Lue keskustelun säännöt.
Mistä 35v. nainen löytää miehen?
21.11.2011 |
Kaksi vuotta olen etsiskellyt. Tulee aika epätoivoinen olo.
Töissä en tapaa. Enkä harrastuksissa.
Yritin kyllä löytää harrastuksia, joissa tapaisi miehiä. Kävin lavatansseissa. Kukaan ei tule hakemaan, jos siellä lavalla ei käy monta kertaa notkumassa. Ja mua ei kiinnosta se musiikki pätkääkään, joten kyllästyin.
Olen yrittänyt keksiä harrastuksia, joissa voisi tavata miehiä. Mutta joka puolella on vaan naisia tai sitten jo suhteessa olevia miehiä! Näin saaristolaivurikurssilla, melontakurssilla, frisbeegolfkurssilla, viininmaistelukurssilla...
Kuntosalilla olen yrittänyt heittäytyä juttelemaan miesten kanssa. Ne suhtautuu todella epäluuloisesti, vaikken menisi missään iskumielessä vaan vaikka kysymään, miten jotain laitetta käytetään.
Verkon kautta tavannut varmaan 20 miestä. Ikäisistäni sinkkuja on lähinnä sellaiset itseään prinsseinä pitävät supermenestyjät, joille ei kelpaa kuin joku malliprinsessa ("sori, mutta etsin naista, joka saa käsipuolessani kulkiessaan miesten päät kadulla kääntymään ja joka on koulutukseltaan vähintään kirurgi") tai sitten sellaiset ujot tapaukset, jotka ei saa sanaa suustaan. En halua joutua vetämään miestä perässäni, kyllä hänenkin pitää olla ulospäinsuuntautunut.
Monet miehet on todella ujoja ja arkoja. Ei edes silmiin katso. Ei keskustelutaitoja.
Yhdellä oli pakkoliikkeitä. Yhden kanssa ei ollut mitään yhteistä (selitti, miten teloittaa hirviä ampumalla niitä korvaan?!?). Yksi alkoi jo eka kertaa tavatessamme syyttää minua, että olenko tavannut muita miehiä. Yhden mielestä olin juntti, kun olin käynyt väärässä paikassa sushilla ja vielä kehuin paikkaa (siellä kuulemma oli vääränlaista kalaa jossain sushipalassa). Yhden mielestä en ollut tarpeeksi kultturelli, kun ei ollut tutkintoa konservatoriosta. Yksi veti pultit, kun kuuli, että mulla on vedenkeitin ja viinikaappi. Toisen mielestä en ollut matkustellut tarpeeksi.
Huoh. Ja lisäksi suurella osasta miehiä on jo lapsia. Olen yrittänyt seurustella joskus tällaisen miehen kanssa. Ei se vaan mun kohdallani toimi, että suhteessa on mukana jonkun toisen naisen lapset. Liikaa ristiriitoja.
Olen kavereillekin yrittänyt vihjata, että olisiko niiden miesten tuttavapiirissä vapaita sinkkumiehiä. Suurin osa ystävistäni mennyt vaan vaikeiksi. Kai mä sitten olen niin kamala tapaus, etteivät halua esitellä mua miestensä vapaille kavereille. Muille vapaille naisille tiedän näitä kyllä esitellyn...
Yksi tosin tutustutti mut miehensä ystävään. Kuukauden verran hänen kanssaan tapailtiin, mutta oli niin negatiivinen ja kaikkea paheksuva tyyppi, etten jaksanut enää kuunnella sitä maailman pahuuden maalaamista. Eikä hän olisi halunnut lapsia.
Itsekin haluaisin lapsen. Ja kun mieheen tutustumiseenkin menee pari vuotta aikaa, ennenkuin tuota voisi edes ajatella, niin olisi kiva löytää edes yksi hyvä vaihtoehto. Mutta mistä?!
Kommentit (71)
Olen hyvin sosiaalinen ihminen. Tottunut työssäni tapaamaan vieraita ihmisiä, en jännitä, olen luonteva. Tottunut vetämään keskusteluja, jne.
Ujo ihminen ei viihdy mun rinnallani, ei niisssä tilanteissa, johon joutuisi. Meillä iso suku, paljon juhlia ja tapaamisia. Mulla paljon ystäviä, jne.
Lisäksi mulla olo, että jyrään sen ujon. Kun jos se ei puhu, niin mä puhun ja yritän houkutella sen avoimemmaksi. Olen tällainen. En kovin suomalainen tältä osin. Miehen pystyttävä vastaamaan tähän.
Oletko ollut esim. ravintolassa ujon miehen kanssa, joka ahdistuu sosiaalisissa tilanteissa? Minä olen. Tosi kiusallista. Ja sellainen mies ei halua viettää vapaa-aikaansa, kuten minä. Haluaa olla omissa oloissaan, vihaa julkisia tilaisuuksia, vieraita jne. Ei toimi.
Ulkonäöstä olen jäävi sanomaan. Olen mielestäni ihan kivan näköinen. Mutta en mikään kaunotar.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
37 vanha mies ajattelee:
Vaikutat jokseenkin ihan järkevältä naiselta.
Moni asia saattaa olla reali mailmassa kuitrnkin aivan toisin. Millaisella äänensävyllä puhut, mikä on elekielesi ja kuinka ruma/kaunis olet :)
Itse asustelen edelleen vaimon kanssa, joka ei ole mailman mukavinta seuraa. Välillä sitten ajattelen mitä elämälle pitäisi tehdä. Yksin lasten kanssa en haluaisi elää (vaimo ei missään nimessä halua lapsia), joten kai asioita on hyvä funtsata. APkin vain alleviivasi sen kuinka vähän lapselliset miehet kiinnostavat.
Täällä samassa tilanteessa oleva 34v nätti nainen. Mies osoittautunut vääräksi valinnaksi ja mietin eroa. Lapset jäisi minulle myös. Mulle kelpaisi myös lapsellinen mukava ja järkevä mies. =)
mutta haluan ilmoittaa että en ikipäivänä lähtisi millekkään nettitreffeille. Tiedän että nykyisin näin toimitaan mutta itse en ikinä suostuisi noin epätoivoiseen tekoon! Kuinka ihmiset ovat niin onnettomia yksin? Ymmärrän jos ei ole yhtään kaveria, silloin on yksinäinen. Kaverit pysyy mutta parisuhteet eivät. Kannattaa panostaa ystäviin. Ja lapsia voi tehdä yksinkin jos talous ja rahkeet riittävät.
Olen hyvin sosiaalinen ihminen. Tottunut työssäni tapaamaan vieraita ihmisiä, en jännitä, olen luonteva. Tottunut vetämään keskusteluja, jne.
Ujo ihminen ei viihdy mun rinnallani, ei niisssä tilanteissa, johon joutuisi. Meillä iso suku, paljon juhlia ja tapaamisia. Mulla paljon ystäviä, jne.
Lisäksi mulla olo, että jyrään sen ujon. Kun jos se ei puhu, niin mä puhun ja yritän houkutella sen avoimemmaksi. Olen tällainen. En kovin suomalainen tältä osin. Miehen pystyttävä vastaamaan tähän.
Oletko ollut esim. ravintolassa ujon miehen kanssa, joka ahdistuu sosiaalisissa tilanteissa? Minä olen. Tosi kiusallista. Ja sellainen mies ei halua viettää vapaa-aikaansa, kuten minä. Haluaa olla omissa oloissaan, vihaa julkisia tilaisuuksia, vieraita jne. Ei toimi.
Ulkonäöstä olen jäävi sanomaan. Olen mielestäni ihan kivan näköinen. Mutta en mikään kaunotar.
Pitää miettiä, että tarkoitus on kuitenkin viettää loppuelämä sen ihmisen kanssa. Perusluonnetta on aika hankala muuttaa ja jos jo alussa takkuaa esim. just ujouden takia niin ei kannata kyllä mun mielestä ees yrittää. Ne ujot löytää sen oman vastakappaleensa sitten muualta.
mutta haluan ilmoittaa että en ikipäivänä lähtisi millekkään nettitreffeille. Tiedän että nykyisin näin toimitaan mutta itse en ikinä suostuisi noin epätoivoiseen tekoon! Kuinka ihmiset ovat niin onnettomia yksin? Ymmärrän jos ei ole yhtään kaveria, silloin on yksinäinen. Kaverit pysyy mutta parisuhteet eivät. Kannattaa panostaa ystäviin. Ja lapsia voi tehdä yksinkin jos talous ja rahkeet riittävät.
Kyllä baaristakin on huono löytää pidempiaikaista seuraa. Sieltä haetaan vaan yhdenyön juttuja. Netti on aika nykypäivää vaikka onnettomia siellä liikkuukin. Itse tapasin nykyisen miehen netistä, mutta onneton silti ja mietin vaihtoa. Seuraavan katsoisin muualta. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Netistä tosiaan voi olla epätoivoista löytää ketään... Mutta vielä enemmän hakuammuntaa se on jossain baareissa ja harrastuspiireissä. Nähty on.
Tuntuu, että nuo baarit ja ehkä harrastuksetkin vois toimia mua nuoremmille ja vanhemmille. Mut +/-35v miehet ei niissä tunnu liikkuvan. Ainakaan, jos olisivat mulle edes jotenkin sopivia ja vapaana.
Miksen voinut löytää sitä oikeaa alle 30-vuotiaana, kuten kaikki muutkin? Tai luulin löytäneeni, mutta toisin kävi.
ei munkaan mielestä kannata ottaa semmoista miestä joka on aivan vastenmielinen. Ei nyt esim. pakkoliikkeet ole ihan sellainen juttu että sen voisi noin vain ohittaa. Minkänäköinen olet ap? Koska ainakin luonteen puolesta kuulostat sellaiselta että monikin pitäisi sinua mielenkiintoisena. Ulkonäöllehän voi tehdä paljonkin. Tuonikäiset vapaat miehet kun voi valita kymmenen vuotta nuoremmistakin ja siinähän vaikuttaa eniten ulkonäkö. 35-vuotias voi kyllä kilpailla nuorempien kanssa jos pitää itsensä hyvässä kunnossa, nuorekkaana jne. Semmoinen tantta taas ei ole kovin kiinnostava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap!
Kuulostat aivan helmeltä, oikeesti. Älä vaan ikinä ajattele, että sinussa on jotain vikaa. Olet rohkeasti oma itsesi, jos et kelpaa niin, niin anna olla.
Luulen, että kaikki tapaamasi miehet ovat tunteneet alemmuttaa rinnallasi, on varmaan ollut vaikea "yltää" tasollesi. Siitä huolimatta, älä ikinä muutu sen mukaan, mitä miehet haluaisivat sinun olevan, jotta tuntisivat itsensä vertaiseksesi. Silloin kadotat itsesi ja alat voimaan huonosti.
Pidä oma linjasi. En tosiaan tiedä, mistä sinun pitäisi etsiä, ehkä kannattaa unohtaa koko miesjuttu ja antaa elämän vain viedä. Arvoisesi mies tulee jos tulee, voi olla, että et löydä häntä vielä vuosikymmeniin, kaikille ei vain löydy sitä "toista puoliskoa". Silti voi elää ihan hyvää elämää.
Itse laskin tuossa käyneeni n. 50 miestä läpi ennen kuin löysin elämäni miehen 29-vuotiaana. nyt 15 v myöhemmin hän jätti minut toisen naisen takia. Mikään ei ole koskaan varmaa, paitsi kuolema. Ja suhteet päättyvät aina joko kuolemaan tai eroon. Mikään ei ole pysyvää.
Tunnut olevan upea, itsenäinen, tasokas, sivistynyt suomalainen nainen. Jos miehet ei sitä tajua, he siinä menettävät.
Kaikkea hyvää elämääsi!
kanssasisar
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista, ettei +30v miehiä kiinnosta ikäisensä nainen. Tosin mitäpä noin pinnallisella miehellä tekisikään. :)
... ainakaan minun mielestäni. Eli tutustu niihin ujoihinkin. Eivät ehkä vähän ajan kulutuua olekaan perässä vedettäviä, lämpenevät vain hitaasti. Tosin sinulla on sitten suuret mahdollisuudet saada myös ujohko lapsi.