Lapsi soitti, oli niin järkyttynyt ettei puhumisesta meinannut tulla mitään

Poikasi ei ole mitenkään poikkeuksellisen herkkä, vaan ihan normaali.

HÖPÖ HÖPÖ! Normaali ihminen säikähtää ja rauhoittuu muutamassa sekunnissa ja se siitä.

Tuolla lailla jos reagoi niin päässä viiraa ja pahasti.

Niissä on siis todella ällöttävää väivaltaa, sellaista, jossa vahingoitetaan toista, odotetaan, että se tulee tajuihinsa ja kidutetaan lisää. Uudestaan ja uudestaan, kunnes se kuolee. Ei todellakaan normaali ihminen rauhoitu muutamassa minuutissa siihen törmättyään...

myös viestin 12.

No en nyt sanoisi, että lapsella viiraa päässä jos menee ihan suunniltaan. Minusta nyt tuntuu siltä, että lapsi on ehkä ikäisekseen hieman liian suojeltu ja siksi ei yksinkertaisesti tajua ettei mikään hirviö voi tulla videon kautta taloon sisälle syömään häntä. Todellisuuden ja satumaailman raja on vielä hieman hukassa kuten pienemmillä lapsilla. Tuossa iässä normaalisti jo tiedetään ettei sieltä kompuutterista mikään demoni posahda keskelle olkkaria vaikka näytöllä olisi mitä tahansa... joten sähköjä meillä ei ole koskaan tarvinnut lähteä sammuttamaan.



Äitinä puhuisin lapsen kanssa ihan vakavasti peleistä, elokuvista ja erilaisista videoista. Minulle lapsuudessani isäni ja äitini aina sanoivat, että elokuvia ei tarvitse pelätä kun ne eivät ole todellisia. Vain tekoverta ja näyttelijöitä. Ei me sitten pelättykään.

En nyt osaa sanoa onko teillä vartavasten kasvatettu lapsia pumpulissa, mutta osasta kaikkia ikärajoituksia jne. noudattavien lapsista tulee juuri tuollaisia. Siis sellaisia, että lapset hyppivät seinille pienistä asioista ja pelkäävät sänkynsä olla olevan hirviöitä vielä yli 10 vuotiaana. Ilmeisesti mieli pysyy liian lapsellisena ja todellisuutta ei osata erottaa tarusta vielä vanhempanakaan.

Minun mielestäni mikään ratkaisu ei ole ottaa pelejä pois. Ennemminkin kuulostaa siltä, että lapsenne olisi hyvä tottua vähän raisumpiinkin peleihin ja kuviin oppien ettei niillä ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.

Se on varmaan katsonut netissä sellaisen videon, joka on nimetty hassuksi videoksi tms, mutta sitten keskellä videota ilmestyy ruma naama todella kovien ääniefektien kera. Ihmisiä sillä on tarkoitus säikäytellä. Outoa, että parkuu jos on kaverillaan jo kerran nähnyt vaikka kyllähän sitä vanhempikin voi säikähtää muutaman sekunnin ajaksi.

Nyt vaan kaikki mammat ostamaan pilteillenne K-18 pelejä, että he oppivat erottamaan todellisuuden tarusta! Mitä nuorempana, sen parempi.

Mutta varmaan yli puoli vuotta meni toipumiseen kun seiskaluokalla oltiin kaveriporukalla iltaa viettämässä ja kerrottiin kummitusjuttuja. Vieläkin muistan sen pelottavimman "todellisimman" jutun ihan selkeästi.



Ja se jäi painamaan mieltä tosiaan noin ½ vuodeksi.



Olin myöskin sen jälkeen muutaman viikon tavallista herkempi, pelkäsin paholaista, säikyin kaikkea enkä uskaltanut jäädä yksin kotiin iltaisin.



Asuttiin vielä jutun tapaisesti kauemapana muista taloista, suuret ikkunat jne jne ja oli pimeä keskitalvi, ulkovaloja tmv ei meillä ollut...

Kyllä niitä sängyn alla piileviä hirviöitä ovat pelänneet jo ennen tv-aikaa ja K18-pelien aikaa eläneet ikäluokat.



Jotain lapselle on tapahtunut, eli kannattaa ihan rauhallisesti keskustella hänen kanssaan, missä tilanteessa se sama tai ainakin samankaltainen kuvatus on näyttäytynyt. Jollakin tavalla hän yhdistää sen johon traumaattiseen tapaukseen, mikä se sitten lieneekin. Varmaan teitä kaikkia helpottaisi, jos tietäisitte, mikä tilanne se oli.



Katsokaa vaikka koko perhe yhdessä sitä kuvaa hyvin tarkkaan ja etsikää siitä ne yksityiskohdat, jotka eivät sitten kuitenkaan niin pelottavia tarkemmin tutkittuina olekaan.

Nyt vain sitten syliä ja lohdutusta - ja neuvo, ettei pelaile vähään aikaan yksin ollessaan. Sinuna en alkaisi poikaa rangaista kieltämällä kavereilla käyntejä.

Niin, lapsi ei ole tosiaankaan elänyt ns. pumpulissa. Siksi tätä reaktiota en kyllä osannut odottaa. Tai siis tuntuu tosi hurjalta ja pahalta. Poika on kyllä aina tajunnut että mikä on todellisuutta, mitä voi oikeasti tapahtua ja mitä ei jne. Ja nyt kävi näin... No, kohta pääsen juttelemaan lapsen kanssa.

missä ensin on metsämaisema ja yhtä-äkkiä ilmestyy verinen pää kiljaisten samalla, en yhtään ihmettele että säikähti. Mä katoin sen videon ja oli varautunut säikähtämään, mutta meinasin kusta housuuni, oli se sen verran tehokas video. Karmiva ja yllättävä.

Jotkut ihmiset on herkkiä tuollaisille. Itse olen jo yli 30, mutta lapsuudesta saakka olen ollut ajoittain säikky. Voin katsoa raakaakin elokuvaa telkusta, jos tiedän että nyt sellaista katsotaan. Aikoinaan kun olin ylä-asteella katsottiin kavereiden kanssa kauhuelokuvaa, ja en kehdannut sanoa etten halua katsoa tai että pelottaa. Sen jälkeen en pystynyt nukkumaan ilman valoja kahteen viikkoon! En pystynyt menemään kylpyhuoneeseen ja laittamaan vasta sitten valoja päälle, vaan piti silmän kiinni hipsiä sinne ja avata ne vasta kun sain valot päälle. Elokuvassa oli sellaisia peilistä tulevia hirviöitä.



Kerran sain kohtauksen, kun aikuis-iässä eräällä mökillä menin keittiöön ja valonappulaa hamuillessa osuin johonkin karvaiseen. Herätin huudolla koko mökin ja sitten joku tuli selittämään että se oli kissa työtasolla.



Ja olen ihna normaali ihminen jolla on lapsia ja osaan tunnistaa mikä on tarua ja mikä totta :D

että lapsesi säikähti. Sairaampaa on jos ei reagoi mitenkään.

sellainen mustavalkoinen koko ruudun täyttävä kuva, jota oppilaat yrittävät aina atk-tunnilla ruudulleen onkia (olen yläkoulun ope). Se on pelottava ja kamala. Jos sellainen kuva yhtäkkiä tulee ruutuun, kun on yksin kotona, väsynyt yms. Reaktio on aivan ymmärrettävästi voimakas. Ap:n poika vaikuttaa herkältä. Tärkeintä on mielestäni keskustellen purkaa tilanne pojan kanssa aivan perusteellisesti. Ehkä tämä auttaa myös ymmärtämään, miksi pojan reaktio oli niin voimakas.

Ajattele nyt et on yksin kotona turvassa ja se pää ilmestyy sinnekin! Ei ihme, että pelästyi! Tuonikäiset ovat juuri niitä jotka jo vuosia puhuneet toisilleen pelottavia juttuja ja kun ovat vielä lapsia pelkäävät!



Voisit käyttää tilaisuutta hyväksesi ja puhua että lähtee pois piireistä jossa haetaan noita kammojuttuja. Lähtee vaikka kotiin syömään eikä selittele sen kummemmin!



Äläkä nyt rupee suurentelee tätä asiaa traumasointijutuilla tai terapeutille viemisellä! Miten ne voi auttaa? Aikoinaan nuorilla oli tapana pelata niitä lautapelejä, joissa nappulat liikkui itsekseen! Ja muistan kuinka kaverini pelkäsivät ihan hirveesti!

Viesti 18, todellakaan ei vaadi tuollaisen pelästyminen mitään traumaa vaan herkän mielen (joka on persoonallisuudenpiirre ja usein synnynnäinen ominaisuus). Olin itsekin sellainen. Kun näin jonkun pelottavan kuvan, en luullut että se nyt tulee tietokoneen näytön läpi vaan se vaan pelotti ja saatoin mennä toiseen huoneeseen ja käyttäytyä kuin uskoisin sen olevan mahdollista. Erotin kyllä totuuden sadusta, minä vain pelkäsin silti. Älyllisesti kyllä lapsi tajuaa, ettei se ole mahdollista! Siinä ei ole kyse päässä viiraamisesta tai siitä, etteikö lapsi tajuaisi vaan siitä, että jotkut ovat herkkiä. En muuten todellakaan kasvanut pumpulissa ja katsoin raakojakin leffoja. Silti pelkäsin (en tosin raakuutta vaan enemmänkin epämuododtumia???), ja jotain leffaa tai muuta asiaa pelkäsivät teininä monet muutkin, ellei kaikki. Yläasteella voi hyvinkin tulla vielä sellainen kammottava tunnelma, jos näkee tai kuulee jotain mielestään pelottavaa, kun sellainen voi herkälle tulla vielä aikuisemakin. Samoin kuin joku aiemmin kommentoinut, minäkin asuin vanhassa, rikkinäisessä ja kitisevässä omakotitalossa metsän kupeessa. Kaikki kaverinikin pelkäsivät meillä, koska heistä tuntui, että he olivat hylätyssä autiotalossa :) Ja varsinkin kun talossamme oli huoneita, joissa ei ollut kukaan koskaan käynyt, kuten vintti, niin lapsethan keksivät kaikkea kauhistuttavaa, mitä siellä on, mutta kukaan ei tiedä, kun ei ole käynyt :) Eräs ystäväni ehdotti, että siellä on ruumis, kun vintin alapuolisessa huoneessa on ihmisen muotoinen painauma (ilmeisesti kosteuden aiheuttama, varmaan ihan homeessa koko talo).



Lapsi osaa kyllä itselleen vakuutella, ettei ole mahdollista, että jotain pelottavaa on ilmassa ja tunnelma on uhkaava, mutta ei sille voi mitään, jos pelottaa silti. Mitäpä jos annetaan lasten olla sellaisia kuin he ovat leimaamatta heitä (pumpulissa kasvaneiksi tai älykääpiöiksi, kehityksessään jälkeenjääneiksi joiden päässä viiraa) vaan muistellaan, millaista se oli olla teini, kun eli elämänsä ehkä siihen asti vaikeinta vaihetta.



En todellakaan yrittänyt koskaan olla mikään pikkuaikuinen tai teeskennellyt vanhemmilleni, etten pelkää, jos tosi asiassa pelkäsin. Ne teinit, jotka väittävät etteivät pelkää mitään yliluonnollista, valehtelevat. Yliluonnollinen on hyvin suosittu puheenaihe nuoreten keskuudessa. Paitsi kummitustarinoissa, myös omien "yliluonnollisten kokemusten" kertomisessa. Ainakin meillä oli. Aika moni oli joskus kuullut esimerkiksi nimensä kuiskattavan tai kuullut kaukana reunasta olevan kupin putoavan pöydältä ilman syytä.



Harmittaa ne lapset, jotka eivät uskalla kertoa niistä ihanille vanhemmilleen, jotka heti ajattelevat heillä viiraavan, jos eivät ole aikuisia alaikäisinä, että he ovat lapsellisia tai kiikuttavat psykiatrille traumoja selvittämään. Eikös se ollut tunteiden pidätteleminen, joka tekee niitä traumoja :)



Vahva lapsi on sellainen kuin itse on. Ei teeskentele eikä esitä. Ei alennu vanhempien tai kavereiden painostuksen takia yrittämään eteenpäin, vaiheeseen, jossa ei vielä henkisesti ole. Hän tajuaa, että aikuisuus tulee sitten aikanaan, kun on tullakseen ja että kukaan hänen koulutovereistaankaan ei oikeasti ole vielä aikuinen, vaikka kuinka yrittävät sitä esittää.



Ennen lapsuus oli pitkä. Teinitkin olivat lapsia ja leikkivät. Nyt he kännäävät puistoissa, koska se on hauskaa ja yrittävät olla niin aikuista.

ja osaa kyllä erottaa tarun todellisuudesta. Tämä naama nyt vain osui johonkin, joka on jäänyt vaivaamaan joskus pienempänä jostain syystä. Hienoa, että teillä on niin läheiset välit, että pystytte puhumaan asiasta. Säälittää vähän tuo yksi "päästä viiraa ja kaikki ikärajat pois" -vastaaja; ilmeisesti on omat lapset saaneet rauhassa turruttaa itsensä väkivalta- ja räiskintävideoilla pienestä pitäen, niin ettei mikään tunnu enää miltään. Seuraukset nähdään joka päivä koulussa ja kaduilla.

Hae apua. Oikeasti. Tuollainen käytös ei ole normaalia 7-luokkalaiselta, eikä keneltäkään yli 5-vuotiaalta.

Hae apua. Oikeasti. Tuollainen käytös ei ole normaalia 7-luokkalaiselta, eikä keneltäkään yli 5-vuotiaalta.

Täysin normaalia käytöstä jopa aikuiselta pahan säikähtämisen yhteydessä. Tietty apaattisiksi turrutetut lapset sitten erikseen.

Täällä, että lapset saisivat katsoa ihan mitä tahansa ja voisi poistaa kaikki ikärajat käytöstä. Ihan faktaa on kuitenkin, että normaaleja lapsia kasvaa perheissä joissa katsotaan elokuvia ja pelataan vaikka ikärajoja rikottaisinkiin. Suurimmat häiriköt ja alisuoriutujat tulevat ihan muunlaisista perheistä. Elokuvat ja pelit eivät muuten tee ketään mummonhakkaajaksi, muuksi väkivaltarikolliseksi, eläintenpahoinpitelijäksi tai nistiksi, joten on ihan turha jeesustella katujemme tilasta.



Meilläkin on kohta kaksi lääkäriä perheessä ja KTM vaikka ollaan pelattu kersoista asti ja katsottu vanhemmillekin tarkoitettuja elokuvia. Kenelläkään ei ole mitään rikoksia kontollaan.

"Elokuvassa oli sellaisia peilistä tulevia hirviöitä.



Kerran sain kohtauksen, kun aikuis-iässä eräällä mökillä menin keittiöön ja valonappulaa hamuillessa osuin johonkin karvaiseen. Herätin huudolla koko mökin ja sitten joku tuli selittämään että se oli kissa työtasolla."



Täydellinen kuvaus tilanteesta, jollaiset itsellänikin saavat vielä aikuisenakin karvat nousemaan pystyyn. Minua surettaa lapset, joille sattui sellaiset kylmähermoiset vanhemmat, etteivät he tajua ollenkaan, miten joku voi irrationaalisesti pelätä, vaikka järki sanoo, ettei pelättävää ole. Järki on kuitenkin tullut ihmiseen myöhemmin kuin vaistot ja pelot. Me herkät olemme niitä, jotka olisivat juosseet pakoon heti äänen kuullessaan ja ehtineet suojaa :) Kun muut jäävät miettimään, että olikohan se todellinen uhka vai kenties mielikuvitusta :)





Peilistä tulevat asiat ovat muuten korkealla nuorten mielestä pelottavien yliluonnollisten asioiden listalla. Peiliin liittyy paljon symbolista voimaa. Se paljastaa katsojan ulkonäön ja jos katsoo peilissä itseään silmiin, voi tuntea näkevänsä sieluunsa asti. Näin itse asiassa uskottiinkin monessa kulttuurissa. Lisäksi peilien on ajateltu olevan reitti tuonpuoleiseen tai toiseen ulottuvuuteen. South Parkissakin pojat kutsuvat kylpyhuoneessa kuolleen räppärin haamua. Nämä ovat leikkejä, joissa katsotaan kuka on rohkein ja kylmähermoisin. Lapset saattavat pitää niitä hauskoina myös yläasteella -itse ainakin pidin. Ennen rohkeus mitattiin tällaisilla leikeillä, nykyään ilmeisesti mitataan, kuka uskaltaa pisimpään katsoa silpomista netistä.



Yksi suosituimmista leikeistä on mennä pimeään huoneeseen peilin eteen ja katsoa peiliin. Pimeässä peilissä oma kuva näyttää vaikka millaiselta hirviöltä ja vaikka tietää, ettei se ole totta, ihminen on luotu pelkäämään asioita, joiden hahmoa hän ei kunnolla erota tai ei tiedä vielä, mikä se on. Ilman tätä kykyä, ihminen ei olisi pystynyt pakenemaan tarpeeksi nopeasti pimeässä metsässä. Hänen piti paeta ensimmäisestä rasahduksesta tai heti hahmon havaittuaan. Oli liian myöhäistä, jos hän alkoi pohtimaan, mikä se on :) Siksi muodottomat ja hahmottomat asiat, joihin oma mielikuvitus voi peilata kaikenlaista ovat pelottavia, hyvin monissa kulttuureissa.



Lisäksi lapset pelkäävät kovasti muuttuvansa joksikin toiseksi (tämä tosin yleensä on jo kadonnut teininä). Tästä hyvänä esimerkkinä Muumisatu, jossa muumipeikko menee taikurinhattuun ja muuttuu äidilleen tuntemattoman näköiseksi. Tässä pelottaa paitsi oman ulkonäön -ja siten olemuksen- muuttuminen toiseksi ja itselleen vieraaksi, myös se, että äiti ei tunnista ja meinaa jäädä ilman suojaa. Teinejä saattaa symbolisesti pelottaa muutos joksikin toiseksi. Äidin menettämisen pelko on yleisempää nuoremmilla lapsilla, mutta senkään poismenoon ei ole mitään ikää, johon mennessä sen pitäisi kadota. Ihmiset ovat erilaisia. Hyvä lapsi hänestä varmasti tulee. Vaikka säikkyisikin mökillä kissaa tasolla :)



Olen muuten 23 ja 22 vuotias kaverini nukkuu valot päällä. Tietää kyllä ettei seuraa mitään pahaa, jos sammuttaa ne, mutta ei ole koskaan uskaltanut eikä vieläkään uskalla. Jotkut lapsuuden pelot tarttuvat koko elämäksi. Varmasti moni olisi pelännyt karvaista olentoa keittiössä ennen kuin tajusi mikä se on. Se on täysin normaalia, reaktio joka on ollut aikanaan todella tärkeä. Karvainen asia metsässä voisi muinaissuomalaiselle olla vaikka karhunpentu aggressiivisine emoineen :)

Jos on pienenä pelännyt jotain asiaa, pakokauhun tunne voi palata, vaikka nyt olisi jo vanhempi. Ihmisellä on sellainen itsesuojeluvaisto, että kun jotain kerran oppii pelkäämään, siitä on vaikea oppia pois.

Täällä, että lapset saisivat katsoa ihan mitä tahansa ja voisi poistaa kaikki ikärajat käytöstä. Ihan faktaa on kuitenkin, että normaaleja lapsia kasvaa perheissä joissa katsotaan elokuvia ja pelataan vaikka ikärajoja rikottaisinkiin. Suurimmat häiriköt ja alisuoriutujat tulevat ihan muunlaisista perheistä. Elokuvat ja pelit eivät muuten tee ketään mummonhakkaajaksi, muuksi väkivaltarikolliseksi, eläintenpahoinpitelijäksi tai nistiksi, joten on ihan turha jeesustella katujemme tilasta.

Meilläkin on kohta kaksi lääkäriä perheessä ja KTM vaikka ollaan pelattu kersoista asti ja katsottu vanhemmillekin tarkoitettuja elokuvia. Kenelläkään ei ole mitään rikoksia kontollaan.

Että ihan "lääkäreitä ja kooteeämmiä". Ja sillä perusteella tiedetään asiat ilman muuta paremmin kuin vaikkapa lastenpsykiatrit.

Jos sä "lääkäri ja kooteeämmä" et itse ole koskaan säikähtänyt mitään, mä veikkaisin, että sulla on tosiaankin viirannut päässä pienestä pitäen. "Lääkärin ja kooteeämmän" luulisi myös tietävän, että murrosikäiset saattavat olla erittäin herkkiä. Tietty huonoa omaatuntoa voi yrittää rauhoitella haukkumalla muiden järkevämpiä tapoja kasvattaa lapsiaan.