Avustajaksi vammautuneelle

niin sitten tarvii! töitä ei oo koskaan liikaa. ja yleensä avustettava yksityishenkilönä maksaa suurimmanosan palkasta myös itse! ei voi olettaa että tungetaan heti laitokseen jos voi kerran laitoksessa työskentelyn sijaan työskennellä jonkun kotona...

että vähän pakko on nuo edut selvittää etukäteen ennen kuin sitoutuu johonkin, josta ei jää edes ruokarahoja käteen.

vitut ei oo pieni. aina VÄHINTÄÄN yli yhdeksän euroa tunti..

tällaisella lamakaudella pitäs olla tyytyväinen jos saa jotain. ei rahan takia voi tehdä tollaista työtä. luonne ja luontainen soveltuvuus lämminsydämisyys ja halu auttaa ratkaisee. ei avustettava ole mikään robotti jonka sisälle vaan tungetaan ruoka yms..herätkkää ihmiset

kun tietäisitte mitä kaikkea vammainen voikaan saada... neljön hoitajan rinki kotona on vielä pientä!

Varsinkin, jos liikuntavammainen saa lapsen... huhhuh! Yhdessä tapauksessa perheessä oli terve isä ja silti siellä oli hoitaja yöllä laittamassa vauvalle tuttia suuhun, jotta tämä terve isä saa nukkua!! Ja vaimolla normaalisti avustaja klo 8-23.

...luulisin. Kun perheessä on lapsia, niin avustajamäärän ymmärtää. Tuossa on ensijaisesti turvattu sen pienimmän elämälle hyvä alku.

Mutta loputtomiin ei tuokaan liene noin jatkunut.Kun saa, niin alkaa helposti tarvita aina vaan enemmän ja enemmän apua. Tyytymättömyys kasvaa, mutta perimmäinen ongelma onkin juuri se tyytymättömyys. Ja sitähän ei voi täyttää vaikka saisi sata palvelijaa.

Onni tulee yhteisöllisyydestä, siitä että kokee olevansa tarpeellinen ja rakas. siitä että voi antaa jotakin, että voi auttaa toista. Myös vammaisella ihmisellä on nämä samat tarpeet.

Avustaja on riippuvainen avustettavansa avuttomuudesta. On avustajan etu, että avustettava tarvitsee häntä jatkuvasti ja entistä enemmän, koska tällöin avustaja kokee voivansa auttaa. Avustajalla on enemmän valtaa kuin avustaja uskookaan. Ja jos avustettava puolestaan on järjissään, niin hän tajuaa tämän - ja voi hemmetin huonosti.

Mä olen itse perhehoitaja. Meillä asuu useita aikuisia ihmisiä jotka eivät kertakaikkiaan pärjää yksin. Jokainen heistä tarvitsisi avustajat ympärilleen läpi vuorokauden. Perheenä me pärjäämme kuitenkin oikein loistavasti. Yksi osaa jotakin ja saa tehdä sitä, olla tarpeellinen. Toinen osaa toista ja saa kehuja siitä. Kolmas ei osaa juuri mitään, mutta hän on silti meille tärkeä ja rakas koska osaltaan sen ansiosta että hän meillä asuu, me saamme tehdä tätä työtä. Niin, mä siis hoidan yksin (muu perhe auttaa tokikin kun paikalla ovat, jotta mä voin esim. käydä lenkillä) useaa ihmistä. Ja me ollaan onnellisia, ihan kaikki.

Tiedän, että voisin olla hyvä myös henkilökohtaisena avustajan. Mutta teen niin paljon mieluummin juuri tätä. Olen arvokas, mutta perheeni on minulle arvokkainta kaikista.

jotenkin sanoit todella rumasti... MIksi se isä ei olisi saanut ottaa perheeseen avustajaa avukseen? Tai siis äiti palkata itselleen avustajaa.



Meilläkin on tervejalkainen mies ja melkein aikuisia lapsia talossa, mutta tarvitsen silti vammaisille lapsilleni joskus hoitajaa kotiin. Lähinnä silloin, jos olen itse pahasti sairaana tai käynyt leikkauksessa.



Mies hoitaa lapsia, kylvettää, valvoo. Mutta tekee myös ansiotyötä ja huolehtii koko perheestä. Jos minä olen viikkokausia pois pelistä omaishoitajana, on ihan kohtuuton taakka laittaa hänen harteilleen kaikki yötä päivää. Kyse ei ole vain tutin laittamisesta vaan henkisestä vastuusta ja huolen kantamisesta. On hyvä, kun hoitamista voi jakaa toisen aikuisen kanssa.



Me tahdomme hoitaa lapsemme itse, mikään laitoshoito ei ole inhimillistä. Ymmärrän kaikkia vammaisia, jotka haluavat asua kotona niin, että apu tulee sinne. Ei niin päin, että perheenjäsen viedään pois ja hoidetaan persoonattomassa laitosympäristössä.



ohis Omaishoitaja

Valitettava totuus.



Niin kamala onnettomuus kuin yksilölle vammautuminen/vammaisuus on, on se myös hirvittävän kallista kunnalle jossa vammainen ihminen asuu.



Itse hoidan vanhuksia, joiden hoidossa säästetään joka asiassa, nytkin vietiin virkistystaksimatkat, samaan aikaan kun kännissä itsensä teloneen nuoren miehen luona ravaa hoitajaa välillä kolme yhtä aikaa, vammaisille kun on lakisääteisesti taattava kaikki mahdollinen. Nuori myös kyllä pystyy netissä pelailemaan kaiket päivät, miksei siis käyttäisi tuota aikaa tuottavan työn tekemiseen sillä koneella?

eikö sinulla ole yhtään hyvää kokemusta avustustyöstä? Luoja paratkoon, toivottavsti en kuole ikinä. Pelkään ihan kauheasti, että lapseni joutuvat joskus työhönsä tympääntyneen avustajan "uhreiksi". Yhtä hyvin avustaja voi kai olla inhottava, käsitellä tylysti ja töykkivästi, huokailla tympiintyneenä kun on taas tarve vessaan. Voi kamala...



vammaislasten mama

mutta ihan kertomuksena: aamuhoito 7-10 menee ylönousuun ja aamupalaan, lounaskäynti 12-15 menee syömiseen ja syöttämiseen, joskus asioilla käyntiin, ja iltakäynti 19-22 yölaittoon. Tällöinkin henkilö on omin avuin 22-07 ja mitä vaan voi sattua.

No kukaan halua tehdä tälaisiä työvuoroja, jolloin hoitajia on useampi ja kukin tekee sopivia vuoroja. Minä opiskelijana tein yleensä aamua ja iltaa joku aamu-uninen päivää ja iltaa jne.

Täysin vammautuneen henkilön vuorokausihinta laitoshoidossa taisi olla reilut 1000 e / vrk aikoinaan. Mitä lie nyt. Oikeasti tarvitaan apua ihan koko ajan ja kaikkeen.