Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten voisi opetella sosiaalisemmaksi ihmiseksi? Kärsin yksinäisyydestä omaa syytäni.
23.11.2011 |
Eli, olen siis vuosien varrella kadottanut kymmeniä ystäviä kun elämä on vienyt erilleen, enkä ole osannut pitää kiinni.
Entisten ystävien menetys ei sinänsä harmita, sillä monen kanssa on niin eri elämäntilanne nykyään ettei ystävyys kuitenkaan enää toimisi yhtä hyvin, ja aika aikaansa kutakin.
Lähinnä minua harmittaa uusien ystävien saamisen vaikeus. Eikä se johdu edes siitä etteivätkö ihmiset haluaisi olla kanssani kavereita, ystäviä... vaan siitä että olen itse todella varautunut muiden ihmisten motiivien suhteen.
Inhoan petollisia ja juoruavia ihmisiä, ja sellaisia, jotka haluavat olla kanssani ystäviä ns. vääristä syistä. Perheellämme on omaisuutta ja nimeä (en nyt selitä tarkemmin), ja sen seurauksena ihmiset usein kiinnostuvat ystävystymään kanssani vähän liiankin innokkaasti. Varmaan näihin ihmisiin kuuluu oikeasti hyviäkin ihmisiä, jotka vaan ovat vilpittömän kiinnostuneita, mutta on vaikea luottaa.
Ja toinen juttu on taas sitten se, että kun joskus yritän pitää perhetaustani visusti salassa, huomaan tutustumisen tyssäävän toisenlaisiin ongelmiin. Esimerkiksi koen vaikeana jos ventovieras alkaa avautumaan minulle kovin henkilökohtaisista asioista ja käy ilmi että hän on kovin ongelmainen ihminen. Voi kuulostaa julmalta, mutta mielenterveys-, talous- ja ihmissuhdeongelmissa vellova ihminen ei ole lähtökohtaisesti sellainen jonka kanssa uskoisin pystyväni tasapainoiseen ystävyyteen.
Missä voisin tavata fiksuja ja kivoja perheellisiä naisia niin että voisin tutustua rauhassa? Kirjeenvaihtoilmoitukset ja vastaavat ovat jotenkin jo lähtökohtaisesti too much. Niissähän on tavoitteena uusi ystävä, ja mulle pelkästään tutustuminenkin on jo iso askel.
Miten pystyisin laskemaan omaa suojamuuriani ja luottamaan muihin?
Kommentit (35)
miten kuvittelet jaksavasi ystäviä, kun perustarpeesi ei ole tyydytetty?
Ensin perustarpeet. Syyt miksi sinun pitää sietää sosiaalisuutta. Työnteko ja lisääntyminen.
Oletan että työasia on kunnossa, muutoin ei lisääntymishankkeesta tule mitään.
Miten jaksat työkavereitasi?
Sitten lisääntyminen mikäli et vastusta lisääntymistä. Tarvitset harjoitusta parisuhdetta varten. Sietokykyä kestää toista ihmistä. Se voi olla helvetillistä jakaa asunto toisen ihmisen kanssa, kun mieli halajaa metsään yksinäisyyteen kossupullon pariin.
Tiedät kuitenkin että viikon tai parin jälkeen haluaisit taas toista ja läheisyyttä. Sitä lämpöä josta sait syntymäsi. Tarvitset erityisen ihmisen, joka ymmärtää ettet ole sosiaalinen. Sellaisen, joka päästää sinut metsään viikoiksi, kuukausiksi ja pitää ovea auki sinulle.
Ei sulla tule olemaan helppo elämä. Mun isä töppäili monesti. Minkäs se itselleen voi, kun luonto ajoi metsään.
Meille lapsille se oli rankempaa, kuin äidille. Äidistäkin oli ihan ok että isä lähti välillä vaeltelemaan tuntureille. Meille lapsille se oli rankkaa menettää isä aina uudestaan ja uudestaan.
Mieti tarkkaan millaiseksi vanhemmaksi ap. Haluat. Ystäviä sinä et oikeasti halua tai ansaitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo luonne on se ongelma. Ei sitä voi muuttaa. Ap selvästi ihailee sosiaalista elämäntyyliä, joka ei hänelle sovi. Solmittuaan parisuhteen hän kärsisi siinä. Haluaisi eron ja tekisi yhteiselämän hankalaksi.
Yksinäisyys sopii hänelle hyvin. Ihminen on lisääntyvä olento. Lisääntyminen tulee ajankohtaiseksi ja ajaa ap:n ongelmallisiin ihmissuhteisiin. Ongelmallisiin hänen itsensä ja muiden kannalta. Hän ei selvästikään ole laumaolento. Evoluutio saneli näitä poikkeuksia joukkoomme. Monipuolisuus lisää mahdollisuuksia lajille selviytyä. Ap:n luonne ei ole ominaisin tähän aikaan ja tälle yhteiskunnalle.
Ap on saanut huonot kortit. Ei tässä pelissä voi voittaa noilla korteilla. Mikään ei muuta tuon olennon käytöstä. Ymmärrän ap:ta ja kärsin hänen puolestaan. Ap. Ehkä sinua lohduttaa ajatus Jeesuksesta. Mieti miten yksin hän oli ristillä kärsiessään syntimme. Kun mietit tuota fiktiivistä hahmoa ristillä, jolle oma isänsäkin käänsi selkänsä tiedät mitä tehdä. Sun on kärsittävä. Sitähän tämä elämä pitkälti on.
Voi hyvänen aika teidän ihmisten vastauksia. Näköjään mä olen netissäkin melkoinen mielenterveyspotilas-oksennus-magneetti ;)
Ensinnäkin, minä olen onnellisesti naimisissa. Meillä on useampi lapsi. Minulla on iso suku ja hyvä perhe. Se on oma laumani, sen ulkopuolelle kurkottaminen on vain nykyään vaikeaa. Nuorempana olin todella sosiaalinen ja minulla oli laaja kaveripiiri. En tottapuhuen edes tiedä haluaisinko sellaista enää. Ei minulla olisi ehkä edes aikaa sille, koska kuitenkin priorisoin perheeni menoineen omien tuttavieni edelle.
Olen kyllä saanut tänne melkoisen vihamielisiä kommentteja, mikä ei myöskään saa minua haaveilemaan vieraisiin ihmisiin tutustumisesta ja mahdollisesti kaltaisistanne "ystävistä" lähelläni piiruakaan enempää kuin ennen.
tämä on netti ja vauva-palsta, ei kannata sekoittaa internettiä todelliseen elämään. Ei kai se vieraita ihmisiä kiinnosta, hankitko lisää ystäviä vai et.
Asiat on todella hyvin. Miten pikkumainen ihminen voikaan olla?
Kun on oikeastikin yksinäisiä ihmisiä, joilla ei ole mitään tai ketään. Ei edes kotia.
Voi vain miettiä miten pikkumainen ihminen ap on.
Hän pitää itseään yksinäisenä :D :D :D
Eihän hän edes yksinäinen olekaan. Hän on vain pönttöpää.
Asiat on todella hyvin. Miten pikkumainen ihminen voikaan olla?
Kun on oikeastikin yksinäisiä ihmisiä, joilla ei ole mitään tai ketään. Ei edes kotia.
Voi vain miettiä miten pikkumainen ihminen ap on.
Hän pitää itseään yksinäisenä :D :D :DEihän hän edes yksinäinen olekaan. Hän on vain pönttöpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
epäilemättä sinä kuulut niihin ihmisiin joita KUKAAN ei kestä
Yhyy. Ystäväni, yhyy ystäväni historiassa.
Pönttö! Olisit pitänyt suhteita yllä. Turha nyt on itkeä. Kuvitteletko että ystävät ovat reservissä odottamassa sinua, kun kerkeät?
Nytkin pidät heitä ajatuksen tasolla vankina muistoissasi. Pidtät heitä ystävinäsi, vaikka hylkäsit heidät.
Ehkä he saivat sinusta tarpeekseen?
Normaali ihminen pitää suhteita yllä eikä aseta mitään ystäviensä edelle. Sen verran että edes kerran vuodessa nähdään.
Vaan sinä pönttöpää pidit ystävyyttä hyötynä. Hyödyit ystävistäsi ja kun et enää saanut hyötyä. Jätit heidät sateeseen. Kyllä jätit heidät kylmään sateeseen, yksin.
Miltä nyt tuntuu olla yksin?
T: Ystäävää sää lapsoneen taivaan isää tiedä en, yksin kuljen maailmassa,
Iän myötä sosiaaliset tarpeet vähenevät. Toisaalta kun on nähnyt monta pettymystä ns. ystävyyksien suhteen, niin varauksellisuus kasvaa. En minäkään enää juuri luota ihmisiin. Sitä pitää vaan tottua ajatukseen, että on erilaisia ystävyyksiä, vanhoja hyviä ja muita pinnallisia. Aina ei kannata ruveta kuuntelijaksi, vaan hyväntuulinen rupattelija voi saada ystäviä ympärilleen paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
epäilemättä sinä kuulut niihin ihmisiin joita KUKAAN ei kestä
Yhyy. Ystäväni, yhyy ystäväni historiassa.
Pönttö! Olisit pitänyt suhteita yllä. Turha nyt on itkeä. Kuvitteletko että ystävät ovat reservissä odottamassa sinua, kun kerkeät?
Nytkin pidät heitä ajatuksen tasolla vankina muistoissasi. Pidtät heitä ystävinäsi, vaikka hylkäsit heidät.Ehkä he saivat sinusta tarpeekseen?
Normaali ihminen pitää suhteita yllä eikä aseta mitään ystäviensä edelle. Sen verran että edes kerran vuodessa nähdään.Vaan sinä pönttöpää pidit ystävyyttä hyötynä. Hyödyit ystävistäsi ja kun et enää saanut hyötyä. Jätit heidät sateeseen. Kyllä jätit heidät kylmään sateeseen, yksin.
Miltä nyt tuntuu olla yksin?
T: Ystäävää sää lapsoneen taivaan isää tiedä en, yksin kuljen maailmassa,
mikä sen ongelma oikein on?
Onko se hullu vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutamaa fiksua lukuunottamatta täällä riehuu jotain outoja nettikiusaajia ja selkeitä mielenterveyspotilaita. Ehkäpä ovat tulleet itse torjutuksi "ystävinä" juurikin ap:n mainitseman ongelmiensa oksentamisen takia.
Miettikää nyt oikeasti oliko tossa aloituksessa jotain noin kamalaa? Eikö ole aika yleistä että vanhoista kavereista kasvetaan eroon kun perhettä perustetaan ja sitten joku päivä saattaa huomata että on vain se perhe?
Ainakin mulla on melkolailla sama tilanne, tosin olen onnistunut saamaan vuosien varrella myös pari uutta kaveria ja olen vanhojenkin kanssa ainakin facebookin kautta tekemisissä. Kannattaa pitää kiinni vanhoista tutuista, siinä kaveruudessa on kuitenkin usein jo jotain pohjaa jolle rakentaa.
Miettikää nyt oikeasti oliko tossa aloituksessa jotain noin kamalaa? Eikö ole aika yleistä että vanhoista kavereista kasvetaan eroon kun perhettä perustetaan ja sitten joku päivä saattaa huomata että on vain se perhe?
Kyllä ystävyydestä voi helposti pitää kiinni. Ei tarvitse tavata joka päivä. Kerran vuodessa riittää ihan hyvin. Ilmeisesti sinulla ei ole ollut tarpeeksi hyvää ystävyyttä. Mikä sinulla muuten on mielenterveysongelmaisia kohtaan.
Jos ystäväsi sairastuisi mielenterveysongelmaan niin luultavasti jättäisit hänet yksin. Sinulle kun kelpaa vain terveet ystävät...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä mietin että miksi et kuitenkin yrittäisi viritellä niitä vanhoja ystävyyssuhteita? Miksi haluat välttämättä ihan upouusia? Oletko facebookissa? Vaikka se onkin viheliäinen keksintö niin oikeasti vanhojen tuttujen löytämiseen sen on tosi hyvä ja itselläni on virinnyt vanhoista kaveruuksista uusia tuulia. On se ihan uusien kavereiden löytäminen vanhemmalla iällä oikeasti vaikeaa, kun kaikilla on kiire perheineen ja työelämän puristuksessa, Aikaa on tosi vähän ja kun suurimmalla osalla on jo ystäviä, niin ei ole oikein aikaa eikä aina haluakaan enää tutustua uusiin ihmisiin..
Mä olen nyt parin viime vuoden aikana tutustunut pariin uuteen ihmiseen, joiden kanssa ollaan tekemisissä noin kerran kuussa, eli mun mittakaavalla aika paljon. Toinen on naapuri ja toinen työkuvioitten kautta tuttu ihminen. Molemmat vaan sellaisia samanikäisiä kivanoloisia tyyppejä, joiden kanssa aloin jutella postilaatikolla / työryhmän jälkeen.
ja lakata kuvittelemasta että ihmiset on sun rahojen perässä tai haluavat hyötyä susta muuten. Jos osoittautuu että näin tosiaan on jonkun kohdalla ollut, niin voihan sen ihmissuhteen häivyttää takavasemmalle myöhemminkin. Minä tutustuin muuten aikanaan yhteen tyyppiin ja meistä tuli tosi hyvät ystävät, En yhtään tajunnut kuinka varakas hän on, vaikka hän jotenkin asiaan kyllä viittasi, mutta mitä se muiden rahat minua liikuttaa. Onneksi ystäväni ei pelännyt että olisin hänen rahojensa perässä!
Mä mietin että miksi et kuitenkin yrittäisi viritellä niitä vanhoja ystävyyssuhteita? Miksi haluat välttämättä ihan upouusia? Oletko facebookissa? Vaikka se onkin viheliäinen keksintö niin oikeasti vanhojen tuttujen löytämiseen sen on tosi hyvä ja itselläni on virinnyt vanhoista kaveruuksista uusia tuulia. On se ihan uusien kavereiden löytäminen vanhemmalla iällä oikeasti vaikeaa, kun kaikilla on kiire perheineen ja työelämän puristuksessa, Aikaa on tosi vähän ja kun suurimmalla osalla on jo ystäviä, niin ei ole oikein aikaa eikä aina haluakaan enää tutustua uusiin ihmisiin..
Mä olen nyt parin viime vuoden aikana tutustunut pariin uuteen ihmiseen, joiden kanssa ollaan tekemisissä noin kerran kuussa, eli mun mittakaavalla aika paljon. Toinen on naapuri ja toinen työkuvioitten kautta tuttu ihminen. Molemmat vaan sellaisia samanikäisiä kivanoloisia tyyppejä, joiden kanssa aloin jutella postilaatikolla / työryhmän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholinkäyttö. Kova humala ja oudot puhelinnumerot. Näiden puhelinnumeroiden kantajien tutut ja tulevat humalatilat.
Ennenpitkään, joku löytyy.
Kova humalatila olkoon ap:n ratkaisu.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on käynyt samalla tavalla.
Itse en todellisista ongelmistani avaudu herkästi, koska en halua sääliä, enkä jaksa sitä, että muut alkavat heti surkutella ja voivotella, antaa erityiskohtelua. Pahinta olisi alkaa selittelemään, miksei ole kertonut näistä asioista jo vuosia sitten!
Mielestäni on ihan hyvä, jos jossain vaiheessa ystävyyttä kertoo jotain omista ongelmistaan/sairauksistaan, mutta ei kuitenkaan ensikättelyssä. Puhumattakaan siitä, jos joka keskustelussa päädytään ruotimaan pohjamutia myöten toisen ongelmia ja sairauksia. On sille osapuolelle kurjaa, jolla ei ole ongelmia tai joka ei niistä halua kertoa. Eli vaikka olisi raha-, mt-, suhdeongelmainen, niin ei niistä silti tarvitse avautua tai tehdä enää sen suurempa ongelmaa. Niidenkin ongelmien kanssa pystyy nimittäin elämään ihan ok(tosin riippuu ihmistyypistä).