulla on aikaa miettiä joulukuun 1. päivään asti, sen jälkeen työ menee hakuun.
ap
teillä ei ole mahdollisuus tehdä treffejä johonkin maailman kolkkaan joksikin aikaa että vähän enemmän lapset näkisivät äitiään, jos tähän päädytte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies tukee niin ehdottomasti lähdet. Tuo pestihän on määräaikainen, ei ikuinen. Älä jätä tilaisuutta käyttämättä. Voi olla, että lapsien suhde lähentyy esim. isään ja äitiäkin arvostetaan toisin.
Itsekin olen lähdössä jatkamaan yliopisto-opintoja ja olen noin kaksi tai kolme päivää viikossa 400km päässä. Mies tukee ja luotan siihen, että pärjäävätkin hyvin.
Lapset ymmärtäisivät jo hyvin, että tilanne on väliaikainen, ja olisihan heillä ISÄ siellä kotona. Ja äitikin 10pv kuukaudessa. Lapset myös takuulla osaavat käyttää puhelinta, nettiä, skypeä, facebookia, meseä... mitä nyt vain yhteydenpitovälinettä.
Mieti esim. viime kesää; siitä on nyt puoli vuotta. Kuinka nopeasti aika rientää!
mutta ei huonoissa..rientäisikö se nopeasti lapsilla äidin ikävässä?
TOTTAKAI otat pestin vastaan! Vielä noin lyhyt aika, muutama kuukausi - ihana mies sulla muuten!
Mä taas just ajattelin että miks ei lähtis, kun lapsetkin
Lainaus:
Lasten kannalta kyllä vähän meityttää,miten kestävät ikävän kanssa, aika pieniä kuitenkin..on jo noin isoja. Ja jos mieskin suhtautuu positiivisesti niin ihmeessä menet. Tuskin tollasta mahollisuutta enää tulee vastaan. Eikä aikakaan ole pitkä. Tartu tilaisuuteen nyt!! :)
Minusta taas tuon ikäiset lapset ovat pieniä.. ja miksi kukaan ei ajattele aikaa lasten kannalta? Tuntuuko se ikävässä niin lyhyeltä..aikahan on aina suhteellista.
mutta yrittäisin kyllä kiristää työnantajalta joko palkankorotuksen tai esim ylimääräistä palkallista lomaan ens kesäksi ;)
Tätä, jotain etua on saatava, on se sen verran stressaavaa ja joutuu olemaan perheestä erossa. Onneksi lapsesi ovat jo melko isoja..
Jos se työ olis vakkari, niin en ottais. Nyt kun se on kuitenkin vain 5kk, niin ottaisin. Etenkin vielä kun mies on myöntyväinen. Sori negatiivisuuteni, mutta miten mies voi olla myöntyväinen? Jos mun miehelle tarjottais tollasta tilaisuutta, niin en todellakaan haluis että se lähtis juoksentelemaan ympäri maailmaa. Mut tietty jos mulle tarjottais, niin olisin aivan onnessani jos pääsisin. Tiedän, oon vähän kauhea :)
Joka tapauksessa jos lähdet, niin voivathan ne lapset ja mies käydä jossain reissulla vaikka mukanakin.
Lasten kannalta kyllä vähän meityttää,miten kestävät ikävän kanssa, aika pieniä kuitenkin..
on jo noin isoja. Ja jos mieskin suhtautuu positiivisesti niin ihmeessä menet. Tuskin tollasta mahollisuutta enää tulee vastaan. Eikä aikakaan ole pitkä. Tartu tilaisuuteen nyt!! :)Onhan ne lapset jo isoja, kaikki koululaisia. Ja kuitenkin vain 5kk ja olisin laskennallisesti joka kolmas päivä kotona.. tosin vähän hassuissa jaksoissa.
Mietityttää se, että katuisin sitä, etten lähtenyt. En usko, että katuisin lähtöäni. Ja en usko, että lapset traumatisoituisivat. Mies saisi nähdä, mitä arjen pyörittäminen todella on (nyt minä päävastuussa). Ehkä tekisi parisuhteellekin ihan hyvää..
Saa nähdä - ehkäpä lähden! Hui :)
ap
no jos sun lapsesi tuntuu isoilta niin kaipa voit lähteä (jokainen tuntee omat lapsensa ja niiden persoonan...oma ekaluokkalaiseni olisi vielä liian pieni äidin tuollaiselle "irtiotolle" )
on hyvä idea tyn lopuksi, jos sitä parempaa vaihtoehtoa eli palkankorotusta ei heru.
Hyvä Ap, onnea matkaan maailmalle, olen iloinen puolestasi kun sinulla on noin ihana mieskin!