Lue keskustelun säännöt.
Mulla on varmaan anoreksia
21.11.2011 |
Noin. Nyt oon sen ekaa kertaa "ääneen sanonut".
Mulla oli jo nuorempana joku syömishäiriö. En tiedä millä nimellä sitä vois kutsua, kun söin normiruokaa normimäärän, mutta oksensin aina kaiken pois. En siis ahminut kuitenkaan.
Nyt mulla on ainoastaan neuroottinen tarve tarkkailla painoa. Hyppään vaa'alle useita kertoja päivässä ja syön jos vaaka näyttää tarpeeksi vähän. Jos se näyttää musta liikaa, niin en syö.
Liikun joka päivä tosi paljon.
Poden huonoa omaatuntoa käytännöstä ihan kaikesta mitä syön ja mua hävettää syödä julkisesti.
Oon tosi laiha varmaan muiden mielestä mutten tarpeeksi laiha omasta mielestäni.
Oon 175cm ja painan 51kg.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vähän yli 30-vuotias ja tämä on uusi asia, en siis ole nuorempana sairastanut mitään syömishäiriötä (käsittääkseni useimmat yli 30-vuotiaat syömishäiriöiset ovat pitkän linjan kroonikkoja joiden sairaus on alkanut jo teini-iässä).
Käytännössä vähän yli vuoden verran olen laihduttanut ja alun hyvää tarkoittava ylipainon laihdutus on kääntynyt pakonomaiseksi painon tarkkailuksi (vaaka monta kertaa päivässä), oksenteluksi, dieettipillerien käytöksi (Alli) ja syömisen rajoittamiseksi (tai ainakin yritystä on, viime aikoina olen repsahdellut enemmän kuin pitäisi). N. 25kg olen laihtunut siitä kun aloitin ja tavoite on aina "muutama kilo vähemmän". Tällä hetkellä painan n. 60kg (heittelee vähän) ja se tuntuu todella suurelta luvulta kun pituutta on 169cm. Haluaisin painaa esim. 52kg tai jopa alle 50kg.
Tänäänkin söin ensin illalla Täydellisten naisten kanssa jäätelöä, sitten menin ottamaan lisää ja seuraus oli että piti käydä mainostauolla oksentamassa :/ Jos onnistuisin pitämään annokset kohtuullisina niin olisi helpompi olla oksentamattakin. Olen käynyt terveydenhoitajalla juttelemassa asiasta viime keväänä, kesän olikin asiat syömisten suhteen "paremmin" eli lihoin 3kg mutta nyt syksyllä alkanut taas enemmän ahdistaa.
Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu kun toisaalta yritän kyllä kovasti itselleni selittää että mahdun nytkin useimpiin koon 36 vaatteisiin ja olen ihan hyvä nyt mutta sitten se toinen puoli vaatii vielä enemmän, tai siis vähemmän. Pitäisi saavuttaa jonkinlainen "voitto" eli laihtua mahdollisimman paljon, päästä tavoitteeseen joka nyt on vielä kaukana. Tai eka tavoite, 65kg on kyllä ohitettu mutta ei se mitä haluaisin nyt painaa.
Samalla myös hävettää hirveästi painia tällaisten "teinityttöjen" ongelmien kanssa, luulisi nyt että minulla olisi erityislapsen äitinä isompiakin huolia mietittävänä. Toisaalta joskus tuntuu että kun keskittyy syömisasioihin kunnolla niin lapsen asiat ei niin ahdistakaan, ne on helpompi unohtaa..