Voisitko seurustella miehen kanssa jolla lievä ADHD ja johon on lääkitys?

Ainoa henkilökohtaisesti tuntemani ADHD-diagnoosin saanut on luovin ja älykkäin tuntemani ihminen, jolta puuttuu pelimerkkejä lähinnä projektien loppuunviemisessä, kun on tuhat rautaa jatkuvasti tulessa. Onneksi projektinhallintaan löytyy sitten niitä virkamiehiä. Niin tällekin ihmiselle on löytynyt omassa yrityksessä.

KOuluaikana tosi luulin olevani tyhmä, kun mua ei kiinnostanut yhtään mikään pilkunviilaaminen. Nyt olen sitäkin oppinut koska se on edellytyksenä unselmatyöni onnistumiselle. siis hyvin motivoituneena voi oppia melkein mitä vain. Ainoa missä en onnistu on raha-asioiden pikkutarkka organisointi. En voi ollenkaan ymmärtää miten ihmiset laskevat tulonsa ja menonsa eurolleen- miten se on edes mahdollista...? Niin ja onhan kodin ylläpidossa pientä luovaa otetta. Elämässäni pärjään hyvin, olen korkeakoulutettu ja tulen hyvin toimeen omalla työlläni. Lapsiakin osaan rakastaa ja kasvattaa. ystäviä on, elämä tuntuu ihanalta:)

Eikä minulla ole diagnoosia! Olen vain pitänyt itseäni kärsimättömänä luonteena ja hiukan boheemina ;) En pidä itseäni erityisen tyhmänä vaikken pärjääkään sellaisissa asioissa, jotka eivät kiinnosta ja vaativat keskittymistä paljon. Tosin ne asiat, jotka kiinnostavat teen erittäin hyvin. Projektien viimeistely on eeeeerittäin tuskaista :D

jopas pompahdit kultaseni ;) ja vedit huonon vertauksen vertaamalla blondeja ja adhd-ihmisiä.

Se on ymmärtääkseni periytyvää.

tuolla tavalla ennakkoehtoja seurustelulle, rakastuu kehen rakastuu. Mutta luulen, että käytännössä suhde kariutuisi, koska kaipaan puolisolta vastuuntuntoa arjesta ja jonkinasteista epäitsekkyyttä, joka myös näkyy teoissa, ja epäilen, että ADHD aikuisille nuo asiat ovat haastavia.

Minusta adhd ei ole mikään ihmistä määrittävä tekijä, luonne on se joka ratkaisee. Itse en oikeastaan pidä adhd:tä varsinaisesti sairautena, vaan enemmänkin omanlaisenaan luonnetyyppinä. Nykyään kaikki normista poikkeava vaan pitää väkisin diagnosoida...

rakastuneena ajatelleeksi, että jos hommelit periytyy, niin hankalaa on lasten kanssa sitten.



Mun kaverini meni naimisiin sellaisen akateemisesti koulutetun miehen kanssa, jolla on jokin psyykkinen diagnoosi. Niin vain kävi, että periytyi toiselle lapselle vahvana ja toiselle heikompana. Erittäin hankala oli hoitaa sitä hankalampaa lasta lapsena. Esimerkiksi herätti nelivuotiaaksi useita kertoja yössä. Usein jopa 10 kertaa. Kaverini oli ihan rasittunut. Samoin hänellä oli hankaluuksia uskaltaa mennä mihinkään porukkaan. Ei uskaltanut tutustua keheenkään.



Vasta kouluikäisenä on alkanut helpottaa. Lapsi on erittäin älykäs, mutta super sulkeutunut edelleen. Haluaa usein olla ihan itsekseen ilman seuraa, vaikka tulisi lapsiperheitä kylään. Ihan samoin kuin isänsäkin välillä.

adhd-aikuisen kanssa samassa majoitushuoneessa eräällä kurssilla viikon verran. Hermo meni mulla ihan täysin. Onneksi sitten vaihtoi huonetta.



Se oli kamalan levoton. Vaihtoi koko ajan tv-kanavaa ja höpötteli ihan koko ajan. Joku paikka sillä liikkui aina. Ei pystynyt olemaan täysin rento. Sitten sen yöelämä oli levotonta. Ei nukkunut kokonaisia öitä. Lääkityksellä se oli silti.



Mietin vaan, että millaisena käytöshäiriönä tuo periytyy lapsiin. Tämä ei tarkoituksella tee lapsia.

lähipiirissä muutenkin kaikenlaista,kyllä siinä yksi adhd-mies menisi

eipä mun poikani ongelmat tulisi yllätyksenä:)

Mun rakas duunikaverini on ADHD, loistava tyyppi, lämmin, todella älykäs, herttainen mies, mutta ihan tajuton säheltäjä. En jaksaisi omana miehenä.

tuolla tavalla ennakkoehtoja seurustelulle, rakastuu kehen rakastuu. Mutta luulen, että käytännössä suhde kariutuisi, koska kaipaan puolisolta vastuuntuntoa arjesta ja jonkinasteista epäitsekkyyttä, joka myös näkyy teoissa, ja epäilen, että ADHD aikuisille nuo asiat ovat haastavia.

On vastuuntuntoisimpia ja empaattisimpia ihmisiä joita tunnen:) Ei ne asiat toisiaan pois sulje.

Ei se diagnoosi meinaa mitään vaan se miten ilmenee :DD

mutta lähinnä siksi että itselläni on adhd. En usko että kaksi adhd ihmistä saisi yhdessä rakennettua toimivan ja tasapainoisen parisuhteen.



Minulla adhd on aika paljon elämään vaikuttava. Tietynlaista arjen organisointikykyä puutuu, enkä osaa aina arvioida raha-asioitani oikein (laskut tulee maksettua kyllä, mutta muuten rahankäytössä olisi parantamisen varaa). Itsehillintää myös puttuu, mikä tekee välillä tunteista aikamoista vuoristorataa... Innostun myös helposti asioista, mutta niiden loppuun vieminen on vaikeaa.

Olen kuitenkin onnekseni löytänyt puolison, joka näkee adhdni ohi, oman luonteeni ja rakastaa minua tälläisena kuin olen. Hän auttaa asioissa joissa minulla on vaikeuksia, ja on myös sanonut että juuri tunteellisuuteni on yksi parhaista piirteistäni. :)

kyllä ne oireet ovat kiusallisia lääkityksestä huolimatta, sitäpaitsi alttius noihin häiriöihin on jossain määrin periytyvää joten huolehdi nyt ainakin ehkäisystä!

mutta ihan vaan siksi että itsellänikin on ADHD joka ei ihan lievä olekaan ja pelkään että tulisi liikaa ristiriitoja.



Mutta jos olisin terve niin ehdottomasti!

kerran sekopää, aina sekopää

Taitaapa olla aika yleistä tuo. Ja kuinka moni mies (ns. normaali) paljastuu patologiseksi pettäjäksi/narsistiksi/peliriippuvaiseksi jne. mitä näitä nyt on.



Jos hoitaa lääkityksen ja muuten asiat tuntuvat olevan kunnossa, pystyy käymään töissä ja muutenkin perusasiat sujuu normaalisti, en näkisi estettä. Jos mies siis ihana :)

mutta ihan vaan siksi että itsellänikin on ADHD joka ei ihan lievä olekaan ja pelkään että tulisi liikaa ristiriitoja. Mutta jos olisin terve niin ehdottomasti!

adhd sinänsähän voi tehdä henkilöstä hyvinkin viehättävän. Ainakaan ei tarvitse tylsistyä tasapaksun urpon kanssa... Adhd on joukko luonteenpiirteitä- eikä mikään epäkelpoisuus ihmisenä. Aika vähän niitä kelpoja löytyisi jos oikein rupeaisi diagnosoimaan.

on oltu yhdessä 20 vuotta. Onhan se välillä vähän erikoinen, eikä esim pystynyt käymään luokkamuotoista koulua nuorena, mutta hankki ammatin oppisopimuksella ja nyt kun se suuntaa tekemisentarpeensa oikein, me rikastutaan koko ajan. Parempi mies se on kuin 90% palstalaisten miehistä, eikä oireet ole ollenkaan niin ärsyttäviä kuin tuon 90 prosentin kusipäisyyden oireet..

kerran sekopää, aina sekopää

Ja mieluummin kuule vilkas ja monitahoinen ihminen kun tuollainen asennevammayksilö kuin sinä!