Lue keskustelun säännöt.
Mistä 35v. nainen löytää miehen?
21.11.2011 |
Kaksi vuotta olen etsiskellyt. Tulee aika epätoivoinen olo.
Töissä en tapaa. Enkä harrastuksissa.
Yritin kyllä löytää harrastuksia, joissa tapaisi miehiä. Kävin lavatansseissa. Kukaan ei tule hakemaan, jos siellä lavalla ei käy monta kertaa notkumassa. Ja mua ei kiinnosta se musiikki pätkääkään, joten kyllästyin.
Olen yrittänyt keksiä harrastuksia, joissa voisi tavata miehiä. Mutta joka puolella on vaan naisia tai sitten jo suhteessa olevia miehiä! Näin saaristolaivurikurssilla, melontakurssilla, frisbeegolfkurssilla, viininmaistelukurssilla...
Kuntosalilla olen yrittänyt heittäytyä juttelemaan miesten kanssa. Ne suhtautuu todella epäluuloisesti, vaikken menisi missään iskumielessä vaan vaikka kysymään, miten jotain laitetta käytetään.
Verkon kautta tavannut varmaan 20 miestä. Ikäisistäni sinkkuja on lähinnä sellaiset itseään prinsseinä pitävät supermenestyjät, joille ei kelpaa kuin joku malliprinsessa ("sori, mutta etsin naista, joka saa käsipuolessani kulkiessaan miesten päät kadulla kääntymään ja joka on koulutukseltaan vähintään kirurgi") tai sitten sellaiset ujot tapaukset, jotka ei saa sanaa suustaan. En halua joutua vetämään miestä perässäni, kyllä hänenkin pitää olla ulospäinsuuntautunut.
Monet miehet on todella ujoja ja arkoja. Ei edes silmiin katso. Ei keskustelutaitoja.
Yhdellä oli pakkoliikkeitä. Yhden kanssa ei ollut mitään yhteistä (selitti, miten teloittaa hirviä ampumalla niitä korvaan?!?). Yksi alkoi jo eka kertaa tavatessamme syyttää minua, että olenko tavannut muita miehiä. Yhden mielestä olin juntti, kun olin käynyt väärässä paikassa sushilla ja vielä kehuin paikkaa (siellä kuulemma oli vääränlaista kalaa jossain sushipalassa). Yhden mielestä en ollut tarpeeksi kultturelli, kun ei ollut tutkintoa konservatoriosta. Yksi veti pultit, kun kuuli, että mulla on vedenkeitin ja viinikaappi. Toisen mielestä en ollut matkustellut tarpeeksi.
Huoh. Ja lisäksi suurella osasta miehiä on jo lapsia. Olen yrittänyt seurustella joskus tällaisen miehen kanssa. Ei se vaan mun kohdallani toimi, että suhteessa on mukana jonkun toisen naisen lapset. Liikaa ristiriitoja.
Olen kavereillekin yrittänyt vihjata, että olisiko niiden miesten tuttavapiirissä vapaita sinkkumiehiä. Suurin osa ystävistäni mennyt vaan vaikeiksi. Kai mä sitten olen niin kamala tapaus, etteivät halua esitellä mua miestensä vapaille kavereille. Muille vapaille naisille tiedän näitä kyllä esitellyn...
Yksi tosin tutustutti mut miehensä ystävään. Kuukauden verran hänen kanssaan tapailtiin, mutta oli niin negatiivinen ja kaikkea paheksuva tyyppi, etten jaksanut enää kuunnella sitä maailman pahuuden maalaamista. Eikä hän olisi halunnut lapsia.
Itsekin haluaisin lapsen. Ja kun mieheen tutustumiseenkin menee pari vuotta aikaa, ennenkuin tuota voisi edes ajatella, niin olisi kiva löytää edes yksi hyvä vaihtoehto. Mutta mistä?!
Kommentit (71)
Mutta kun niistä oikeasti on tähänastiset kokemukset olleet aika masentavia.
Olen yrittänyt totetuttaa tuota elämästänauttimistaktiikkaa. Eipä ole silti ketään sellaista edes mukiinmenevää tullut vastaan.
Ei minulla mitään ihme kriteereitä mielestäni ole. Varmaan ne, mistä en tingi, on nuo perus ei-juoppo, ei-tupakoitsija -kriteerit. Ja se, että miehen pitää pystyä elättämään itsensä ja omalta osalta perheensä työllään.
Muusta voidaan sitten neuvotella.
Mutta minusta tuntuu, että mukavilta ja sopivilta vaikuttaville miehille ei mikään kelpaa. Ihan tavallisennäköisetkin miehet vaatii naiselta, että muiden miesten päiden pitää kääntyä, kun nainen kävelee ohi. No, en ole sellainen vamppi.
Monelle ei-akateemiselle miehelle on kynnys se, että minulla yliopistotutkinto. Heti alkavat mankua, että kun mä olen vaan tällainen duunari... Vaikka kuinka vakuutan, ettei merkkaa mitään, kunniallisesta ammatista aina syytä olla ylpeä.
Vihreälle tai sosialistisen maailmankatsomuksen omaavalle miehelle ei porvarinainen kelpaa. Ja porvarimiehelle en sitten ole kuitenkaan tarpeeksi kapitalisti.
Jos sanon, että nautin myös klassisesta musiikista ja käyn muutaman kerran vuodessa oopperassa ja teatterissa, moni mies kauhistuu. Ei mua vaan kiinnosta... No, ei tarvi kiinnostaakaan! Voin hyvin tehdä viikonloppumatkan Tukholmaan, Helsinkiin tai Lontooseen oopperaan tai teatteriin ystävien kanssa kuten tähänkin asti. Ei siihen miestä tarvita.
Ja kyllä mut saa sinne kevyemmän musiikin konserttiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala elää omaa elämääsi. Sinusta taitaa näkyä kilometrin päähän että olet miestä vailla.
Kerran kesällä keskustelin mieheni kanssa tästä aiheesta. Hän oli sitä mieltä että jotkut naiset alkaa kerätä ns. vanhanpiian varusteita kotinsa täyteen ja miehille tulee jo silloin pakokauhu. Vanhanpiian varusteet ovat kuulemma yltiöromanttisen sisustusputiikin kamaa. Jos omat vaatteet ja koti sekä oma mieli ovat samaa vanhanpiian tyyliä ei sinne mies mahdu.
Ota nuorempi:) Itse en edes katsele ikäisiäni miehiä (olen myös 35), jos ne on vapaita on niissä usein jotain vikaa (eikä muutenkaan kiinnosta).
En oikein keksi mikä ongelmasi on, olet liian kranttu kenties? Itse ehdin olla sinkku kuukauden, raskaana kuudes lapsi tuloillaan kun tapasin nykyisen;) ja muitakin kiinnostuneita (ja kiinnostavia) on ollut tarjolla. Jouduin heivaamaan vaatimuslistani hemmettiin tutustuessamme, täydellinen mies ei ollutkaan täydellinen, mutta halusin sen silti:)
Nuoret miehet on usein ennakkoluulottomampia ja joustavampia eivätkä kaavoihin ja vaatimuksiin kangistuneita.
Kyllä minäkin tulen sitten jäkisotteluun
Jäkisotteluun? Missäpäin Suomea sanotaan näin :D
35 naisesta tulee ensimmäiseksi mieleen, että se haluaa lapsia ja heti. Seurustelu on tavoitteellista ja kuukausia lasketaan, jotta voidaan siirtyä suhteen seuraavaan, vakavampaan vaiheeseen. Aikaa tai tilaa harkinnalle ei ole. Siksi on parempi katsella 30-vuotiaita, joilla ei vielä ole kiire, tai 40-vuotiaita, jotka ovat jo lapsensa tehneet.
... kannatat vapaata seurustelua, joka on yhtä kuin toisen hyväksikäyttö. Toisin sanoen, olet sitä mieltä, että 20-30 vuotiaiden naisten aikaa voi tuhlata seurusteluun vuosikaudet, viedä heidän elämästään kymmenenkin vuotta antamatta yhtään sen enempää...
Ei avioliiton ulkopuolisia suhteita ole turhaan synniksi sanottu, koska siihen liittyy niin paljon itsekästä hyväksikäyttöä! Todella surullista, että nykypäivänä sekä miehet että naiset on aivopesty ajattelemaan, että hidas seurustelu ja toisen kanssa vehtaaminen, olisi turvallisempi vaihtoehto.
Olen vahvasti sitä mieltä, että pelin henki täytyy tehdä selväksi heti alussa. Jos haluat miehen ja lapsia, se täytyy sopia heti eikä kuvitella, että toinen lukee ajatukset. Sitten itketään, kun toinen ei vuosien seurustelusta huolimatta halua mennä suhteessa sille vakavammalle tasolle... Miksi menisi, kun vähempikin on kelvannut aiemmin? Sitten kun nainen on tullut vaaralliseen ikään lisääntymisen kannalta, vaihdetaan taas uuteen nuorempaan tai vanhempaan, jota voi käyttää hyväkseen...
Onneksi en ole ollut ikinä yhdenään suomalaisen miehen kanssa, koska en voi sietää tuollaista mentaliteettia! Suosittelen ap:llekin, ettei rajoita miehen etsimistä pelkästään Suomeen ja suomalaisiin miehiin, koska monet suomalaiset miehet ovat pelkkää ajanhukkaa. Monet ulkomaalaiset miehet sentään tekevät homman heti selväksi: tarjoan avioliittoa ja lapsia, miten olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin tulen sitten jäkisotteluun
Jäkisotteluun? Missäpäin Suomea sanotaan näin :D
Mitä mun sit pitäis sanoa? En tiedä jäkiksestä mitään. Lapsena pelattiin jäkistä. Jäkiskentällä tai -hallissa.
jotkut naiset alkaa kerätä ns. vanhanpiian varusteita kotinsa täyteen ja miehille tulee jo silloin pakokauhu. Vanhanpiian varusteet ovat kuulemma yltiöromanttisen sisustusputiikin kamaa. Jos omat vaatteet ja koti sekä oma mieli ovat samaa vanhanpiian tyyliä ei sinne mies mahdu.
Sisustus- ja pukeutumistyylini on klassisen tyylikäs ja moderni. En todellakaan osta mitään krääsää sisustusputiikeista, inhoan sitä. Maalaisromantiikkaa tai tätä nk. tanskalaista white on white -tyyliä tai ruusukuoseja tai pinkkejä huoneita en voi sietää.
Olen satsannut laadukkaisiin merkkihuonekaluihin ja maustanut sitä antiikilla.
Kotonani sävyt ovat mahonki, vihreä, viininpunainen, harmaa, tumma liila, musta ja valkoinen. Merihenkisyyttä kesällä, sinistä ja punaista.
Nahkaa, lasia, aitoja mattoja, aitoa puuta. Ei mitään pitsiverhohässäköitä. Ei halpihuonekaluja. Ei söpösöpöä. Paitsi joitakin pehmoleluja.
Moderneista kynttilä- ja kukka-asetelmistä pidän.
Jouluna on sitten sitä romanttisempaa joulukoristehässäkkää. Mutta ei mitään tiimarikoristeita.
Pukeutumisessa sama linja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mun sit pitäis sanoa? En tiedä jäkiksestä mitään. Lapsena pelattiin jäkistä. Jäkiskentällä tai -hallissa.
Saa sanoa ihan miten haluaa. Murteet on hauskoja.
Sivuhuomiona todettakoon, että toi oman porvarillisuuden korostaminen on vähän outoa. Asiat asioina, ei sitä kannata niin vahvasti linnottautua mihinkään leiriin.
Mies kokee että hänet sijoitetaan johonkin valmiiksi suunniteltuun juttuun eikä hänellä ole enää sananvaltaa missään. Ota rennosti; sitä tarkoitan. Pukeudu rennosti mutta naisellisesti; ei yhtään fiinisti.Mene vaikka Stadin Pärtsäreitten rompetorille myymään munkkeja tai jotain muuta rentoa.Siitä miehet tykkää.
Nyt ne luulee että niitten elämä loppuu.
Ja sun pitää tykätä miehistä. Ne on vähän mörököllejä joten sun laadukkaat merkkihuonekalut ja aidot matot saattaa hiukan nuhraantua.Siitä ei pidä pahastua. Pojat on poikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinisilmäinen ei saa olla. Tyhmää viedään kuin metrin mittaa. Tännekin tulee heti varattuja miehiä tarjoamaan seuraa. Mitä tämä kertoo miehen luonteesta?
Mutta, jos mies alkaa puhua politiikkaa ja kertoa omat näkemyksensä, niin kerron sitten minäkin toki omani. Siinä yhteydessä arvomaailmani käy ilmi. Ja ei ole kerran eikä kaksi, kun mies suutahtanut, kun en ajattele hänen kanssaan samoin.
Minusta mies saa olla mitä mieltä haluaa. Suomessa on mielipiteenvapaus. Ja erilaisista ajattelutavoista syntyy keskustelua ja uusia tapoja ajatella ja toimia.
Minulle ei siis olisi ongelma seurustella vaikka ateistin kanssa, joka on työpaikallaan liiton luottamusmies. Mutta tällainen mies on pariinkin otteeseen alkanut nälviä, jos sanon meneväni vaikka itsenäisyyspäivänä kirkkoon. Ja kun olen suoraan kysyttäessä sanonut, että en kuulu mihinkään liittoon, niin siitäkin on alkanut sellainen hyökkäävä propaganda, että ei kiitos.
Asioista pitää keskustella. Mutta saa minullakin olla ne omat mielipiteet, mielestäni. Miehillä on vaan usein kova tarve olla oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kokee että hänet sijoitetaan johonkin valmiiksi suunniteltuun juttuun eikä hänellä ole enää sananvaltaa missään. Ota rennosti; sitä tarkoitan. Pukeudu rennosti mutta naisellisesti; ei yhtään fiinisti.Mene vaikka Stadin Pärtsäreitten rompetorille myymään munkkeja tai jotain muuta rentoa.Siitä miehet tykkää.
Nyt ne luulee että niitten elämä loppuu.
Ja sun pitää tykätä miehistä. Ne on vähän mörököllejä joten sun laadukkaat merkkihuonekalut ja aidot matot saattaa hiukan nuhraantua.Siitä ei pidä pahastua. Pojat on poikia.
Pukeudun sellaisiin vaatteisiin, joissa viihdyn, tunnen oloni siistiksi ja jotka mielestäni sopivat minulle. En ole kukkamekkotyttö, mutten mikään telaketjufeministikään.
En sisusta tietoisesti. Ostan vaan kotiin sellaisia juttuja, joista tykkään. Noista tykkäsin eniten. Ne sitten sopii yhteen tai ei.
No, toi pärtsärimeininki ei ehkä ole ominta mua. :) Mä en edes tykkää olla moottoripyörän selässä. Perheessä on aina harrastettu vanhoja autonromuja yms. ja voin ihan rehellisesti sanoa, että ei löydy mun mies varmaankaan niistä piireistä.
Siis ihan ok, jos mies tykkää ajaa moottoripyörällä. Mutta mä en halua olla mukana. Been there, seen that.
Tuosta nuhrustamisesta en tiedä. Varmaan saa mies huutia, jos istuu moottoriöljyisissä pöksyissä sohvalle.
35 naisesta tulee ensimmäiseksi mieleen, että se haluaa lapsia ja heti. Seurustelu on tavoitteellista ja kuukausia lasketaan, jotta voidaan siirtyä suhteen seuraavaan, vakavampaan vaiheeseen. Aikaa tai tilaa harkinnalle ei ole. Siksi on parempi katsella 30-vuotiaita, joilla ei vielä ole kiire, tai 40-vuotiaita, jotka ovat jo lapsensa tehneet.
... kannatat vapaata seurustelua, joka on yhtä kuin toisen hyväksikäyttö. Toisin sanoen, olet sitä mieltä, että 20-30 vuotiaiden naisten aikaa voi tuhlata seurusteluun vuosikaudet, viedä heidän elämästään kymmenenkin vuotta antamatta yhtään sen enempää...
Ei avioliiton ulkopuolisia suhteita ole turhaan synniksi sanottu, koska siihen liittyy niin paljon itsekästä hyväksikäyttöä! Todella surullista, että nykypäivänä sekä miehet että naiset on aivopesty ajattelemaan, että hidas seurustelu ja toisen kanssa vehtaaminen, olisi turvallisempi vaihtoehto.
Olen vahvasti sitä mieltä, että pelin henki täytyy tehdä selväksi heti alussa. Jos haluat miehen ja lapsia, se täytyy sopia heti eikä kuvitella, että toinen lukee ajatukset. Sitten itketään, kun toinen ei vuosien seurustelusta huolimatta halua mennä suhteessa sille vakavammalle tasolle... Miksi menisi, kun vähempikin on kelvannut aiemmin? Sitten kun nainen on tullut vaaralliseen ikään lisääntymisen kannalta, vaihdetaan taas uuteen nuorempaan tai vanhempaan, jota voi käyttää hyväkseen...
Onneksi en ole ollut ikinä yhdenään suomalaisen miehen kanssa, koska en voi sietää tuollaista mentaliteettia! Suosittelen ap:llekin, ettei rajoita miehen etsimistä pelkästään Suomeen ja suomalaisiin miehiin, koska monet suomalaiset miehet ovat pelkkää ajanhukkaa. Monet ulkomaalaiset miehet sentään tekevät homman heti selväksi: tarjoan avioliittoa ja lapsia, miten olisi?
Mehän ymmärrämme toisiamme loistavasti! Juuri tuota asennetta tarkoitin pelottavalla. Olen silti iloinen puolestasi, että olet löytänyt etsimäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten hyväksyisit jonkun miehen huonekalut jne kun jo tanskalainen sisustustyyli on kamalaa? Tosiaan esim. pakkoliikkeet omaavaa tyyppi voi olla aarre jos tarkemmin tutustuu.
Ei tarkoita sitä, etteikö miehellä voisi olla just sellaiset huonekalut ja autot ja kamat ja muut, mistä hän pitää. Kuhan sitten yhteinen koti on niin tilava, että siellä on tilaa molemmille.
Mä en jaksa uskoa, että löytyy mies, jonka osalta suhde kaatuu siihen, jos mun ikkunoissa ei ole röyhelöisiä ruusuverhoja tai kotona tanskalaistyyliä a'la sisustuslehti. :) Uskoisin, että yhteinen sävel löytyy ja mies saa pitää sen lempinojatuolinsa. Vaikkei sopisi muuhun sisustukseen, sehän tuo särmää.
Niiden pakkoliikkeiden yli en vaan päässyt. Sori. Ne tosin tod.näk. oire isommista neurologisista ongelmista. Ja voi periytyä. Ei tosin ollut ainoa epäsopiva piirre ko. miehessä.
Millainen hajuton ja mauton sitä pitäisi olla, ettei miehet säikähtäisi? Ostaa huonekalut Ruotsista ja hankkia itämainen, mitäänsanomaton auto?
Ajattelin, että jos olisin oma itseni, se vastapuoli voisi kävellä vastaan...
työtön ei tilavaan kotiin ehkä ole varaa.. Mutta tullaanko siihen, että miehen oltava hyvätuloinen menestyjä?
...että riittää, kun mies elättää palkallaan itsensä ja oman osansa perheestä.
Kai tuohon itsensä elättämiseen liittyy myös se, että asuu jossain?
Minulla on oma koti ja kylliksi tilaa itselleni. Vähän ajattelin, että omanikäisellä miehellä olisi sama tilanne.
Vai onko nykyään jo hyvätuloinen menestyjä, jos asuu muualla, kuin vanhempien yläkerrassa tai soluasunnossa?
Kuka voi kirkkain silmin väittää, että ap:n pitäisi jaksaa kiinnostua pakkoliikkeistä kärsivästä ihmisestä yksiä treffejä kauempaa, tai hän on kranttu? En minä ainakaan.
Ap, älä tyydy mihin tahansa, Se Oikea vielä tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. Jos ei tule, niin so what! Painelet vaikka sitten parin vuoden kuluttua spermapankkiin ;)
ev