Lue keskustelun säännöt.
Kohta 15 vuotiaan tytön käytös....
24.11.2011 |
Ilkeä äitipuoli täällä kirjoittelee :-)
Mieheni 14 vuotias (kk:n päästä 15 v.) tyttö on rauhallinen, tyytyväisen oloinen, ei äksyile/kiukuttele mistään, hoitaa koulun... siis lyhyesti sanottuna "helppo lapsi".
Viime vkl kävi niin, että jostain syystä hänen kännykkänsä tippui vessanpönttöön, en tiedä miten se tapahtui, mutta näin kävi. Ei sanonut asiasta mitään oli huoneessaan ja kun oli aika alkaa syömään, huomasimme, että hän itkee huoneessaan oikein tosissaan ja säikähdin, että mitä on tapahtunut. Olin ihan ihmeissäni, en muista koska olen nähnyt hänen itkevän (ollaan yhdessä eletty 4 vuotta kaikenlaista koettu, mm. hänen mummonsa hautajaiset, joissa hän ei itkenyt jne). Ok, puhelin oli suht uusi, mutta, mutta..minusta 'vain' puhelin....
Jotenkin kaikkeen muuhun tytön käytökseen verrattuna olin todella ihmeissäni ja aloin miettimään asioiden mittasuhteita. Tuntuu, että mitä tahansa tapahtuu, hän on aina rauhallinen, ei kiukuttele, purnaa, protestoi. Okei, hän on nuori, päässä voi myllertää kaikenlaista, ymmärrän, mutta silti tapahtuma oli minusta tosi outo..
Kommentit (17)
Ehkä hän pelkäsi, miten te suhtaudutte, kun joudutte ostamaan hänelle uuden kännykän?
Ehkä häneltä meni siinä kuvia tai viestejä, jotka olivat hänelle tärkeitä. Ehkä odotti soittoa joltakin pojalta, eikä voinut sitä saada, kun kännykkä on monta päivää pois pelistä (kunnes saa uuden).
Mahdoton sanoa.
Mitä tulee mummon hautajaisiin, niin ehkä mummo ei ollut tytölle kauhean läheinen. Tai ehkä isot surut hän käsittelee toisin kuin sinä eli ei kyynelehdi muiden nähden. Paha sanoa.
Joka tapauksessa sinun on aika turha taivastella tytön mielenliikkeitä. Olet vaan rauhallinen, lohdutat ja ostat uuden kännykän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon tosiaan, ettei pelosta itkenyt!
Puhelin toimii, joten uutta ei tarvinnut ostaa...
En tarkoita, että kaikkien pitäisi surra kuten minä ja arvasin, että äitipuolen kirjoituksena tätä luetaan tietyllä tavalla.
Yritin kuvastaa tuota tytön käytöstä muuten, että kaikkeen muuhun verrattuna tämä oli todella outoa.
Ehkä tästä jutteleminen lähentää teitä. Minulla on samanikäinen tytär. Olen huomannut, että hän kaipaa halauksia ja tukea ja rohkaisua. Ei ollenkaan ole hankala murkku.
Tätä kaipasinkin, mutta pitäisihän se tietää, kun tänne avautuu... Siis kiitos siitä tiedosta, että olen outo : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon tosiaan, ettei pelosta itkenyt!
Puhelin toimii, joten uutta ei tarvinnut ostaa...En tarkoita, että kaikkien pitäisi surra kuten minä ja arvasin, että äitipuolen kirjoituksena tätä luetaan tietyllä tavalla.
Yritin kuvastaa tuota tytön käytöstä muuten, että kaikkeen muuhun verrattuna tämä oli todella outoa.
En ymmärrä. En minä ainakaan - yritin vain sanoa, että jokaisella on erilainen tapa surra.
Tiesikö tyttö jo siinä itkiessään, että vimpain ei mennyt rikki? Vai selvisikö se myöhemmin?
-3-
Toivon tosiaan, ettei pelosta itkenyt! Puhelin toimii, joten uutta ei tarvinnut ostaa... En tarkoita, että kaikkien pitäisi surra kuten minä ja arvasin, että äitipuolen kirjoituksena tätä luetaan tietyllä tavalla. Yritin kuvastaa tuota tytön käytöstä muuten, että kaikkeen muuhun verrattuna tämä oli todella outoa.
En ymmärrä. En minä ainakaan - yritin vain sanoa, että jokaisella on erilainen tapa surra. Tiesikö tyttö jo siinä itkiessään, että vimpain ei mennyt rikki? Vai selvisikö se myöhemmin? -3-
Ei heti tietenkään tiedetty, että toimiiko vielä.
Hänellä on ollut aiemmin tietokone epäkunnossa, on mennyt pitkä aika ennen kuin edes sanooo asiasta, että sille pitäisi tehdä jotain, samoin pyörän kanssa, telkkari ei ole näkynyt jne... Eli siis se kontrasti kaikkeen muuhun hämmästytti.
Tätä on vaikea selostaa : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja samanlainen "helppo tapaus", harvoin hän itkee nähteni ja silloin harvoin kun se tapahtuu, mielestäni syy on "nooh outo", mutta mutta... Ehkä tyttö kerää itseensä ja sitten jokin sen laukaisee? En minä ainakaan omastani ole huolissani, tunnen tyypin :D Älä ap jää miettimään tätä enempää, annat liikaa painoarvoa omalle käyttäytymiselle vs hänen käytökselleen, olettehan eri ihmiset kuiten.
Häh. En oikein ymmärrä koko kysymystä. Itkeminenkö oli kummallista vai se ettei hän kertonut asiasta aikaisemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoisin, että tyttö on herkkä ja herkässä iässä. Hän ei ehkä halua aiheuttaa muillee huolta ja harmia. Siksi ei kerro, jos tietokone on rikki. Mummoakin suri ehkä itsekseen. Puhelimen hajoaminen saattaa olla isokin asia nuorelle. Tyttö ei ole outo.
Onkohan ilmaisussani jotain epäselvää... siis en ole kirjoittanutkaan, että tyttö olisi outo!
Hän on aina niin tasapainoinen ja tuo on varmasti totta, ettei "halua" aiheuttaa mitään (mikä minusta on kamalaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäisen pitäisi jo irrottautua perheestä, kapinoida ja näyttää niitä myllertäviä tunteitaan. Tästä tulee kyllä vahvasti mieleen, että ei uskalla, pelkää hylkäämistä tms.
Itse en ihmettelisi yhtään, jos teini itkisi puhelimen pudottua vessanpönttöön, mutta olisin syvästi huolissani, jos olisi aina rauhallinen ja tyyni!
Tuntuu, että mitä tahansa tapahtuu, hän on aina rauhallinen, ei kiukuttele, purnaa, protestoi. Okei, hän on nuori, päässä voi myllertää kaikenlaista, ymmärrän, mutta silti tapahtuma oli minusta tosi outo..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäisen pitäisi jo irrottautua perheestä, kapinoida ja näyttää niitä myllertäviä tunteitaan. Tästä tulee kyllä vahvasti mieleen, että ei uskalla, pelkää hylkäämistä tms. Itse en ihmettelisi yhtään, jos teini itkisi puhelimen pudottua vessanpönttöön, mutta olisin syvästi huolissani, jos olisi aina rauhallinen ja tyyni!
Tätä juuri, sitä vertausta kaikkeen muuhun, tässä ajoin takaa. Jos oma lapseni olisi kiukunnut, itkenyt tms. olisi se ollut ihan 'ok'. Siis ok tämänkin tytön tapauksessa, mutta suhteessa muuhun ei oikein ok. Kun kaikki vaan menee mukisematta eteenpäin, niin tämä tapaus soti kaikkea muuta vastaan.
Joo, mutta en ole sanonut tai ajattele, että tyttö olisi outo.
Siinä on ero, onko käytös outoa vai itse hlö outo - ainakin minusta.
Ja uskon että itkisinkin. Puhelimissa voi ihmisillä olla tosi tärkeitä juttuja joita ei sitten enää saakaan takaisi. Ymmärrän tytärpuoltasi enkä ihmettele yhtään.