En tajua miten jotkut jaksavat olla kotona lasten kanssa
kolmekin vuotta. Siinä erakoituu aivan työelämästä, itse menin heti töihin kun oli mahdollisuus. Kertokaa mitä ihmettä kotona tehdään 3 vuotta
Kommentit (29)
Hyvin aika kului lapsia hoidellessa ja kotitöitä tehdessä. Ihanat muistot kaikilla tuosta ajasta. Töitä ehtii kyllä vielä tekemään...
Voi harrastaa ihan mitä vain, tavata ihmisiä, laittaa pihaa, tehdä rauhassa ruuat, kirjoittaa tarinoita, tehdä käsitöitä... Voi kuule, päivässä on liian vähän tunteja siihen kaikkeen. Ensin pitää opetella rauhoittumaan viihtymään omien ajatustensa kanssa.
ja ainakin kaksi vuotta tulen vielä olemaan (kolmas lapsi tulossa).
Mitä olen tehnyt kotona?
Olen seurannut lasteni kasvua,
olen opettanut lapsilleni monenlaisia juttuja.
Olen harrastanut ja urheillut, ihan niin kuin tein myös työssä ollessa ennen lapsia.
Olen seurannut oman alani kehitystä, juuri siksi että joskus kyllä aion palata töihin alalleni.
Nyt on ollut myös tavallista enemmän aikaa panostaa sosiaalisiin suhteisiin, meillä on käynyt siis paljon useammin ystäviä kylässä kuin mitä töissäoloaikana ehtii.
Jonkin verran on myös matkusteltu, töissäollessa kun sitä lomaa ei aina riitä molemmille yhtä aikaa.
Ennen kaikkea olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut antaa lapsilleni kiireettömän lapsuuden. Olen antanut heille aikaani ja saanut opetettua heille niitä arvoja, jotka juuri meidän perheelle ovat tärkeitä.
Voi harrastaa ihan mitä vain, tavata ihmisiä, laittaa pihaa, tehdä rauhassa ruuat, kirjoittaa tarinoita, tehdä käsitöitä... Voi kuule, päivässä on liian vähän tunteja siihen kaikkeen. Ensin pitää opetella rauhoittumaan viihtymään omien ajatustensa kanssa.
ja kyllä minä töissä tapaan enemmän ihmisiä. Pihaa ei ole, ruoka laitetaan joka tapauksessa joka päivä (ei kiitos kahteen kertaan), käsitöitä ja tarinat eivät ole minun juttu =) ap
Laitetaan ruokaa, siivotaan, käydään kaupassa, puistossa, ollaan yhdessä.
Minä pidän tästä kiireettömyydestä ja siitä, että tosiaan "ehtii" olla lasten kanssa.
Minä viihdyn kotona.
Nyt kotiäitiyttä on takana viisi vuotta, ainain kaksi vuotta on vielä edessä.
Voi harrastaa ihan mitä vain, tavata ihmisiä, laittaa pihaa, tehdä rauhassa ruuat, kirjoittaa tarinoita, tehdä käsitöitä... Voi kuule, päivässä on liian vähän tunteja siihen kaikkeen. Ensin pitää opetella rauhoittumaan viihtymään omien ajatustensa kanssa.
ei kellään minun tuntemalla kotona pienten lasten kanssa olevalla ole elämä tuollaista. Eihän lasten kanssa ehdi edes ajattelemaan ajatuksiaan loppuun, saati sitten viihtymään :)
ja taustatietona sen verran, että olen akateemisesti koulutettu (ylempi toimihenkilö).
Minusta tuo aika meni nopeasti, liiankin nopeasti. Nautin siitä, kuten edellinenkin kirjoittaja, että sain viettää rauhallista arkea lasten kanssa. Osan ajasta tein myös hieman virtuaaliopintoja avoimessa yliopistossa ja muutenkin luin paljon. Tämä ja ystävien tapaaminen sekä liikunta riittivät minulle hyvin ns. omaksi ajaksi. Ja kun oli päivät pääsääntöisesti lasten kanssa, ei tullut huonoa omaatuntoa, jos illalla lähti vaikka ystäviä tapaamaan. Toisin on nyt, kun on päivät töissä, aikaa ei oikeastaan ole muulle kuin työlle ja perheelle.
oli myös sitä omaa aikaa. Meillä kun molemmat lapset ovat nukkuneet pitkät päikkärit (ja kuopus siirtyi samaan rytmiin esikoisen kanssa hyvin pian).
jatkuvaa stressiä ja oranvanpyörässä juoksemista.
Voi harrastaa ihan mitä vain, tavata ihmisiä, laittaa pihaa, tehdä rauhassa ruuat, kirjoittaa tarinoita, tehdä käsitöitä... Voi kuule, päivässä on liian vähän tunteja siihen kaikkeen. Ensin pitää opetella rauhoittumaan viihtymään omien ajatustensa kanssa.
Enkä istu hiekkalaatikon äärellä. Lapset istuvat hiekkalaatikossa, kun teen omia pihahommia. Ystävilläkin on työpaikat, mutta osa käy vuorotöissä ja tavata ehtii työpäivän jälkeen tai viikonloppuna. Käsitöitä voi tehdä vaikka lapset ovat ympärillä ja tarinoita voi kirjoittaa iltaisin, kun ovat jo sängyssä. Ei minusta lasten kanssa kotona oleminen ole vain sitä lasten paimentamista, siihen oheen mahtuu kokonainen elämä.
ja aikuiskontakteja on muuallakin kuin töissä. Olin lasten kanssa kotona yhteensä 5 vuotta kahdessa eri jaksossa. Opiskelin siinä sivussa maisteriksi alusta loppuun, perustin yrityksen, elin rauhallista arkea lasten kanssa, luin paljon, tein käsitöitä, pidin blogia, laittelin pihaa, ompelin lapsille vaatteita - ehdottomasti elämäni parasta aikaa!
Toisen hoitovapaahakson päätteeksi irtisanouduin aikaisemmasta työstä ja vaihdoin työpaikkaa. Enkä todellakaan kokenut erakoituneeni!
mutta koska asumme maalla, niin työtä riittää lasten, talon, pihan ja eläinten hoitamisessa ihan riittämiin.
olin lasten kanssa ja elin ihan tavallista arkea. Kyläiltiin, kerhoiltiin, ulkoiltiin, siivottiin ja hengailtiin vaan. Mun elämässä ei työ näyttele niin suurta osaa ettenkö osaisi olla pois oravanpyörästä sen muutaman vuoden. Nyt taas töissä...t. entinen kotiäiti joka nautti joka hetkestä
kaksoset 1v9kk ja vauva 6kk. Siinä ei paljon tarinoita kirjoitella :)
oppivat rauhoittumaan, keksimään oma-aloitteisesti leikkejä ja leikkimään sovussa keskenään.
Jos taas lapset viettävät muutenkin vain vähän aikaa kotona, niin ei ole ihme, jos vanhempien täytyy jatkuvasti huomioita, leikittää ja hössätä heidän kanssaan.
mutta koska asumme maalla, niin työtä riittää lasten, talon, pihan ja eläinten hoitamisessa ihan riittämiin.
Emme mekään asu ahtaassa vuokrakolmiossa =) ap
mutta koska asumme maalla, niin työtä riittää lasten, talon, pihan ja eläinten hoitamisessa ihan riittämiin.
Emme mekään asu ahtaassa vuokrakolmiossa =) ap
ja nyt olen ollut syksystä -08 pääsääntöisti kotona, pientä välilaskua lukuunottamatta. Ja kun olen sitä työelämää jo melkoisesti nähnyt, olen sitä mieltä, että sillä ei ole ihmiselle juuri mitään annettavaa. Tuskin muistat seitsenkymppisenä, että olipa makea työpäivä marraskuussa 2011, mutta sen saatat muistaa, että lapsesi ajoi ensi kertaa ilman apupyöriä, tai otti ensimmäisen askeleensa.
Minusta lapset ovat parasta, mitä elämässä on ikinä ollut, enkä usko, että parempaa tulee olemaan. Pakkohan se on töihinkin palata, mutta teen kyllä lyhennettyä niin pitkään kuin mahdollista ja onneksi vuorotteluvapaatkin vielä käyttämättä...
Kotona ulkoillaan lasten ja koiran kanssa, hoidetaan puutarhaa, tehdään ruokaa ja leivotaan, leikitään, siivotaan, harrastetaan. Iltaisin käyn soittotunneilla ja laulutunneilla, sekä työväenopistossa lukemassa uutta vierasta kieltä. Mitä sitä vielä muka kerkeisi tehdä muuta??
Laitetaan ruokaa, siivotaan, käydään kaupassa, puistossa, ollaan yhdessä.