Lue keskustelun säännöt.
Mistä 35v. nainen löytää miehen?
21.11.2011 |
Kaksi vuotta olen etsiskellyt. Tulee aika epätoivoinen olo.
Töissä en tapaa. Enkä harrastuksissa.
Yritin kyllä löytää harrastuksia, joissa tapaisi miehiä. Kävin lavatansseissa. Kukaan ei tule hakemaan, jos siellä lavalla ei käy monta kertaa notkumassa. Ja mua ei kiinnosta se musiikki pätkääkään, joten kyllästyin.
Olen yrittänyt keksiä harrastuksia, joissa voisi tavata miehiä. Mutta joka puolella on vaan naisia tai sitten jo suhteessa olevia miehiä! Näin saaristolaivurikurssilla, melontakurssilla, frisbeegolfkurssilla, viininmaistelukurssilla...
Kuntosalilla olen yrittänyt heittäytyä juttelemaan miesten kanssa. Ne suhtautuu todella epäluuloisesti, vaikken menisi missään iskumielessä vaan vaikka kysymään, miten jotain laitetta käytetään.
Verkon kautta tavannut varmaan 20 miestä. Ikäisistäni sinkkuja on lähinnä sellaiset itseään prinsseinä pitävät supermenestyjät, joille ei kelpaa kuin joku malliprinsessa ("sori, mutta etsin naista, joka saa käsipuolessani kulkiessaan miesten päät kadulla kääntymään ja joka on koulutukseltaan vähintään kirurgi") tai sitten sellaiset ujot tapaukset, jotka ei saa sanaa suustaan. En halua joutua vetämään miestä perässäni, kyllä hänenkin pitää olla ulospäinsuuntautunut.
Monet miehet on todella ujoja ja arkoja. Ei edes silmiin katso. Ei keskustelutaitoja.
Yhdellä oli pakkoliikkeitä. Yhden kanssa ei ollut mitään yhteistä (selitti, miten teloittaa hirviä ampumalla niitä korvaan?!?). Yksi alkoi jo eka kertaa tavatessamme syyttää minua, että olenko tavannut muita miehiä. Yhden mielestä olin juntti, kun olin käynyt väärässä paikassa sushilla ja vielä kehuin paikkaa (siellä kuulemma oli vääränlaista kalaa jossain sushipalassa). Yhden mielestä en ollut tarpeeksi kultturelli, kun ei ollut tutkintoa konservatoriosta. Yksi veti pultit, kun kuuli, että mulla on vedenkeitin ja viinikaappi. Toisen mielestä en ollut matkustellut tarpeeksi.
Huoh. Ja lisäksi suurella osasta miehiä on jo lapsia. Olen yrittänyt seurustella joskus tällaisen miehen kanssa. Ei se vaan mun kohdallani toimi, että suhteessa on mukana jonkun toisen naisen lapset. Liikaa ristiriitoja.
Olen kavereillekin yrittänyt vihjata, että olisiko niiden miesten tuttavapiirissä vapaita sinkkumiehiä. Suurin osa ystävistäni mennyt vaan vaikeiksi. Kai mä sitten olen niin kamala tapaus, etteivät halua esitellä mua miestensä vapaille kavereille. Muille vapaille naisille tiedän näitä kyllä esitellyn...
Yksi tosin tutustutti mut miehensä ystävään. Kuukauden verran hänen kanssaan tapailtiin, mutta oli niin negatiivinen ja kaikkea paheksuva tyyppi, etten jaksanut enää kuunnella sitä maailman pahuuden maalaamista. Eikä hän olisi halunnut lapsia.
Itsekin haluaisin lapsen. Ja kun mieheen tutustumiseenkin menee pari vuotta aikaa, ennenkuin tuota voisi edes ajatella, niin olisi kiva löytää edes yksi hyvä vaihtoehto. Mutta mistä?!
Kommentit (71)
nosto
mitä ap:lle kuuluu nykyään?
t: N35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän adoptiolapsia riitä halukkaille pariskunnillekaan.
Ja haluaisin sen oman lapsen. En usko, että adoptiolapsi veisi sitä kaipuuta kuitenkaan.
Että näin on asia. Ei voi mitään.
Ehkä mun täytyy löytää mies, joka myös kovasti haluaisi lapsen. Ja nimenomaan mun kanssani. Ei sellaista miestä, joka on suhteessa vaan kattelemassa.
Että näin on asia. Ei voi mitään.
Ehkä mun täytyy löytää mies, joka myös kovasti haluaisi lapsen. Ja nimenomaan mun kanssani. Ei sellaista miestä, joka on suhteessa vaan kattelemassa.
no se on vähän vielä vaikeampi yhtälö, että pitää olla ihana mies ja vielä sellainen, joka haluaa lapsia, ja vielä nimenomaan sinun kanssasi. Koska voisithan tehdä lapsen jonkun kivan miehen kanssa, joka myös haluaa perheen, vaikka ette olisikaan mitenkään rakastuneita.
Joskus voi käydä niin, että jos keskittyykin elämässään kokonaan muihin asioihin saattaakin saada pitkään haaveilemansa.
Joku ehdotti lapsen adoptiomista tai olisiko jokin muu projekti? Vaikka oman kodin hankkiminen jos ei sellaista vielä ole? Tunnen monia poikamiehiä, että kyllä heitä on.
Aasian maita uhkaa naiskato. Löytyisikö mies ulkomailta? Voisitko alkaa opiskella jotain kieltä?
Palstalla moni mamma varmasti kadehtii mahdollisuuksiasi. Voit valita vielä millainen elämästäsi tulee jotkut ovat jo valinneet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuskin itsellänikään on vielä lapsia, ja olen ajatellut, että siihenkin pitää varautua, ettei niitä edes tule tai sitten pitää käydä vuositolkulla hedelmöityshoidoissa, tai että lapsi on vammainen. Siinä mielessä ei kannata ehkä olla niin kranttu sen suhteen, onko lapsi oma vai adoptoitu koska hedelmällisyys on jo heikentynyt jos lähempänä neljääkymppiä raskautuu.
Tosi tylsää, mutta mun mielestä on paras sitkeästi jatkaa, iloisella ja avoimella asenteella. Raaka peli, mutta vikaan täytyy mennä monta kertaa ennen kuin osuu oikeaan. Itse ehkä miettisin asiaa niin, että en tapaisin mahdollista tulevaa kumppania, vaan mielenkiintoisen uuden tuttavuuden.
Noi kurssit on oikein hyvä vaihtoehto, mutta vain jos olet itse oikeasti kiinnostunut kurssin aiheesta. Muussa tapauksessa jättäisin väliin.
Sitkeästi vaan eteenpäin, ei tässä maailmassa muu auta. Mitä tulee siihen mistä miehen löytää, vastaus on; Ihan mistä tahansa, koskaan ei voi tietää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ajatellut ratkaista ongelman joko hankkimalla lapsen yksin tai sitten jonkun miehen kanssa joka myös haluaa lapsen, mutta jolle ei ole niin väliä onko parisuhdetta vai ei.
Koska voisithan tehdä lapsen jonkun kivan miehen kanssa, joka myös haluaa perheen, vaikka ette olisikaan mitenkään rakastuneita.
Mutta mistä sen kivan miehen löytää? Kun löydän vain omituisia. Tai sellaisia, jotka ei ole musta kiinnostuneita.
Ei tarvi olla mitään suuria tunteita. Ihan ystävyyskin riittäisi. Mutta kyllä sitä jotain täytyy olla, mikä toisessa kiinnostaa ja sytyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ulkonäkökriteerit sinulla on miehelle? Entä työ-koulutus-ja tulokriteerit?
mitä lähipiirin naisia katson alle 40v ja eronneita. Ei niitä hyviä miehiä vaan tupsahtele mistään. Hankalaa on. Juuri yli 30v miehet joilla ei lapsia haaveilee vielä siitä kauniista täydellisestä lapsettomasta naisesta joka 24v. Heillä tulee totuus joskus vastaan, mutta totuus vaan on että miehellä parasta ennen ikä kestää pidempään kuin naisilla. Johtuen naisten välisestä kilpailusta toistensa kanssa. Olemme pilanneet miehet.
Mutta itse myös en yrittäisi hampaat irvessä vaan kävisin nettitreffeillä ja harrastuksissa ja matkustelisin. Jos sinulla lapsi niin et voi niin tehdä. Nauti elämästä ja opettele uusia taitoja.
Unohda miehet ja käytä heitä vaikka vaan seksiin. Ota seksisuhde luotettavan miehen kanssa. Samalla teet selväksi että voit tapailla muitakin. Mutta jos hyvä osuu kohdalle ja mies tuntee samoin niin anna mennä.
Ja kaikki suhteessa elävätkään ei ole tyytyväisiä tilanteeseen, muista se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ajatellut ratkaista ongelman joko hankkimalla lapsen yksin tai sitten jonkun miehen kanssa joka myös haluaa lapsen, mutta jolle ei ole niin väliä onko parisuhdetta vai ei.
mieti nyt kuitenkin, että entäpä jos se oikea tuleekin vielä vastaan?
Entäpä jos saatkin yksin hyvin sairaan lapsen?
Miten raha-asiat järjestyvät?
Entä jos lapsi ei olekaan se mitä olet halunnut?
Jos sinulla on lapsi ja tapaat sen oikean, mutta hän ei kestäkään sitä, että sinulla on lapsi?
Olen samanikäinen kahden lapsen äiti. Pelottaisi ajatuskin, että joutuisin jäämään yksinhuoltajaksi. Lapset on ihania ja rakkaita eikä elämää voi kuvitella ilman heitä. Mutta kun heitä ei vielä ollut en kaivannut isommin lapsia.
Veikkaisin, että sinulla on vielä hyvät mahdollisuudet perustaa perhe rakastamasi miehen kanssa.
Vaikka oman kodin hankkiminen jos ei sellaista vielä ole? Tunnen monia poikamiehiä, että kyllä heitä on.
Aasian maita uhkaa naiskato. Löytyisikö mies ulkomailta? Voisitko alkaa opiskella jotain kieltä?
Minulla on oma koti, jota sisustan vähitellen. Sen kokoinen, että sopisi vaikka mies ja yksi lapsikin sinne asumaan.
En mennyt noille kursseille niin, etteikö aihe olisi kiinnostanut. Hankin mökille kajakin, käytän paljon kesällä. Hankin kaupunkiin pienen veneen. Kavereiden kanssa välillä veneillään.
Puhun sujuvasti saksaa, englantia, ruotsia ja kiinaa olen viime vuosina opetellut. Vaikka syytettiin, etten paljoa matkustele, niin teen 2 ulkomaanmatkaa/vuosi, lähinnä Eurooppaan. Viime kesänäkin kiersin yksin autolla Itävaltaa kaksi viikkoa.
Kävisi mulle aasialainenkin mies, mutta kiinalaiset tuntien, saisi olla aika länsimaalaistunut. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ajatellut ratkaista ongelman joko hankkimalla lapsen yksin tai sitten jonkun miehen kanssa joka myös haluaa lapsen, mutta jolle ei ole niin väliä onko parisuhdetta vai ei.
mieti nyt kuitenkin, että entäpä jos se oikea tuleekin vielä vastaan?
Entäpä jos saatkin yksin hyvin sairaan lapsen?
Miten raha-asiat järjestyvät?
Entä jos lapsi ei olekaan se mitä olet halunnut?
Jos sinulla on lapsi ja tapaat sen oikean, mutta hän ei kestäkään sitä, että sinulla on lapsi?
Olen samanikäinen kahden lapsen äiti. Pelottaisi ajatuskin, että joutuisin jäämään yksinhuoltajaksi. Lapset on ihania ja rakkaita eikä elämää voi kuvitella ilman heitä. Mutta kun heitä ei vielä ollut en kaivannut isommin lapsia.
Veikkaisin, että sinulla on vielä hyvät mahdollisuudet perustaa perhe rakastamasi miehen kanssa.
Tottakai mulla on raha-asiat kunnossa kun tällaista ratkaisua mietin. Mua ei pelota yhtään yksinhuoltajuus, eikä unelmieni mies ole sellainen joka ei hyväksyisi lasta mukana.
Jos sinä et kaivannut lapsia, niin ei se tarkoita että joku muu silti voisi kaivata. En minäkään vielä 5 vuotta sitten ollut ollenkaan huolissani asiasta. Mitä jos sinulla ei nyt tuon ikäisenä niitä olisikaan niin mahtaisitko kuitenkin niitä kaivata. Eikö yhtään kalvaisi ajatus, että aikaa kuluu ja mitä jos en saakaan lapsia.
Hienoa, että sinulla kuitenkin nyt on ne lapset ja mies. Minä teen toisenlaisen ratkaisun ja hankin lapsen ilman unelmien parisuhdetta.
ei ap, joka kirjoitti aiemmin lapsen hankkimisesta yksin
ulkonäkökriteerit sinulla on miehelle? Entä työ-koulutus-ja tulokriteerit?
Mies saisi olla mua pidempi. Olen 160 cm, joten ei liene mahdoton vaatimus. Ei haittaa, jos on kalju. Kunhan on sitten jotain tyyliä, ettei harjaa vaan niitä viimeisiä haivenia pään yli. Jos on pitkät hiukset, niin mielellään pestyt eikä takkupesä.
Puhtaat ja ehjät vaatteet. Jos miehellä ei ole silmää asun suhteen, niin ainakin edelliset poikaystävät olen pikkuhiljaa vihjailemalla saanut löytämään oman tyylinsä. :) Kenellekään en vaatteita osta enkä tuputa.
Olisihan se kiva, jos ulkonäkö jotenkin miellyttää. Mutta ei tarvi olla kiiltokuvapoju. Kunhan huolehtii itsestään. Pyöreyskään ei haittaa.
Toivoisin, että mies tekee työtä, johon on itse tyytyväinen ja josta saamillaan tuloilla saa hankittua itselleen sellaisen elintason, kuin itse haluaa. Minulle ei tarvitse kustantaa mitään. Minulla on jo aika pitkälti se materia, mitä tarvitsen. Sen perässä en ole. Kunhan ei sitten mieskään ole sen minun materiani perässä.
Toivon, että miehellä olisi jokin tutkinto, joka suoritettu peruskoulun/lukion jälkeen. Itselläni on ylempi korkeakoulututkinto, mutta minulle käy ammattitutkinnon suorittanutkin. Tärkeämpää on arvot ja elämänasenne. Jos mies on kovin vasempaan kallellaan, erittäin vihreä tai ammattiliiton mies, niin hänen on sitten hyväksyttävä, että olen porvari, käyn joskus kirkossa, en koe ympäristönsuojelua sydämenasiakseni ja kuulun yksityiseen työttömyyskassaan.
Toivoisin, että miehellä pysyisi vasara kädessä. Ennemmin käytännön mies kuin joku yliopistoteoreetikko. Toivottavasti on omia kavereita ja harrastuksia ja omiakin menoja, kun minullakin on - mutta toivottavasti koti ja perhe menee intohimoisen harrastamisen edelle.
Toivottavasti olisi avoin. Lähtisi vaikka oopperaan tai katsomaan piirrettyjä tai huvipuistoon. Kyllä minäkin tule sitten jäkisotteluun ja oluenmaistelutilaisuuteen. Pubeissa en välitä notkua - paitsi, jos pelataan samalla jotain kivaa lautapeliä.
Juoppo ei saa olla. Eikä polttaa tupakkaa tai käyttää huumeita.
37 vanha mies ajattelee:
Vaikutat jokseenkin ihan järkevältä naiselta.
Moni asia saattaa olla reali mailmassa kuitrnkin aivan toisin. Millaisella äänensävyllä puhut, mikä on elekielesi ja kuinka ruma/kaunis olet :)
Itse asustelen edelleen vaimon kanssa, joka ei ole mailman mukavinta seuraa. Välillä sitten ajattelen mitä elämälle pitäisi tehdä. Yksin lasten kanssa en haluaisi elää (vaimo ei missään nimessä halua lapsia), joten kai asioita on hyvä funtsata. APkin vain alleviivasi sen kuinka vähän lapselliset miehet kiinnostavat.
ulkonäkökriteerit sinulla on miehelle? Entä työ-koulutus-ja tulokriteerit?
Mies saisi olla mua pidempi. Olen 160 cm, joten ei liene mahdoton vaatimus. Ei haittaa, jos on kalju. Kunhan on sitten jotain tyyliä, ettei harjaa vaan niitä viimeisiä haivenia pään yli. Jos on pitkät hiukset, niin mielellään pestyt eikä takkupesä. Puhtaat ja ehjät vaatteet. Jos miehellä ei ole silmää asun suhteen, niin ainakin edelliset poikaystävät olen pikkuhiljaa vihjailemalla saanut löytämään oman tyylinsä. :) Kenellekään en vaatteita osta enkä tuputa. Olisihan se kiva, jos ulkonäkö jotenkin miellyttää. Mutta ei tarvi olla kiiltokuvapoju. Kunhan huolehtii itsestään. Pyöreyskään ei haittaa. Toivoisin, että mies tekee työtä, johon on itse tyytyväinen ja josta saamillaan tuloilla saa hankittua itselleen sellaisen elintason, kuin itse haluaa. Minulle ei tarvitse kustantaa mitään. Minulla on jo aika pitkälti se materia, mitä tarvitsen. Sen perässä en ole. Kunhan ei sitten mieskään ole sen minun materiani perässä. Toivon, että miehellä olisi jokin tutkinto, joka suoritettu peruskoulun/lukion jälkeen. Itselläni on ylempi korkeakoulututkinto, mutta minulle käy ammattitutkinnon suorittanutkin. Tärkeämpää on arvot ja elämänasenne. Jos mies on kovin vasempaan kallellaan, erittäin vihreä tai ammattiliiton mies, niin hänen on sitten hyväksyttävä, että olen porvari, käyn joskus kirkossa, en koe ympäristönsuojelua sydämenasiakseni ja kuulun yksityiseen työttömyyskassaan. Toivoisin, että miehellä pysyisi vasara kädessä. Ennemmin käytännön mies kuin joku yliopistoteoreetikko. Toivottavasti on omia kavereita ja harrastuksia ja omiakin menoja, kun minullakin on - mutta toivottavasti koti ja perhe menee intohimoisen harrastamisen edelle. Toivottavasti olisi avoin. Lähtisi vaikka oopperaan tai katsomaan piirrettyjä tai huvipuistoon. Kyllä minäkin tule sitten jäkisotteluun ja oluenmaistelutilaisuuteen. Pubeissa en välitä notkua - paitsi, jos pelataan samalla jotain kivaa lautapeliä. Juoppo ei saa olla. Eikä polttaa tupakkaa tai käyttää huumeita.
Ei kuulosta mahdottomilta. Noita varmaan löytyy mutta että kemiat kohtaa niin se on eri asia. Ja jos sillä miehellä 5 muutakin naista ja et pärjää tarpeeksi kilpailussa. Jännä että miehet ei stressaa samalla tavalla naisen saamisesta kuin naiset.
Kun minä olin sinkku, minä tein 2 A4-sivua pitkän luettelon miehen ominaisuuksista joita tulevan miehen tuli täyttää. Arvatkaa onko kaikki toteutuneet.
Suosittelen sinua kuitenkin tekemään sellaisen. Laita ominaisuudet tärkeysjärjestykseen ja mikä on välttämätön josta et tingi ja mikä olisi bonusta. Muista ettet voi saada kaikkea.
Jos etsit miestä joka on suurinpiirtein 35 v, et voi odottaa että tämän menneisyys olisi tyhjä paperi. Voi olla entisiä naisia, enemmän tai vähemmän. Voi olla eronnut, leski - ja voi olla niitä lapsiakin jo...
Jos ajattelet lisäksi, että mieheen pitäisi tutustua jopa 2 vuotta ennen kuin päätät uskaltaa vakavaan suhteeseen, avioliittoon, saada lapsia, niin mikä on tae, ettet ole taas samassa tilanteessa parin vuoden päästä kun huomaat että tämäkin mies on kelvoton...?
Miehen voi löytää harrastuksista tai mistä vaan. Todennäköisemmin hengenheimolainen edes jossa suhteessa tulee kohdalle jos käyt harrastuksissa jotka kiinnostavat sinua. Jos sinua ei kiinnosta lavatanssit ja siellä käyvät maajussit, niin ei sellaiseen kannata mennä.
Minä ehdottaisin rehellistä hakua tositarkoituksella vaikka jostain nettideittipalstalta. Kerrot heti mitä etsit ja eiköhän joku tunnista itsestään jotain piirteitä ja esittäydy. Jos kaverisi eivät tutustuta sinua tuntemiinsa sinkkumiehiin, ehkä he tuntevat sekä sinut ja nämä miehet sen verran hyvin, että tietävät, ettei siitä tulisi mitään...
Mielummin yksin kuin huonossa suhteessa :). Voit tehdä mitä haluat, milloin haluat. Ala nauttia sinkkuelämästä, hae asian positiivset puolet. Olen ihan varma, että sinäkin tapaat vielä jonkun kunnollisen, omanlaisesi :).
Itse olin kuusi vuotta yh:na ja olin alkanut elää elämääni siten, että olen sinkkuna lopun elämääni. Minä nautin elämästäni. Ja kai se sitten näkyi, koska nyt olen vuoden ollut hyvässä parisuhteessa ihanan miehen kanssa. Ikää minulla siis 39-v.
35 naisesta tulee ensimmäiseksi mieleen, että se haluaa lapsia ja heti. Seurustelu on tavoitteellista ja kuukausia lasketaan, jotta voidaan siirtyä suhteen seuraavaan, vakavampaan vaiheeseen. Aikaa tai tilaa harkinnalle ei ole. Siksi on parempi katsella 30-vuotiaita, joilla ei vielä ole kiire, tai 40-vuotiaita, jotka ovat jo lapsensa tehneet.