2-vuotiaan nukkuminen omassa huoneessa,

halusi itse muuttaa omaan huoneeseen, kun sai sinne ison lapsen sängyn pinnasängyn sijaan. itse olimme vain ajatelleet, että alkaisi nukkua siinä alkuun päiväunia. Parin viikon päästä pinnasänky sitten purettiin tarpeettomana. Oli mielestäni hyvä aika muuttaa nukkumaan omaan huoneeseen, sillä tuon ikäisellä ei ole vielä niin vilkas mielikuvitus kuin vanhemmalla, joka voisi sitten ehkä pelätä enemmän muutosta. Minusta tuo omaan huoneeseen siirtyminen rauhoitti öitä siinä suhteessa, että vanhempien pyöriskelyt (olen joskus aika huonouninen) eivät enää lasta herättäneet. Joskus huonounisuudestani ja pyöriskelystä tuli kierre, jossa ei varmasti saanut unta, kun lapsikin heräili ja itselle tuli epätoivoinen olo, ettei saa ikinä unta. Stressaan itse siis nyt vähemmän unettomuuspätkistäni.



Ihan hyvä muutos siis meille. Sinänsä en koe, että lapsen itsenäistäminen pelkästään itsenäistämisen takia olisi tarpeen.

Enpä ole sitä tuolta kantilta ajatellutkaan aiemmin. Meillä esikoinen on nukkunut aina omassa huoneessa, ja tämä nuorempi muutti sisarensa kanssa yhteiseen huoneeseen, kun oli n 1,5v...

Tarpeellisuudesta en tiedä, mutta kun kaikki nukkuivat näin hyvin, oletan, että ihan ok on näin tehdä.

poika on nukkunu omassa huoneessa 6kk lähtien kun päästiin muuttamaan kaksiosta kolmioon.

poika meni omaan huoneeseen nukkumaan, kun täytti 1v. Nyt nukkuu paremmin kuin ennen. Joskus tarvitsee ehkä kerran käydä tutti laittamassa yöllä suuhun ja that's it.

tuttujen kanssa ja jotkut kouluikäisetkin kuulemma kömpivät vielä satunnaisesti yöllä vanhempien sänkyyn jos eivät saa unta tms. :) Oma 3 v saa siis rauhassa tulla vielä yöllä meidän huoneeseen nukkumaan halutessaan. Toki ne yöt ovat ihania kun lapsi nukkuu omassa sängyssä eikä tarvitse varoa yöllä kääntymistä.

Yöt rauhoittuvat kummasti. Itse nukun niin kevyesti, että heräsin vauvan jokaiseen liikkeeseen ja niin teki vauvakin usein. Vieläkin välillä herätään, mutta käyn silittelemässä ja laitan tutin suuhun ja uni jatkuu.



Ihmettelenkin minkä takia 2-vuotias nukkuu ylipäätään vielä teidän huoneessanne? Kun kerta nukkuu yöt hyvin ja hänelle on olemassa oma huone?

3- ja 4-vuotiaat muksut saivat oman huoneen uudessa kodissa. Siihen asti nukkuivat perhepedissä. Nykyään pääosin nukkuvat omassa huoneessa, mutta jos haluavat niin saavat tulla meidänkin viereen nukkumaan.



Ei se lapsi itsenäistymisen vuoksi mitään omaa huonetta tarvitse. Kyllä se vaikuttaa useimmin olevan vanhempien vuoksi tehtävä muutos. Tosin riippuu paljon lapsestakin. Toiset vain nukkuvat rauhallisemmin omassa huoneessaan.

....tuon ikäinen lapsi nukkuu ylipäänsä vanhempien huoneessa. :)



Tässä hieman ajateltavaa, luetuta miehelläs:





Länsimaissa ongelmina pidetään yöheräilyä ja nukkumaanmenoon liittyviä taisteluja. Näiden niin sanottujen unihäiriöiden suuri määrä kertoo kulttuuristen tapojen ja vauvan biologian yhteensopimattomuudesta. Esimerkiksi Japanissa yöheräilyjä ei pidetä ongelmana vaan asiaankuuluvana. Tällöin vanhempien suhtautuminen asiaan eroaa länsimaisesta.



Nukkumaanmenotaisteluitakaan ei samassa määrin ole, jos lapsi nukutetaan vanhemman läsnä ollessa ja hän saa nukkua vanhemman vieressä. Japanissa muuten suositellaan, että vauvaa ei jätettäisi yksin huoneeseen nukkumaan.



Hiljaa omassa huoneessaan nukkuva vauva ei myöskään kasva yhtään itsenäisemmäksi - päinvastoin.



"Eikö teillä ole lapselle omaa huonetta? Eikö se ole kauhean hankalaa nukkua lapsen kanssa samassa sängyssä? Missä te harrastatte seksiä?



"Ei ole vauvalle omaa huonetta. Emme päivisinkään jätä noin pientä lasta valvomatta." " Eikö sinun ole hankala nukkua puolisosi kanssa? Hän on niin isokin, että valtaa varmasti koko sängyn." "Mikäli seksielämämme teille nyt mitenkään kuuluu, meillä on pari sohvaa, keittiönpöytä, sauna ja keinutuoli. Mitä, teettekö te sitä vain tylsästi sängyssä?"



"Miksi ihmeessä lapsen pitäisi nukkua erillään vanhemmistaan? Sehän on järjetöntä." "Näin äitinä kehoni toimii lasta hoitaakseen, ei tappaakseen. Ei, kehoni ei ole tappava ase, jota nukkuvan lapseni tulisi varoa." Lisäksi voi kysyä, että mikä oikeus aikuisella on toisen ihmisen läheisyyteen, jos se evätään pieneltä lapselta.



Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan vauvan uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.



Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle. Evolutiivinen näkökulma on unohdettu ja normiksi on asetettu yksin läpi yön nukkuva vauva. Tämä ei kuitenkaan ole ihmislajille biologisesti tai sosiaalisesti normaalia.



Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.



Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä. Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja. Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.



Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.



Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?



Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.



Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.



(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)

ihan mielenkiintoista olisi saada keskustelua aikaiseksi siitä, kuinka tarpeellista tuo "yöllinen itsenäistyminen" tämän ikäiselle on.

Luetuta miehelläs tämä artikkeli myös:

http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

Siellä sanotaan mm. näin:

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".

Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin.

Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin:

"Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan".

Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

tämä on mielenkiintoinen juttu:



Yksin nukuttamisesta



Länsimaiset ihanteet vauvojen unesta



http://kiintymysvanhemmuus.fi/pohdintoja/lapsenhoito/uni/yksin-nukuttam…

Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä.

Perhepeti (=myös omassa sängyssä nukkuva lapsi, mutta vanhempien makkarissa) edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja.

Taas toi perhepeti-copy-paste-postaaja iski. Hermo menee suhun!

että perhepedissä nukkuvat vain pedofiilit.

En usko että lapselle tekee pahaa nukkua yksin, jos kuitenkin pääsee halutessaan teidänkin huoneeseen eikä tarvi yksinään pelätä ja itkeä. En myöskään usko että lapselle tekee pahaa nukkua vanhempien kanssa samassa huoneessa jos haluaa ja kaikki nukkuvat hyvin yhdessä.



Meidän perhe nukkui samassa huoneessa kaikki (isä, äiti, poika 3,5v ja tyttö 1,5v) kunnes muutimme isompaan asuntoon, ja nyt lapset nukkuvat lastenhuoneessa kahdestaan. Silti lähes joka yö jompikumpi tai kumpikin tulee meidän sänkyyn, ja joskus minä siirryn sitten sohvalle kun meidän sängyssä tulee ahdasta. :)