Lue keskustelun säännöt.
Mun kauheimmat treffit
24.11.2011 |
..en viitsi laittaa tätä tuohon typerin ukko jonka kanssa olet ollut treffeillä -ketjuun, koska ei hän mitenkään typerä ollut.
Menin vastaamaan kirjeenvaihtoilmoitukseen, joo niitä silloin 90-luvun alussa vielä harrastettiin. Kirjoiteltiin siinä pari kertaa ja tuumasin ettei ole luku/kirjoitusmiehiä, no mitäpä tuosta. Sovittiin että mennään kahville kun samassa kaupungissa asuttiin.
Tajusin heti hänet nähtyäni että hän on lievästi kehitysvammainen. Juotiin kahvit ja juteltiin ja lähdettiin kotiin. En saanut sanottua lähtiessä että tämä oli tässä. Vastasin hänelle kyllä puhelimeen pari kertaa sen jälkeen - eikä tuolloin vielä kännykästä nähnytkään kuka soittaa - mutta olin lyhytsanainen ja välttelevä.
Hän lakkasi soittelemasta ja kun näin sattumalta hänet kaupungilla pari kuukautta jälkeen, moikattiin ja jatkettiin matkaa. Mutta nämä olivat "hankalimmat" treffini, enkä toiste sortunut kirjeenvaihtoilmoituksiin.
Kommentit (79)
mies olisikin ollut muuten terve, mutta tyhmä kuin saapas. Pitäisikö tällaisessakin tilanteessa nähdä vaan tyhmyyden taakse, eihän ihminen sille itse mitään voi? Pikemminkin tulee näistä mieleen, että vammaisen pitäisi saada erivapauksia ja hänelle pitäisi antaa sellaisia mahdollisuuksia mitä terve ei saisi. Näin toki monessa asiassa jo onkin, mutta ei kai kukaan halua parisuhdetta tällaiselle perustaa, siis se vammainenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuri osa kehitysvammoista on kromosomivirheiden tai geenivirheiden aiheuttamia. Niinpä on täysin luonnollista, ettei terve ihminen halua pariutua ja lisääntyä kehitysvammaisen kanssa.
Muissa asioissa kehitysvammaisia pitäisi integroida nykyistä enemmän tavallisten ihmisten elämään, mutta seurustelu ja parisuhde on poikkeus.
eli nyt sitten olet parantunut ja seurustelet vammaisen kanssa???????????
En ikinä käy hänen kanssaan älykästä keskustelua, mutta aikoinaan kävin. Nyt käyn keskustelua ystävieni kanssa. Seksiä harrastan edelleen lähees lapsen tasolle jääneen mieheni kanssa.Ei tulisi mieleenkään jättää toista ja tiedän ettei hän olisi jättänyt minua. Rakkaus ei ole kadonnut mihinkään.
Vähän loukkaavia kommentteja on tänne tullut. Lähinnä heidän puolelta, jotka eivät voisi edes kuvitella seurustelua kehitysvammaisen kanssa.
Elämä ei ole oikeasti niin vakavaa ja te ette ole oikeasti niin hyviä ihmisiä kehitysvammaisiin verrattuna. Ymmärtäkää se hyvät ihmiset.
katso sinun tilanteessa asia on aivan eri. kun on jo perustanut vaikka perheen tai jakanut elämänsä rakkaan kumppanin kanssa. en usko että sinäkään olisit varta vasten tutustunut tarkoituksella vammaiseen ihmiseen perustaaksesi perheen ja elääksesi toisen avustajana loppuelämäsi
eikä se oli väärin myöntää ihmisenä jos ei pysty seurustelemaan vaikka vammaisen tai eri kulttuuria edustavan ihmisen kanssa. jokaisessa meissä ihmisissä on puutteita. siksi yritämmekin etsiä toisiamme ymmärtävän puolison. ei niin että joku muu sanelee suhteille ehdot, tai väittää miten asiat pitäisi olla
ja nostan vielä hattua sinulle joka saat voimaa vaikeassa tilanteessa. toivottavasti jaksat hyvin
Se, että jo valmiiksi tärkeä ja rakas ihminen vammautuu suhteenne aikana, on kuitenkin aika eri asia kuin se, että valitsee jo valmiiksi henkisesti jälkeenjääneen kumppanin. Sinä voit ammentaa niistä vanhoista keskusteluistanne ja muistaa, minkälainen mies joskus on ollut. Tavallaanhan se vanha persoona on yhä siellä sisällä, ja ehkä välillä pilkahtaa sieltä kenties? Vai väitätkö tosissasi, että jos miehesi vaikkapa kuolisi valitsisit varta vasten (jos voisit siis sen myös välttää) rinnallesi toisen sellaisen, jonka kanssa et kohtaisi yhtään henkisellä tasolla? Jonka kanssa et voisi koskaan keskustella aikuisen tasoisesti ajatuksistasi, tunteistasi, peloistasi, haaveistasi?
Toinen asia on se, voivatko kaikki ylipäänsä jatkaa suhdetta jos toinen vammautuu tosiaan niin pahasti että taantuu lapsen tasolle. Itse myönnän, että ajatus on vaikea, vaikkei tietysti mahdoton. Seksi nyt ainakin tuntuisi oudolta. Mutta tässä minulla varmasti olisi itsetutkiskelun paikka, jos todellinen tilanne joskus osuisi kohdalle.
eli nyt sitten olet parantunut ja seurustelet vammaisen kanssa???????????
En ikinä käy hänen kanssaan älykästä keskustelua, mutta aikoinaan kävin. Nyt käyn keskustelua ystävieni kanssa. Seksiä harrastan edelleen lähees lapsen tasolle jääneen mieheni kanssa.Ei tulisi mieleenkään jättää toista ja tiedän ettei hän olisi jättänyt minua. Rakkaus ei ole kadonnut mihinkään.
Vähän loukkaavia kommentteja on tänne tullut. Lähinnä heidän puolelta, jotka eivät voisi edes kuvitella seurustelua kehitysvammaisen kanssa.
Elämä ei ole oikeasti niin vakavaa ja te ette ole oikeasti niin hyviä ihmisiä kehitysvammaisiin verrattuna. Ymmärtäkää se hyvät ihmiset.
Mitenkähän tapahtuisi käytännössä pariutuminen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei pysty tasavertaisesti puhumaan asioista? Jos joku täällä perustelee että miehiltä se kyllä onnistuu kategorisesti vammaisenkin kanssa, niin pikkusen epäilen että siinä on tärkeimpänä moottorina silloin seksi kuin henkinen yhteys. Onko sekään sitten oikein hyvä juttu? Mitä sitten kun seksi menettää viehätyksensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli nyt sitten olet parantunut ja seurustelet vammaisen kanssa???????????
En ikinä käy hänen kanssaan älykästä keskustelua, mutta aikoinaan kävin. Nyt käyn keskustelua ystävieni kanssa. Seksiä harrastan edelleen lähees lapsen tasolle jääneen mieheni kanssa.Ei tulisi mieleenkään jättää toista ja tiedän ettei hän olisi jättänyt minua. Rakkaus ei ole kadonnut mihinkään.
Vähän loukkaavia kommentteja on tänne tullut. Lähinnä heidän puolelta, jotka eivät voisi edes kuvitella seurustelua kehitysvammaisen kanssa.
Elämä ei ole oikeasti niin vakavaa ja te ette ole oikeasti niin hyviä ihmisiä kehitysvammaisiin verrattuna. Ymmärtäkää se hyvät ihmiset.
On eri asia tutustua lapsentasoiseen kehitysvammaiseen ja ryhtyä parisuhteeseen kuin se, että normaaliälyinen puoliso saa aivovamman. En minäkään miestäni jättäisi, jos hän vammautuisi ja taantuisi älyllisesti. Mutta en todellakaan alunperin hakeutuisi kehitysvammaisen kanssa parisuhteeseen.
Oma isäni sai keskivaikean aivovamman työtapaturmassa kun olin lapsi. Hänen kohdallaan se tarkoittaa sitä, että hän on tunne-elämältään lapsen tasolla. Kaikenlaista ongelmaa tästä koituikin äidilleni kun lapsentasoinen mies vaatii seksiä vähintään kerran viikossa. Lopulta isäni jätti äitini, joka jaksoi elää muuttuneessa parisuhteessa isäni tukena 10 vuotta. Äitini sairastui vakavaan masennukseen ja isä oli onnellinen uudessa parisuhteessa kun sai tarpeeksi seksiä. :(
Tämä nyt varoittava esimerkki siitä, että vaikka itse rakastat ja venyt kehitysvammaisen/vammautuneen miehen tarpeisiin niin muista, että lapsentasoinen voi tehdä lapsentasoisia ratkaisuja.
Ihan oikeastiko eräät täällä ovat sitä mieltä, että kumppaniksi pitää olla henkisesti vammainen mies VAIN SIKSI, että ei saa vaikuttaa syrjivälle muiden silmissä?!! Että henkisesti vammainen on täysin kelvollinen kumppani naiselle, joka etsii tasavertaista paria arjen jakamiseen?
Vittu mitä tekopyhyyttä.
Tietenkään se ei näitä "korkean moraalin" kannattajia häiritse, että tuollaisessa suhteessa saattaisi motiivina olla vain esimerkiksi sääli - joskus jopa tarkoitukseton hyötykäyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin ollut aikoinaan järkyttynyt, jos olisin vahingossa joutunut treffeille vammaisen kanssa. Tottakai luovisin tilanteen niin, etten pahemmin loukkaisi toista, mutta en kyllä tapaisi toistaa kertaa....Eri asia jos mies olisi älyllisesti normaali ja vain fyysisesti rajoittunut, vaikkapa onnettomuudessa vammautunut.
. Mä uskon että nainen haluaa luontaisesti mahdollisimman hyvät geenit lapsilleen, terveen miehen joka auttaa perheen pyörittämisessä. Eihän sitä koskaan tiedä mitä sairauksia tulevaisuus tuo, mutta en nyt etsimällä etsisi vammaista
Jännä ajatella noin. Lukisit enemmän biologiaa.
Mun käsityksen mukaan osa vammoista syntyy geenivirheestä, osa esim. Hapepuuttesta synnytyksessä, osa onnettomuudessa tms. Eli kaikkein varminta saada hyvät geenit, on löytää fyysisesti ja henkisesti terve mies... Ei mulla muuten vammaisia vastaan mitään ole, mutten vaan haluaisi miehekseni.
Jos joku täällä perustelee että miehiltä se kyllä onnistuu kategorisesti vammaisenkin kanssa, niin pikkusen epäilen että siinä on tärkeimpänä moottorina silloin seksi kuin henkinen yhteys.
Minä olen mies, enkä voi kuvitella seurustelevani tai harrastavani seksiä henkilön kanssa, jolle minulla ei ole mitään asiaa. Siksi kehitysvammaiset, ainakin suurin osa heistä, on pois suljettu ryhmä. Muuten ei ole vammoilla väliä, jos ihminen miellyttää olemuksellaan ja on hyvä keskustelukumppani ja yhtä tyhmä kuin allekirjoittanut. :) Ei sitä etukäteen voi tietää, mitä tulee tapahtumaan tai ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Av mammoille kelpaa kaikki jolla on nakki.
vakavasti vammautumiseni jälkeen.
Sellaiset ihmiset ovat pinnallisia. Näistä asioista pitää keskustella ennen avioliittoa. Nimittäin niitäkin kotkia on, jotka vain kärkkyvät rahoja ja helpompaa elämää. Minä minittäin haluan että nuori vaimoni palvelee minua kuolemaani asti, jos vammaudun vakavasti.
T: Setämies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeastiko eräät täällä ovat sitä mieltä, että kumppaniksi pitää olla henkisesti vammainen mies VAIN SIKSI, että ei saa vaikuttaa syrjivälle muiden silmissä?!!
Ei. Ei muiden silmissä vaan omissa silmissä. Haluaisitko sinä olla oman elokuvasi rasisti tai paha ihminen, joka välttelee tietyntyyppisiä miehiä?
Että henkisesti vammainen on täysin kelvollinen kumppani naiselle, joka etsii tasavertaista paria arjen jakamiseen?
Vittu mitä tekopyhyyttä.
Voi ollakin kelvollinen. Nykyään yhteiskunta on melko helppo ja vammaisetkin kykenevät käymään töissä. En näe siinä mitään tekopyhyyttä. Kyllä se on mahdollista.
Tietenkään se ei näitä "korkean moraalin" kannattajia häiritse, että tuollaisessa suhteessa saattaisi motiivina olla vain esimerkiksi sääli - joskus jopa tarkoitukseton hyötykäyttö.
Ei siinä mitään korkeaa moraalia tarvita. Tarvitaan vain tasa-arvoista ajattelua ihmisiä kohtaan. Ei sääliä tarvita tai hyötykäyttöä.
Minusta sinä et osaa ajatella tätä kypsästi.
Ajattelu ja näiden pohtiminen on realismia. Se autiosaari juttu on myös realismia ajattelun tasolla.
Eli kaikkein varminta saada hyvät geenit, on löytää fyysisesti ja henkisesti terve mies... Ei mulla muuten vammaisia vastaan mitään ole, mutten vaan haluaisi miehekseni.
Muuten sulle kelpaisi romaanikerjäläinen kadulta. Sä haluat mieheltä muutakin. Sä haluat taloudellista hyötyä ja kaikkea kauniit ja rohkeat henkisyyttä. Sellaista ei ole olemassakaan. On vain sun typerät kuvitelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasavertainen rakkaussuhde ei ole mahdollista, jos kaksi ihmistä ei ole tunteen ja älykkyyden osalta samalla tasolla. Miten pystyt lopultakin erottamaan rakkaudelliset lämpimät tunteet säälistä, jos ympäristöstä tulee paineita, että kaikkia pitää voida rakastaa. Ja mikään tuskin on sille vajavaisemmalle kumppanille nöyryyttävämpää kuin tulla rakastetuksi siksi, että on vajavainen.
On eri asia säilyttää rakkaus vammautunutta kohtaan pitkässä suhteessa, jos alun perin tilanne on ollut se, että kumppaneiden henkinen ja fyysinen tila on ollut samalla tasolla. Ei tietenkään ole mahdotonta, että rakkaus roihahtaa henkisesti vammautuneen ja "täysin normaalin" (mitä ikinä se tarkoittaakaan) välille, mutta jos tasoero on huomattava, täyttyvät esimerkiksi hyväksikäytön merkit varsin helposti.
Ja kyllä; minä välttelen tietyntyyppisiä miehiä, eikä minua yhtään hävetä tunnustaa sitä. Pystyn myös elämään sen tosiseikan kanssa, että maailmassa on luultavasti paljon sellaisia miehiä, jotka välttelevät kaltaisiani naisia.
Realiteettien tunnustaminen ei ole häpeä. Häpeällisempää on koettaa esittää avarakatseisempaa ja suvaitsevampaa kuin onkaan.
Ihan oikeastiko eräät täällä ovat sitä mieltä, että kumppaniksi pitää olla henkisesti vammainen mies VAIN SIKSI, että ei saa vaikuttaa syrjivälle muiden silmissä?!!
Ei. Ei muiden silmissä vaan omissa silmissä. Haluaisitko sinä olla oman elokuvasi rasisti tai paha ihminen, joka välttelee tietyntyyppisiä miehiä?Että henkisesti vammainen on täysin kelvollinen kumppani naiselle, joka etsii tasavertaista paria arjen jakamiseen?
Vittu mitä tekopyhyyttä.
Voi ollakin kelvollinen. Nykyään yhteiskunta on melko helppo ja vammaisetkin kykenevät käymään töissä. En näe siinä mitään tekopyhyyttä. Kyllä se on mahdollista.Tietenkään se ei näitä "korkean moraalin" kannattajia häiritse, että tuollaisessa suhteessa saattaisi motiivina olla vain esimerkiksi sääli - joskus jopa tarkoitukseton hyötykäyttö.
Ei siinä mitään korkeaa moraalia tarvita. Tarvitaan vain tasa-arvoista ajattelua ihmisiä kohtaan. Ei sääliä tarvita tai hyötykäyttöä.
Minusta sinä et osaa ajatella tätä kypsästi.
Ajattelu ja näiden pohtiminen on realismia. Se autiosaari juttu on myös realismia ajattelun tasolla.
että a) osa av-mammoista ei tiedä eroa kehitysvamman (jolla siis arkikielessä nimenomaan tarkoitetaan älyllistä kehitysvammaa!) ja vammaisuuden muiden lajien välillä
b) tämä sama osa ei ole ollut tekemisissä älyllisestä kehitysvammaisten kanssa.
Olen asunut kehitysvammaisten naapurina melkein koko ikäni ja tuntenut monia. Osa esim. cp-vammaisista on älyltään aivan normaaleja ja heillä on ollut myös tavispuolisoita. Sen sijaan älyllisesti kehitysvammaiset pariutuvat muiden samanlaisten kanssa, koska parisuhde on käytännössä mahdollinen vain silloin, kun ihmiset ymmärtävät toisiaan ja voi syntyä läheinen yhteys. Jos toinen osapuoli on kovin paljon heikompi kuin toinen, suhteesta tulee huoltosuhde, ei tasavertainen ihmissuhde. Miettikää syyllistäjät esim. luottaisitteko henkenne raskauden loppuvaiheesa älyllisesti kehitysvammaisen miehen käsiin, pystyisikö mies, jonka äo on alle 80 olemaan henkisenä tukenanne elämän vaikeimmissa hetkissä? Sillä fakta on, että keharimies ei ymmärrä asioita selittämättä, hän on kuin iso lapsi.
vain yksikö tässä jankuttaa koko ajan vastaan ja haukkuu ap:tä vai onko todellakin mahdollista, että useampikin olisi sitä mieltä, että ei ole kypsä ihminen jos ei anna keharille mahdollisuutta? Kyllä se minullekin olisi totaalinen turnoff, ja niin on ollut moni muukin asia, esim. en tykkää vaaleatukkaisita miehistä enkä naismaisista kimittäjistä. Siis olen epäkypsä ja tyhmä kun tuollaisten sivuseikkojen takia hylkäisin miehen, joka tosiasiassa voisi olla vaikka kuinka hyvä mies. Eikö nyt voitaisi siirtyä sitten semmoiseen systeemiin, että valtio ilmoittaisi vaikkapa yli 20-vuotiaille virallisesti tulevan puolison yhteystiedot, jotka jokin tietokone olisi arponut. Kaikki sairaat ja kehitysvammaiset ja aivokuolleetkin olisivat arvoonoissa mukana. Kypsät yksilöt sitten tekisivät niistä suhteista toimivia. Ja ne jotka ei saisi hommaa toimimaan, niille pitäisi sitten keksiä jotain kypsyttävää hommelia.
Tuo suomalainen rehellisyys ei tee sinusta yhtään sen hohdokkaampaa. Olet syrjivä erilaisia ihmisiä kohtaan ja myös ennakkoluuloinen, koska et hyväksy esim ajatustasolla vaaleahiuksisia miehiä.
Voisit hyväksyä vammaisen miehen edes ajatustasolla ja unohtaa sen oksetus turnoff efektin. Yritä hyvä ihminen muuttaa itseäsi paremmaksi. Tuo mitä edustat on pinnallisuutta. Ihminen on syvempi, kuin ulkonäkö tai äly.
Sun äo nyt ei oo kengän numeroa suurempi kommenttiesi perusteella :)
Todellakin vika näyttäisi olevan enemmän omassa henkisen kehityksen puutteessasi kun et kelpuuta tietynlasia miehiä kanssasi samalle tasolle, vain tyhmä ja narsistista piirteitä omaava ihminen nostaa itsensä toisten yläpuolelle :)
En ikinä käy hänen kanssaan älykästä keskustelua, mutta aikoinaan kävin. Nyt käyn keskustelua ystävieni kanssa. Seksiä harrastan edelleen lähees lapsen tasolle jääneen mieheni kanssa.
Ei tulisi mieleenkään jättää toista ja tiedän ettei hän olisi jättänyt minua. Rakkaus ei ole kadonnut mihinkään.
Vähän loukkaavia kommentteja on tänne tullut. Lähinnä heidän puolelta, jotka eivät voisi edes kuvitella seurustelua kehitysvammaisen kanssa.
Elämä ei ole oikeasti niin vakavaa ja te ette ole oikeasti niin hyviä ihmisiä kehitysvammaisiin verrattuna. Ymmärtäkää se hyvät ihmiset.