Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa hyviä JA huonoja kokemuksia viikko viikko asumisesta!
23.11.2011 |
Toivon vastaajilta kokemusta aiheesta henkilökohtaisesti ja mieluiten niin että viikko viikko tilanne on luotu mahdollisimman hyvin ja toimivaksi. Miten lapsi reagoi ja minkä ikäinen lapsi kyseessä?
Meillä tilanne että tätä _harkitaan_. Lapsi 2.5v ja välimatkaa 2km. Päiväkoti ja koulu ovat samat, myöhemmin siis myös kaverit säilyvät. Isän kanssa ok välit joten pystymme sopimaan lapsen hoidosta ja säännöistä että ovat yhtenäiset. Isä on aina ollut hyvin osallistuva ja kiinnostunut lapsen asioista, joten ei ole pelkoa että lasta ei kohdeltaisi myös isällä hyvin. Lapsi on melko sopeutuva, mutta pelottaa että lapsi kärsii? Itsekkin pelkään ikävää...
Kommentit (3)
mutta serkkuni kokeili tuota systeemia. Lopettivat sen sitten kun lapset rupesivat puhumaan "isän kodista" ja "äidin kodista", mutta heillä ei siis ollut omaa kotia. Siis päiväkodissa kyselivät kenen kotiin ovat nyt menossa. Lapselle oli rankaa sellainen tunne, ettei kuulu mihinkään ja ettei ole kotia. Lapset
eivät siis ajatelleet omaavansa kahta kotia, vaan että kotia ei ole ollenkaan.
Käytännön tasolla tavarat ja vaatteet olivat aina väärässä paikassa ja niitä piti koko ajan kuljettaa paikasta toiseen.
Ei siis ollut hyvä systeemi ollenkaan. Tekivät sitten niin, että lapset asuivat äidin luona ja olivat isän luona joka toisen vkonlopun ja ainakin yhden yön arkena. Asuivat melko lähellä toisiaan, joten onnistui nähdä lapsia heti, jos lapselle tuli kova ikävä toista vanhempaa.
Parhainta kai on, että vanhemmat ovat hyvissä väleissä ja pystyvät näkemään lapsensa parhaan, ja toimimaan sen mukaan.
Lehdestä luin perheestä, jossa lapset asuivat isohkossa asunnossa ja vanhemmat siellä vuoroviikoin. Siis kummallakin vanhemmalla oli oma pieni asunto itselleen, jossa lapset eivät olleet. Lapsilla oli siis selvästi oma koti ja aikuiset vaihtoivat paikkaa. minusta kuulosti toimivalta ratkaisulta. Tosin taitaa vaatia hieman varallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuun, kun tyttö oli vauva, vuorot vaihtui päivittäin, siitä sitten vaihtoväli kasvoi aikanaan viikkoon. Mitään ongelmia ei ole ollut asian suhteen. Tytöllä on kaksi hyvää kotia ja molempiin on tervetullut myös "vääränä" viikkona, tosin usein silloin se toinen vanhempi tekee iltavuoroa eikä ole kotona koulun jälkeen.
Kokeilimme eron jälkeen kolmen lapsen (2,5,7) kanssa viikko-viikko -tyyppistä ratkaisua, mutta lyhyemmissä pätkissä (3/4 päivää). Lapset ovat minussa melko kiinni, vaikka isäkin on läheinen. Meillä se ei toiminut, olen selkeästi lapsille se ykkösvanhempi, josta erossaolo aiheutti ikävää ja kotiin palatessa raivoa. Nyt lapset ovat isällään yleensä pitkän viikonlopun kahdesti kuussa ja lomilla kauemmin. Nuorimmaiselle kolme yötä on selvästi sopiva, neljä jo vähän liikaa.
Onnellisimmillaan lapset ovat, kun ovat esimerkiksi illan isänsä kanssa ja tulevat yöksi luokseni. Kotinsa he kokevat olevan luonani, mutta isänkin luona ovat kuin kotonaan. Voi olla, että olen tulkinnut omianikin, subjektiivistahan tämä on, mutta ainakin omat lapseni tarvitsivat yhden ensisijaisen kodin.
Tuttavaperheessä 2-vuotias totutettiin heti viikko-viikko systeemiin ja hyvin on ilmeisesti mennyt. Kummassakaan perheessä ei lapsilla ole ollut isommin oireita, vanhemmat ovat pystyneet hoitamaan asiat sovussa ja tarpeen tullen sumplimaan aikatauluja.