Lue keskustelun säännöt.
Ison vauvan odotus ja synnytys vs pienemmän?
24.11.2011 |
Olen synnyttänyt kaksi keskikokoista vauvaa ja yhden isomman.
Ison vauvan odotus poikkesi muista. Kohtu alkoi kasvamaan heti raskauden alussa hurjaa vautia. Rv 8 ei ollut mahdollista salata raskautta, kun pienempien kanssa salaisuus säilyi jopa puoleen väliin raskautta. Ennen ekaa ultraa pelkäsin odottavani kaksosia! Lapsivettä oli normaali määrä kaikissa raskauksissa.
Kuitenkin Hb:ni oli ennätyshyvä juuri tässä raskaudessa. Raskauden loppupuolella 139, kun muissa raskauksissa se oli käynyt jopa lähellä 100:aa. Heti synnytyksen jälkeenkin se oli 149 eli jopa noussut. Hyvän Hb:n ansiosta ei väsyttänytkään! En hukannut paljoa verta synnytyksessä, mutta istukka oli iso. Ilmankos vauva olikin kasvanut niin hyvin! Vauva imi ja nukkui alusta asti hyvin. Ilmankos minua ei väsyttänyt!
Synnytyksestä vielä. Se oli aika nopea, seitsemän tuntia, kun pieniä synnytin kauemmin. Avautumisen loppuvaiheessa tuntui, että kuolen, mutta kipu oli vain hetkellisesti niin kovaa. Ulostullessaan vauva poitkaisi minua kohtuun ja se oli ihana potku. Voimallinen synnytys kaikin puolin. Äiti ei ehtinyt panemaan yhtään vastaa, kun jytky vain tuli. En saanut nirhaumaakaan. Kohtuni supisteli voimakkaasti synnytyksen jälkeisinä päivinä. Olin energinen ja heti hyvin palautunut.
Jos iso mahtuu syntymään, niin ei siis huolta.
Kommentit (4)
iso 4,1 kg:n vauva. Pieniä +- 3 kg vauvat. Synnytystapaarviossa sanottiin, että reilu 4 kg vauva mahtuu, mutta yli 4,5 kg saattasi olla hankalaa. Osui oikeaan. Kokoarvio vauvastani oli 3,9 kg eli ei paljoa ylitynyt, vaikka syntyikin yli lasketun ajan. Oli spontaani synnytys.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua tässä oli se, että mulle kerrottiin koko ajan, että vauva on pieni ja siro. Kävin useammassa ultrassa ja aina painoarvio oli aika pieni. Kahta päivää ennen synnytystä painoarvio oli vielä 800 g pienempi.
Mulla vatsa kasvoi hitaasi (tosin ensimmäinen lapsi) ja sf-mitta oli alakäyrillä.
Pienen vauvan (2700g, syntyi rv 37+2) odotus meni liitoskipuja lukuunottamatta hyvin. Tai no, Hb laski kuten ap:lla. Maha tuntui isolta ja liikkuminen oli loppua kohti yhtä vaappumista.
Synnytys käynnistyi vesien menolla ja kesti yli 30 tuntia. Kohdunsuu avautui hitasti, vaikka supistukset alkoivat heti vesien mentyä. Pienellä oksitosiinilisällä nopeutui lopussa kuitenkin sen verran ettei muita toimenpiteitä tarvittu. (Paitsi antibioottitippa, koska synnytys oli alkanut vesien menolla ja kesti ja kesti.) Ponnistaminen vei 40 min, taisin olla tosi poikki jo siinä vaiheessa. Olin oksentanut avautumisvaiheessa kaiken nielemäni.
Pientä tulokasta piti herätellä syömään kolmen ja välillä jopa kahden tunnin välein, kun pieni ei osannut herätä nälkään. Lisämaitoa alkoi saada heti, koska ei jaksanut imeä kovin pitkään ja nänni oli iso suhteessa suuhun. Alussa olin vauvan kanssa ihan poikki, vaikka mies osallistui paljon. Varmaan osin siksi, etten valmistautumisesta huolimatta kuitenkaan ollut tajunnut miten kiinni lapsessa on. Yritin imettää paljon, että oltaisiin voitu jättää korvike pois mutta sitä kyllä menee edelleen nyt lapsen ollessa 4kk. Stressasin alussa tosi paljon korvikkeen antamisesta ja tuntui, että piti käydä jonkinlainen surutyö läpi, koska täysimetys ei onnistunut. Olo helpottui paljon, kun lopulta osasin nauttia siitä, että voin sentään imettää jonkin verran.
Itselleni iso vauva oli 4100g ja hänen synnytyksensä ja raskausaika oli paljon helpompi kuin reilu 3kg pikkuveljensä synnytys ja odotusaika.