Mistä 35v. nainen löytää miehen?

Sain vaikutelman, että kun itse lähestyt miehiä, he eivät ole kiinnostuneita (siellä kuntosalilla tai lavatansseissa) ja ehkä ystäväsikin arvioivat sinut sellaiseksi jota ei uskalla esitellä tutuille sinkkumiehille. Miksi?



Kuulostat tosi fiksulta mutta vähän totiselta tyypiltä. Jos et ole suorastaan pahan näköinen, niin veikkaan ettet ole tarpeeksi iloisen oloinen. Ensikontaktissa ihan kaikkein tärkeintä useimmille miehille on, että naisen pitäisi olla iloisen oloinen. Se on puoleensavetävää ja iloisen naisen kanssa jutellaan mielellään (vaikka ilman taka-ajatuksiakin, tai niiden kanssa).



Mitä noihin netissä tavattuihin tulee: sinun pitänee vain jatkaa, ehkä sieltäkin kultamurunen vielä löytyy kun tarpeeksi kauan seuloo.



Jäi kyllä vähän epävarmaksi ovatko nuo miehet torjuneet sinut kun olit "liian sitä ja liian tätä", vai oletko itse torjunut heidät heti kun olet kuullut heidän suustaan pientäkin arvostelua? Ymmärräthän, että meillä on jokaisella huonoja puolia, ja sinunkin täytyy antaa anteeksi tulevalle kumppanillesi jotain huonoja puolia, vaikkapa hienostelunhalu.



Tällaista mietittävää. Ikävä kyllä en osaa sanoa, mistä miehiä löytyisi. Itse löysin omani kaverin perheestä - kaveerattiin perheenä, ja heille tuli ero, ja entinen ystävyyteni perheen isän kanssa kasvoi rakkaudeksi. Tämän varaan ei varmaan kannata laskea.

Yhdellä oli pakkoliikkeitä. Yhden kanssa ei ollut mitään yhteistä (selitti, miten teloittaa hirviä ampumalla niitä korvaan?!?). Yksi alkoi jo eka kertaa tavatessamme syyttää minua, että olenko tavannut muita miehiä. Yhden mielestä olin juntti, kun olin käynyt väärässä paikassa sushilla ja vielä kehuin paikkaa (siellä kuulemma oli vääränlaista kalaa jossain sushipalassa). Yhden mielestä en ollut tarpeeksi kultturelli, kun ei ollut tutkintoa konservatoriosta. Yksi veti pultit, kun kuuli, että mulla on vedenkeitin ja viinikaappi. Toisen mielestä en ollut matkustellut tarpeeksi.

saan itse käsityksen, että SINÄ olet liian kranttu. Kuinka vakavia pakkoliikkeet olivat - olivatko todella syy olla tutustumatta mieheen syvällisemmin? Entä pitääkö tulevan kumppanin kanssa _kaikki_ olla yhteistä? Jos mies harrastaa metsästystä ja sinä et, niin onko se ehdoton nou-nou, vai oletko tosiaan viimeisen päälle eläinten ystävä?

Ja ehkä tuo yksi ei suoranaisesti SYYTTÄNYT sinua muiden tapailusta, ehkä tarkoitus oli kysellä että oletko käynyt monilla treffeillä ja millaisia ihmisiä olet tavannut - ihan normaalia keskustelua mielestäni. Vai syyttikö hän ihan todella sinua?

Entä sanoiko tuo sushimies sinua suoraan juntiksi, vai oliko se jälleen sinun tulkintasi mielipide-eroistanne?

"Veti pultit kun kuuli että minulla on vedenkeitin ja viinikaappi", siis ihan todella hermostui, veti pultit?

Luulen, että ylireagoit ja sulla on liian korkeat odotukset. Ota vähän iisimmin, keskustele avoimin mielin ja hyväksy mielipide-erot, tuskin sellaista suurta rakkautta ihan eka treffeillä syttyykään, mutta kun tutustuu ja ottaa toisesta selvää (eriäväisyyksistä huolimatta), niin tiedä mitä voi kehkeytyä!

Ja elämänmyönteinen. Ehkei se sitten näy päälle.



Nuo miehet, jotka arvosteli esim. sushimakuani ja liian vähää matkusteluani, eivät itse halunneet tavata enää. Mielestäni nuo oli typeriä syitä, mutta minkäs teet.



Toki jokaisessa on ikäviä piirteitä. Mutta en oikeasti kestä sellaista miestyyppiä, joka on kova leveilemään. Nythän tuntuu olevan päivän sana, että asioita tehdään ja harrastetaan lähinnä siksi, että niillä voisi retostella.



Tulen itse taloudellisesti suht hyvin toimeen. Voin hyvin syödä kalliimmassa ravintolassa, olen ostanut joo sen kalliimman mallisen viinikaapin ja joo, ajan hyvällä autolla. Mutta en ikinä alkaisi briljeerata niillä - sellaiseen facebooktyyliin. Minusta sellainen on moukkamaista. En tykkää tehdä niistä asioista numeroa muille, vaikka itse niistä nautin.



Jotkut tuttavani kyllä ovat sellaisia. Tyyliin "mekin ostettiin nyt se viinikaappi". Minä "Ahaa, kiva, oletteko olleet tyytyväisiä?" "Joo, se on sellainen ja tällainen ja sitä merkkiä ja... Oletkos sä joskus harkinnut, että voisit ostaa viinikaapin?" Ja päälle alentuva hymy. Sitten totean, että on sellainen joskus tullut ostettua. Ja sitten, kun tenttaamisen jälkeen selviää, että olenkin ostanut kalliimman merkin kuin he, niin asenne muuttuu happamaksi. MIKSI?



Juuri tuota varustelukilpailua en voi sietää. Jos jollakulla onkin jotain parempaa, niin sitten ollaan nuivia. Minulle ihan sama, millainen kaappi tai kello toisella on. Pääasia, että omaani olen tyytyväinen.



en mä mielestäni oli kamalannäköinen. Mutta voin ihan suoraan sanoa, etten mikään mallikaan ole.

no et näissä viesteissä kuulosta kovinkaan iloiselta tai elämänmyönteiseltä vaan pikemminkin aika negatiiviselta ja kyyniseltä. Oletko varma siitä, millainen oikeasti olet?

mutta jatkat vaan avoimin mielin samaan malliin.



Tai ei ihan samaan malliin, koska jos menet niille kursseille pelkästään miehiä katsastamaan, niin se voi välittyä tiedostamatta käytöksessäsi.



Ja taivaan tosi on myös, että monen monet seurustelusuhteet ja aviollitot ovat alkaneet kun kaksi puolivallatonta kohtaa alkoholin hieman alentaessa estoja ja viettävät antoisan yön rakastelun merkeissä. Että ei kapakatkaan ja muut vastaavat tilaisuudet ole ihan poissuljettu vaihtoehto.



Nyt pikkujouluaikaan jos työrintamalla on sopivia sinkku kahdidaatteja, niin voi avautua aiheesta jos ei ole "uskaltanut" lähestyä. Jos tulee pakit, niin menee normaalin pikkujoulusekoilun piikkiin.

...mutta sen pakkoliikemiehen kasvot nykivät koko ajan omituisesti ja voimakkaasti, kun puhui. Kai hän oli todella hermostunut - ja se näkyi muussakin käytöksessä.



Se mies, joka kysyi, olenko tapaillut muita miehiä, ei tosiaan tehnyt sitä keskustelumielessä. Hän kysyi sitä vihaisesti ja uhkaavasti ja alkoi samaan hengenvetoon selittää, miten häntä on kaikki naiset pettäneet - ja ilmeisesti lähti siitä, että ekojen treffien jälkeen me ollaan pari. Että en kai minäkin tapaile netin kautta muita miehiä, joiden kanssa petän häntä.



Se vedenkeittimestä ja viinikaapista pultit vetänyt todella veti pultit. Alkoi tiuskia, että olen taas niitä naisia, jotka ei osaa säästää ja varmaan heitän teepussitkin ekan käyttökerran jälkeen roskikseen. Juttu alkoi siitä, että hän alkoi motkottaa turhista laitteista, joita ihmiset hankkii - kuten vedenkeitin ja viinikaappi. Kun naurahdin ja leikkimielellä sanoin, että olen syyllinen kummankin hankkimiseen, niin hän tosissaan suuttui.



Se sushimies vei minut sushipaikkaan tapaamisella ja kysyi, olenko ennen syönyt sushia. Kun kerroin usein käyneeni ja kehuin yhtä sushiravintolaa (jonka omistajan sushintekokurssillakin olin käynyt ja joka oli monta vuotta opiskellut alaa Japanissa), niin hän alkoi parjata paikkaa ja totesi lopuksi, etten taida oikeasti tietää sushista mitään. No, enpä ole väittänytkään tietäväni.



Hän lähetti perään viestin, että olet ihan kiva, mutta ei meistä paria tule. Jäi vaan mielikuva, että syynä tuo sushi. :D



Minun puolestani voi mies harrastaa metsästystä tai harrikoita, vaikka minua ei kiinnosta. Mutta jos ekoilla treffeillä tunnin puhuu siitä, miten hirvellä tursuu aivot päästä ja suolet mahasta ja kuvaa tarkoin tappamista, niin ei ihan terveeltä vaikuta.



ap

mutta paras veikkaukseni kuitenkin on, että porvoolainen aloittaja tässä, mutta siltä varalta ettei sitten olisikaan niin tsemiä.

netissä nyt onkin kaikenlaisia hulluja, harvemmin sieltä ketään löytää. Kummastuttaa, että kukaan mies ei ole kiinnostunut, vaikka sinä olet lähestynyt heitä, koska miehiä harvemmin naiset itse lähestyy.

Valtaosa kelvollisista miehistä on jo toisella tai kolmannellakin kierroksella ja silloin hommaan aika pitkälti väistämättä kuuluu myös lapset, exät sun muut.



Ikisinkut taas ovat lähes järjestään joko häntäheikkejä, kroonisen ujoja vanhojapoikia tai muuten vaan omituisia tapauksia. Hyvien osuus on aika olematon.

Naisvaltainen ala. Vapaat miehet on joko 10 vuotta nuorempia tai etsivät kumppania samasta sukupuolesta.



Ehkä tässä asiassa en näin keskustelupalstalla osaa olla hauska. Mutta kaverit on kyllä nauraneet, kun olen näitä treffejä heille humoristiseen sävyyn kuvaillut.



En nyt vaan ole sen luonteinen, että lähtisin baarista jonkun vieraan miehen matkaan. Ja täytyy kyllä suoraan sanoa, että ei mulle baarissa koskaan tule omanikäiset miehet juttelemaan, selkeästi vanhemmat vaan. Tuntuu, että kolmekymppiset miehet on parikymppisten naisten perässä.



Ehkä nuo baarissa tulleet ehdotukset on olleet liian törkeöitä. Kerran tanssitaan, jutellaan 10 minuuttia ja sitten suoraan kysytään, lähdetäänkö teille. Eh.

...Niin säästyt monelta surulta. Kyllä kiva kaveri osuu vielä kohdalle. Hyvää kannattaa odottaa. Eihän meillä voi maailmalla olla kovin monta vastakappaletta.

no kun avaat nuo omituisemmat tapaukset noin, niin voin ymmärtää, että ne todella oli omituisia... :D



nro 3

kanssa missä kahden lapsen yksinhuoltaja voisi/ehtisi tavata miehiä. Olen ihan nätti ja normaalipainoinen, joten ulkonäöstä se ei kai ole kiinni. Haussa nimenomaan eronneet jo lapsensa tehneet. Missäköhön niitä siis tapaisi, kun tuo nettideittailu ei innosta ollenkaan?

Jokin kummallinen asia saa aikaan sen, että et magneetin tavoin vedä puoleesi itsellesi sopivia miehiä vaan pikemminkin magneettisi on väärinpäin ja hyljit itsellesi sopivia.



Käännä itsestäsi toinen puolesi esille tai katsele miehiä toiselta puolen. Jonkin perusteellisesti pitää muuttua tai tavoittelet sellaista, joka on mahdotonta. Tapaamasi miehet ovat luultavasti tavoitelleet jotain utopistista.



Mieti uudelleen suhtautumisesi eronneisiin miehiin, joilla on edellisestä suhteesta lapsia. Moni surkea nainen on heivannut kunnon miehen menemään. Jos mies eron jälkeen haluaa säilyttää yhteyden lapseensa edellisestä liitosta, on hänellä hyvät edellytykset olla kunnon isä sinunkin lapsillesi.



Jos mies suostuu hylkäämään edellisen liittonsa lapset vuoksesi, voi hän hylätä myös sinunkin lapsesi.



Älä ole mustasukkainen miehen menneisyyden vuoksi, niin mieskään ei ole mustasukkainen.



Tässä muutamia vinkkejä elämäsi tuleviin käänteisiin.



Suhtaudu elämääsi positiivisesti!

ehkä tuossa iässä on vain syytä hyväksyä se, että samanikäisellä miehellä on eksä ja lapsia. Ellet ole missin näköinen ja rikas.

On tosi lohduttavaa tietää, että mun tilanteeni on niin epätoivoinen, että se kuulostaa jo provoilulta.



Ehkä en olisi niin epätoivoinen tässä asiassa, jos en todella toivoisi lasta. Täytyy kai vampata jonkun kaverin mies jossain sopivissa pirskeissä vaikka jonkun mökillä, jossa kaikki on päissään.



Nimittäin vähän juotuaan parinkin ystävän miehet alkaa nyhjätä mun kyljessä, halata, kaulailla, kinuta kanssaan saunaan, jne. Joten en mä nyt ihan mahdottoman ruma voi olla.

Itse etsin miestä sua nuorempana, mutta tuntui löytyvän vain omituisia ja lapsellisia. Löysin kuitenkin sitten ulkomailta itselleni sopivan, järkevän, hauskan ja aikuisen (henkisesti) miehen.



olen nyt vielä vuosien jälkeenkin erittäin tyytyväinen valintaan, joten kannatti lähteä merta edemmäs kalaan.

Ehkä mä kuitenkin vielä sinuna kokeilisin niitä nettitreffejä, kyllä sielläkin on ihan tavallisia miehiä. Aika monet treffit voi tosin joutua käymään ennen kuin se oikea sattuu paikalle.



Mä olen käynyt aika monilla nettitreffeillä ja oikeastaan vain yksi outo tyyppi on tullut vastaan. Tai ehkä sekään ei jonkun muun mielestä niin outo olisi ollut, mutta hyvin hiljainen yksilö ja musta se on outoa ettei saa sanaa suustaan.



Mulla ongelma on ollut lähinnä siinä että kaikki tapaamani ovat olleet ihan kivoja muttei mitään se suurempaa. En mä ala edes tapailemaan ketään jos ei parien treffien jälkeen ole kipinää. Kokeiltu on sekin, eikä se muuksi muuttunut. Tai sitten jos joku tyyppi kiinnostaisikin niin sitten juuri se mies ei ole musta kiinnostunut. Sellaista se on. ;D

Älä luovuta! Tee sellaisia asioita, joista nautit!Ja hyvin voi eläää täysipainoista elämää yksinkin. Ehkäpä voisit adoptoida lapsen? Paine biologisesta kellosta helpottaisi. Olen ihan varma, että sopivassa saumassa vielä joku osuu kohdalle. Se on melkoista arpapeliä ja voin vain kuvitella minkälaisissa tilanteissa olet ollut. Arvelen, että keinutuolissa vanhana sinulla on paljon muisteltavaa :)

Yritin kerran seurustella miehen kanssa, jolla oli jo kaksi lasta. En ollut vielä edes ajatellut nöiden lasten näkemistä, kun lasten äiti soitti minulle äkkiarvaamatta. En edes tiennyt hänen nimeään vielä, oltiin miehen kanssa varmaan kolme kertaa tavattu eikä kamalasti vielä existä puhuttu.



Kiukkuiseen sävyyn nainen alkoi esitelmöidä, mitä odottaa minulta lasten suhteen, miten pitää käyttäytyä, jne. Yritin suhtautua rauhallisesti.



Kun oltiin puoli vuotta tunnettu ja mies esitteli lapset minulle, niin parissa kuukaudessa kävi ilmi, ettei juttu toimisi. Lapset ei voineet sietää minua, vaikka yritin olla neutraalin ystävällinen. Jos vaikka autossa kysyin, että onko takapenkillä turvavyöt jo kiinni, niin heti kiukuteltiin, etten ole heidän äitinsä. Ihan pienistäkin asioista, lapset oli jo valmiiksi negatiivisia.



Yhdellä miehellä oli yksi pieni lapsi, joka asui hänen luonaan puolet viikosta. Sen toisen puolen viikkoa mies teki ylipitkiä päiviä, että voi sitten muuten viettää enemmän aikaa lapsen kanssa. Hienoa. Mutta meidän tapaamisellemme ei ollut aikaa ollenkaan.



En edellytä, että mies jättäisi lapsensa. En kai sellaista miestä haluaisi? Mutta en enää halua sitä riskiä, että käytän kamalasti aikaa mieheen tutustumiseen ja sitten lasten kanssa ei kemiat toimikaan. Ei kaikkien kanssa vaan toimi.