Matalasti koulutetut äidit - kysymys teille!

Mutta koskaan en halua lastani "pakottaa" esim. lukioon. Hänellä tulee olla vapaus valita peruskoulun jälkeen minne haluaa itse mennä. Kannustan, tuen ja arvostan kaikkea koulutusta riippumatta siitä, onko kyseessä lukio tai ammatillinen tutkinto. Tärkeintä on vapaus valita itse. Lapsi voi tehdä virheen ja todeta ettei ollutkaan hänen juttunsa, mutta ainakin hän on tehnyt sen virheen itse eikä vanhemmat suuressa viisaudessaan.



Itse arvostan oman äitini viisautta. Hän on kannustanut opiskeluun, mutta sanallakaan ei sanonut mitä minun pitäisi tai kannattaisi peruskoulun jälkeen tehdä vaan antoi minulle vapauden valita. Tunsin myös aina, että hän arvosti ammattitutkintoani yhtä paljon kuin isomman sisaruksen valintaa valita peruskoulun jälkeen kansainvälisen lukion.



Parhaillani opiskelen yliopistossa ammattikoulun pohjalta.

opiskelemaan ammattiin, joka työllistää ja joka on mieleinen. En pitäisi jos jäisi yläasteen jälkeen sohvalle lorvimaan. Edes yksi työllistävä ammatti täytyy olla, opiskelkoot sen päälle mitä lystää.

Olen yrittänyt korostaa sitä, että älkää tehkö niin kuin mä, kauppis ja pitkä kotiäitiys takana eikä tietoakaan mitä haluaisin isona tehdä. Meinaavat vain, että mulla on asiat niin hyvin kun saan vain olla kotona. Eivät tietenkään tajua ettei se kotona olokaan mitään herkkua ole, kun joka päivä joutuvat itse kouluun.

Mä todellakin kannustan opiskelemaan ja saamaan hyviä numeroita kokeista ja tähtäämään korkealle. Loppujen lopuksi pääasiahan on se, että aikuisena löytävät sellaisen työn josta pitävät, ei palkalla niin väliä ole, vaikka onhan se parempi mitä enemmän rahaa tulee.

seuraisivat sydäntään ja löytäisivät ammatit, missä ovat onnellisia. Tietystikkään en pahaksi panisi jos toiveammatti olisi lääkäri tai lakimies... ;)

Esittelen itseni varoittavana esimerkkinä.



En kuitenkaan pakota, koska se tehtiin minulle ja tässä on lopputulos. Koulut jäi kesken. Kannustan, kannustan, kannustan...

johon luetaan ammattikoulu läpi niin pitäisikö vaatia että menee myös ammattikorkeakouluun tai yliopistoon lukemaan jotain lennokasta ihan vaan että voi opiskella?



Panostan siihen että lapseni opiskelee peruskoulun ja keksii tavan löytää ammatin, vaikka menisi oppisopimuksella mutta ammatti käsiin.



Nim. Äiti joka hakee korkeaan pian.

Ja nimenomaan, että valitsevat itse sen mitä haluavat opiskella. Oli se sitten lukio tai ammattikoulu. Kunhan on suunta tulevalle.

Ja nimenomaan vetoan heihin siinä, että itse olen tehnyt toisin ja nyt kaduttaa oma nuoruus ja tyhmyys.

Kunhan lapset saavat edes yhden ammatin.

Painotan kuitenkin, että raha ei oletärkeintä, vaan se että nauttii siitä mitä tekee. Hyvät arvosanat ja koulutus mahdollistavat tämän useimmiten.

mieleisensä ammatin. Itselläni ei ollut siihen mahdollisuutta, mutta toivon että omat lapset saavat sellaisen ammatin josta nauttivat..=)

Itsekin olen kuitenkin ylioppilas ja muutaman korkeakoulun drop out. Antaahan se kuitenkin enemmän valinnanmahdollisuuksia, vaikka joillekin aloille koulutuksella ei ole juurikaan merkitystä, ja monipuolisella korkeakoulutuksella voi päätyä varmemmin kortistoon kuin työn kautta etenemisellä.



Ehkä yritän kannustaa löytämään sen OMAN jutun, koska sitä tekemällä työt ei yleensä lopu.

Minä uskon siihen, että ihminen voi kouluttautua koko elämänsä ajan. Jos lapseni nyt ei hanki pitkää tai korkeaa koulutusta, hän ehkä tekee sen myöhemmin. Hän voi mennä iltalukioon tai jatkaa ammattikorkeakoulussa ammattitutkinnon pohjalta. Tai sitten hän voi jättää sen tekemättä, jos se ei vieläkään tunnu hyvältä idealta. Hänen ei kuitenkaan tule tarvitsemaan katua "nuoruttaan ja tyhmyyttään" sillä hän tietää, että hänellä tulee olemaan vaihtoehtoja vielä aikuisempana ja viisaampanakin.



sanoo (tosin tohtoris)äiti, jonka poika näyttää lähtevän peruskoulun jälkeen oppisopimuskoulutukseen...

mutta teen myös selväksi, ettei se koulutus ole kaikki kaikessa (siis tietenkin pitää käydä ainakin se ammattikoulu). Korkea koulutus kun ei aina takaa työpaikkaa ja hyvää palkkaa.



Pääasia on se, että lapset löytävät ammatin, josta pitävät.



Minä en kadu, että kävin vain ammattikoulun. Olen tyytyväinen työssäni eikä palkkakaan ole huonoimmasta päästä.

Mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen on, mutta on paljon, paljon helpompi opiskella hyvä perustutkinto nuorena, kuin lähteä ihan nollasta iltalukion kautta yliopistoon joskus vanhempana, mahdollisesti perheellisenä. Lisäksi koulutetun on helpompi vaihtaa alaa, koska on jo yksi ammatti, josta saa tuloja tarvittaessa, vaikka opintojen aikana.

Minä en kadu, että kävin vain ammattikoulun. Olen tyytyväinen työssäni eikä palkkakaan ole huonoimmasta päästä.

Ei sitä pidäkään katua!

Itsekin olen kuitenkin ylioppilas ja muutaman korkeakoulun drop out. Antaahan se kuitenkin enemmän valinnanmahdollisuuksia, vaikka joillekin aloille koulutuksella ei ole juurikaan merkitystä, ja monipuolisella korkeakoulutuksella voi päätyä varmemmin kortistoon kuin työn kautta etenemisellä.

Ehkä yritän kannustaa löytämään sen OMAN jutun, koska sitä tekemällä työt ei yleensä lopu.

Ennemmin pelkkä ammattikoulu, josta saa jonkin pätevyyden. Ylioppilaan papereilla ei ole mitään merkitystä ilman jatkokoulutusta.

Itsekin olen kuitenkin ylioppilas ja muutaman korkeakoulun drop out. Antaahan se kuitenkin enemmän valinnanmahdollisuuksia, vaikka joillekin aloille koulutuksella ei ole juurikaan merkitystä, ja monipuolisella korkeakoulutuksella voi päätyä varmemmin kortistoon kuin työn kautta etenemisellä.

Ehkä yritän kannustaa löytämään sen OMAN jutun, koska sitä tekemällä työt ei yleensä lopu.

Taitaa todellakin olla näiden matalastikouluttautuneiden syndrooma se lukiopakko.

Etkö sinä todella tiedä, että nykyään ammattikoulun suoorittanutkin voi päästä yliopistoon? Ja että ylioppilaaksi voi kirjoittaa vielä aikuisenakin, kun ei siihen ole yläikärajaa.

Tuen rahallisesti opintoja jottei tarvitse opintolainaa ottaa, ja esikoinen valmistuukin keväällä ammattiin erittäin hyvin arvosanoin.



Olen itse sihteeri ja merkonomi, eli ihan tavis-koulutettu. Parhaan opin olen kuitenkin saanut töitä tekemällä.

Mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen on, mutta on paljon, paljon helpompi opiskella hyvä perustutkinto nuorena, kuin lähteä ihan nollasta iltalukion kautta yliopistoon joskus vanhempana, mahdollisesti perheellisenä. Lisäksi koulutetun on helpompi vaihtaa alaa, koska on jo yksi ammatti, josta saa tuloja tarvittaessa, vaikka opintojen aikana.

lukion käymistä.

Mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen on, mutta on paljon, paljon helpompi opiskella hyvä perustutkinto nuorena, kuin lähteä ihan nollasta iltalukion kautta yliopistoon joskus vanhempana, mahdollisesti perheellisenä. Lisäksi koulutetun on helpompi vaihtaa alaa, koska on jo yksi ammatti, josta saa tuloja tarvittaessa, vaikka opintojen aikana.

Ihmiset ovat erilaisia. Minä opiskelin hyvin perustutkinnon nuorena ja olen nelikymppiseksi asti kouluttautunut koko ajan uudestaan ja lisää työni ohella. Mieheni jätti lukion kesken, kun ei vaan jaksanut sitä ja lukihäiriökin esti kielten opiskelua pahasti. Hän suoritti ammattitutkinnon oppisopimuksella. Tehtyään muutaman vuoden töitä, hän päätti opiskella amk-tutkinnon ja nyt se olikin paljon helpompi kuin lukio-opinnot aikanaan, vaikka teoriassahan amkin pitäisi olla lukion jälkeinen koulu eli vaativampi.

Se ei vaan aina mene niin, että ihminen olisi opiskelijana parhaimmillaan siinä kesivertoiässä. Jotkut on, toiset eivät ole. Mutta ei se mitenkään välttämättä sanele ihmisen kohtaloa, jos hän vaan tietää mahdollisuuksistaan. Surullista on se, että monet eivät tiedä tai tiedosta niitä.

mutta en pakota. Itse en ole mikään fiksu, vaan käsityö ihminen joten lähdin amikseen. Vanhempani eivät puuttuneet muuten kuin että piti hakea jonnekkin, mielellään sinne mikä kiinnostaa. Mieheni taas on tosi fiksu. Vanhempansa pakottivat lukioon ja halusivat esim. insinöörin. Koulu meni pipariksi, ja meni amikseen. No siinä mielessä onnellinen loppu että tekee nyt ajohommia ja tienaa paremmin mitä moni tuttu insinööri. Ja on muuten työpaikkansa paras työmies ei pomo päästä pois :)



Joten ei missään nimessä saa pakottaa lukioon yms.. Koska yläaste ikäinen ei vielä välttämättä tiedä mitä haluaa. Kyllä ne ehtii isompina vielä viisastua ja opiskella lisää. =)