Onko mustasukkaisuus toisesta välittämistä?

On negatiivinen tunne kumppania kohtaan hyvä asia? Onko hyvä, että pitää kiinni ja kiristää ja natisee kun toinen ehkä haluaisi lähteä?

Mustasukkaisuus ei ikinä ole rakentava tunne.

Miksi luulet, että mustasukaton ihminen on täysin piittaamaton toisesta? Minusta parisuhde on kahden aikuisen liitto, jossa luotetaan toiseen, ollaan yhdessä onnellisia mutta myös erikseen ja rakastetaan toista vaikka 1000 kilometrin päästä.

Mustasukkaisuuden tunne on varmaan ihan luonnollista. Mutta kyttääminen, kontrollointi ja/tai itsesäälinen valitus on häiriökäyttäytymistä.

mustasukkaisuus on välittämisen ensimmäinen vaihe: itserakas ja itseen keskittyvä vaihe, se, missä mietitään, mitä MINÄ toisesta haluaisin.



Välittämisessä tulee tämän jälkeen muita vaiheita, joissa mietitään sitä, mitä toinen itse haluaisi ja sen jälkeen vielä sitäkin, mikä toiselle olisi tarpeen ja hyvä. Lopulta näitä sitten yhdistellään ja kyllä, jos välittäminen on todellista, kaksi jälkimmäistä vaihetta menevät ohi ensimmäisen vaiheen.

mustasukkaisuus on osoitus omasta epävarmuudesta, sillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä rakkauden kanssa



lievä mustasukkaisuus jota jokainen varmasti joskus tuntee, sekin on vain tunne siitä että jos minä en riitä, jos joku muu on "parempi"

Alkuaikoinan yritin häntä epätoivoisena tehdä häntä mustasukkaiseksi, koska lapsellisuuksissani kuvittelin sen olevan rakkaudenmittari. Edellinen poikaystäväni oli äärimmäisen mustasukkainen. Nyt ollaan oltu 15 vuotta yhdessä ja joskus mun mieliksi sanoillaan vitsikkäästi esittää olevan mustis, mutta olen todellakin tyytyväinen ettei ole mustasukkainen, se kun voi mennä niin pahaksi ettei kenelläkään ole enää hauskaa.

vaan omistushalua ja huonoa itsetuntoa.

kuin toisesta välittämistä. Mustasukkainen ihminen haluaa omistaa kumppaninsa ja joitakin voi aluksi miellyttääkin tuollainen omistavuus. Ajastaan se kuitenkin vie tilan hengittää; tulee kaikenlaisia rajoituksia ja kontrolleita. Kuka sellaista tarvitsee?

Välittäminen on toisen tekemistä onnelliseksi ja siihen ei kuulu mustankipeys missään määrin.

Joskus leikilläni kysyn mieheltäni, onko hän mustasukkainen, kun vaikkapa tanssin hitaita vjonkun muun kanssa. Ei ole, sillä ei ole mitään syytä epäillä yhteenkuuluvuuttamme. Se antaa tilaa myös jutella ja juuri vaikkapa tanssia muitten kanssa.

Se on itsekästä omistamisenhalua. Huomaa minut, ota minut, ajattele minua, katso minua minua minua, ei ketään muuta.



Kaiken lisäksi se on turhaa. Ketään et voi väkisin pitää etkä käskeä kenenkään ajatuksia.

Mustasukkaisuus on sairaan huonoa itsetuntoa, sairaalloista luottamuksen puutetta ja omistuksenhalua, joka sitten johtaa kontrollointiin ja henkiseen väkivaltaan. Mustasukkaisuudella ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.



Olen tuntenut mustasukkaisia ihmisiä. Lähisukulaiseni ex oli hyvin erityinen tapaus. Petti, käyttäytyi loukkaavasti ja yritti vakuuttaa sukulaiselleni, että pettäminen tms. on OK ja naisen vain pitää kestää sitä. Mies seurasi ja stalkkasi sukulaistani yli vuoden muutaman vuoden pituisen suhteen loppumisen jälkeen ja murtautui tämän asuntoon monia kertoja ja tuli tämän työpaikalle (he olivat aina eläneet eri asunnoissa, joten asunto ei koskaan ollut ko. miehen koti tai asuinpaikka). Mies oli sairaalloisen mustasukkainen. Tuskin rakasti sukulaistani. Kunhan nyt vain oli kontrolloiva k***pää, jonka ego ei kestänyt jätetyksi tulemista. Samaan aikaan piti monia treffi-ilmoja netissä ja chattipalstoilla kuten jo ennen eroa.



Samoin eräs naispuolinen tuttuni on hyvin mustasukkainen vaikka hänen tapaamansa mies olisi ollut hänen kanssaan vasta pari viikkoa tai päivää. Mustasukkaisuus on hiipinyt hänen jokaiseen suhteeseensa ja sen takia hän on tullutkin tähän asti jätetyksi. Rakkaudella asian kanssa ei ole mitään tekemistä, koska mustasukkaisuus ilmenee jo ihan välittömästi suhteen alussa ja hän on mustasukkainen jopa miehistä jotka eivät mene ulos hänen kanssaan.



Viimeisin suhteen alku meni poikki kun hän tapasi uuden miehen. Mies oli varannut liput jalkapallo-otteluun Espanjaan jo puoli vuotta ennen kuin hän tapasi tämän tuntemani naisen. Mies oli menossa sinne parin miespuolisen kaverinsa kanssa 3 päivän matkalle. Hän jopa kysyi jos myös nainen haluaisi tulla seuraamaan peliä jos he vielä saisivat lipun jostain. Nainen ei kuitenkaan halunnut lähteä, mutta syytti miestä hänen koko lomansa ajan pettäjäksi ja oli varma että tämä harrastaa huorien kanssa seksiä jne. ilman mitään tietoa mitä mies oikeasti on tehnyt espanjassa. Hän soitti miehelle kerran tunnissa tai kahdessa tunnissa koko 3 päivän ajan ja huusi tälle puhelimessa. Aika sairasta. Mies laittoi poikki muutaman viikon jälkeen kun ei jaksanut mustasukkaisuutta



Ko. naisella on hyvin heikko itsetunto

Kyllä minä nyt ihmettelen, minkä ikäisiä ihmisiä täällä kirjoittelee.



Tämänkin aloittajan maailma on kovin mustavalkoinen. Voi hyvä tyttö, siinä on paljon sellaisia harmaita sävyjä, ei vain on/off-vaihtoehtoa.



Omistamisenhalu on erittäin ahdistavaa. Kyllä tiedän, että varsinkin lapsena vähän syrjään ja ilman rakkautta jääneet kokevat toisen omistushalun ja mustasukkaisuuden imartelevaksi. Mutta pitemmän päälle se käy itsenäiselle ihmiselle erittäin rasittavaksi.



Kyllä mustasukkaisuus osoittaa luottamuksen puutetta, sekä itseluottamuksen että toiseen luottamisen. Ei kyse ole todellakaan siitä, mutta mustasukkaisuuden avulla "ei tarvitse luovuttaa" Sinua jollekin toiselle vaan päin vastoin.

Useimmat pakenevat mustasukkaisuutta kuin myrkkyä - mitä se itse asiassa onkin.



Ei mustasukkaisuuden puute tarkoita rakkauden puutetta eikä sitä, että toinen osapuolis olisi "valmis luovuttamaan Sinut jollekin toiselle".

Päin vastoin: jos rakastaa eikä halua luovuttaa, ei suinkaan vangitse toista vaan pyrkii pitämään rakkaansa luonaan aivan muilla keinoilla.

Ei kepillä vaan porkkanalla, houkuttelemalla ja tekemällä elämän mukavaksi. Silloin Rakas ei haluaisi lähteä kenenkään toisen mukaan.



Ymmärsiköhän aloittaja näin monimutkaista ajatuksenjuoksua?

vielä kiusata sillä?

Viikko sitten olimme juhlissa ja tuttava mies haki minua tanssimaan. Juteltiin ja naurettiin ja hitaan kappaleen alkaessa tanssimme hidasta. Mies kertoi vaimonsa olevan mustasukkainen ja että se tarkkailee nytkin. Olin äimistynyt, sillä miksi mies sitten edes haki minua tanssimaan. Halusi olla ilkeä vaimolleen? Tämä vaimo oli sitten loppuillan minua kohtaan erittäin julmakatseinen ja roikkui omistavasti miehessään kiinni.

En ole millään tavalla kiinnostunut tuosta miehestä,sillä olen onnellisessa parisuhteessa.

Ei mustasukkaisuuden puute tarkoita rakkauden puutetta eikä sitä, että toinen osapuolis olisi "valmis luovuttamaan Sinut jollekin toiselle".

Päin vastoin: jos rakastaa eikä halua luovuttaa, ei suinkaan vangitse toista vaan pyrkii pitämään rakkaansa luonaan aivan muilla keinoilla.

Ei kepillä vaan porkkanalla, houkuttelemalla ja tekemällä elämän mukavaksi. Silloin Rakas ei haluaisi lähteä kenenkään toisen mukaan.

Aika harvalle ihmiselle mustasukkaisuus kuitenkaan on täysin vieras tunne. Vai mikä se tunne on nimeltään, joka ihmisessä herää, kun rakas pelehtii jonkun toisen kanssa? Moniko suhtautuu asiaan täysin neutraalisti, jos parisuhteeseen astuu kolmas osapuoli?

minä olen kärsinyt sairaalloisesta mustasukkaisuudesta aina, kulkee kai suvussa, varsinkin naisilla.



Mun mies hyväksyy ja rakastaa mua juuri sellaisena kuin olen eikä väheksy mun rakastamista sen takia, että yksi huonoista kuonteenpiirteistäni on mustasukkaisuus. Joka on vuosien varrella mennyt onneksi melkolailla ohi, josta olen itsekin iloinen.



Todella typerää väheksyä ihmisen tunteita ja väittää niitä olemattomaksi vain siksi että sattuu omaamaan moisen luonteenpiirteen.

Ei mustasukkaisuuden puute tarkoita rakkauden puutetta eikä sitä, että toinen osapuolis olisi "valmis luovuttamaan Sinut jollekin toiselle".

Päin vastoin: jos rakastaa eikä halua luovuttaa, ei suinkaan vangitse toista vaan pyrkii pitämään rakkaansa luonaan aivan muilla keinoilla.

Ei kepillä vaan porkkanalla, houkuttelemalla ja tekemällä elämän mukavaksi. Silloin Rakas ei haluaisi lähteä kenenkään toisen mukaan.

Aika harvalle ihmiselle mustasukkaisuus kuitenkaan on täysin vieras tunne. Vai mikä se tunne on nimeltään, joka ihmisessä herää, kun rakas pelehtii jonkun toisen kanssa? Moniko suhtautuu asiaan täysin neutraalisti, jos parisuhteeseen astuu kolmas osapuoli?

Idealismia tai ei, mutta tässä iässä ja jo useammassa pitempiaikaisessa parisuhteessa eläneenä sanoisin, että jos toinen pelehtii jonkun muun kanssa kovin reilusti, niin eihän se mukavalta tunnu.

Se varsinainen mustasukkaisuus on kuitenkin yleensä sekä aiheetonta, että toisen elämää rajoittavaa. Jos ei esimerkiksi juhlissa saa seurustella muiden vieraiden kanssa kumppanin mustasukkaisuuden vuoksi, niin se on jo liikaa.

ainakin olisi ikävää, jos mies olisi vaan, että "ei mua haittaa vaikka paneskelisit naapurin ekin kaa, enhän mä sua omista, muista tuoda kaupasta maitoa". Tai siis vaikka hänellä ei ole syytä mustasukkaisuuteen, niin on minusta silti kiva että hän välillä sellaisia merkkejä osoittaa. Eri asia kuin joku omistushaluisuus. Tai ei mua haittaa vaikka mies olisikin minun suhteeni hieman omistushaluinen. Musta se tuntuu vain kivalta.