Miten jaksaa sivusta seurata äitini elämää narsisti-isäni kanssa? :(
Koko elämäni olen kärsinyt siitä, että äitini joutuu kärsimään. Näin asia on aina ollut. Ja nyt aikuisena, kun äitini avoimesti puhuu minulle isäni käyttäytymisestä ja heidän ongelmistaan (äitini elämä ei todellakaan ole helppoa eikä mielestäni edes siedettävää, hän ansaitsisi paljon paljon paremman elämän), tuntuu etten kestä, mutta en voi tehdä mitään äitini hyväksi, muuta kuin kuunnella ja ymmärtää. Minua ahdistaa, ja tuntuu että vihaan isää. Äitini on vanhanaikainen, ei halua silti erota. Mutta säälittää, äitini on todella hyväsydäminen ja ihana ihminen, ja isä kohtelee häntä tosi huonosti :(
Miten jaksaa, kun tämä vaikuttaa, ja on aina vaikuttanut minuun syvästi? Tuntuu pahalta, itkettää, ahdistaa, masentaa. Lisäksi veljenikin kohtelee äitiäni huonosti.. tuntuu niin pahalta!
Kommentit (5)
Kunnes aloin houkuttelemaan äitiä elämään. Ensin sain äidin lähtemään yhteen harrastukseen vaikka isä oli sitä vastaan, käytiin myös vaateostoksilla ja syömässä. Sitten äidille jotenkin valkeni että elämässä on niin paljon muutakin kuin kotonaolo ja ruuan laittaminen isälle. Yhdessä konsertissa äiti tapasi mukavan miehenkin ja erosi lopulta isästä.
Hänen pitää mennä ammattiauttajan pakeille - vaikka oletkin jo aikuinen, sinulle tuo on liian raskas taakka. Vaikka äitisi on varmasti hieno ihminen, väistämättä se että hän on sietänyt kynnysmattona oloa on ollut väärin sinuakin kohtaan. Itsekin saattaisit tarvita asian purkamista jonkun ulkopuolisen kanssa. Narsisti sairastuttaa koko perheen.
Voin niin pahoin kun ajattelen äitini elämää. Isä makaa illat sohvalla, mistään vähänkään hankalammasta aiheesta hänen kanssaan ei voi keskustella, hän on aina oikeassa omasta mielestään. Haukkuu äitiäni reppanaksi, pöhlöksi (on haukkunut myös minua), ihan mitättömistä asioista, ei osallistu mihinkään eikä lähde äidin mukaan mihinkään... töissä käy, mutta muuta ei. Ja rahaa häneltä ei heru mihinkään. Äiti ostaa hälle vaatteet ym, huolehtii.
ap
Sinulla on elämä edessä ja voit valita toisin. Äitisi on vastuussa omasta valinnastaan jäädä tuollaiseen elämään. Voit auttaa häntä saamaan voimia ja itsenäisyyttä tiettyyn rajaan asti, mutta vanhempien parisuhdeterapeutiksi sinun ei pidä ryhtyä. On väärin äidiltäsi taakoittaa sinua niillä asioilla, joita pitäisi puida pariskunnan keskenään tai pariterapiassa.
Sinun on elettävä oma elämäsi ja tutkailla jatkatko joissain asioissa kenties äitisi jalanjäljissä vai oletko onnistunut irtautumaan lapsuuden perheen mallista. Äitiä voi tukea tyttären paikalta, mutta äidin terapeutiksi sinun ei pidä ruveta.
Äiti on kärsijätyyppi ja isä tyranni. Auttaa ei heitä oikein voinut, sillä isä ei keskustele mistään, hän on aina oikeassa. Nyt aikuisena olen joutunut pesemään käteni ja keskittymään omaan perheeseeni. En tiedä miten kauan äiti jaksaa tuota, kai hamaan loppuun saakka. Ikävää, että jonkun elämä menee noin hukkaan.