Lue keskustelun säännöt.
voi kun olen onnellinen meidän joulupäätöksestä
16.11.2011 |
jo lähes 15 vuotta sitten kun ekaa joulua miehen kanssa yhdessä vietettiin tehtiin päätös että ollaan joulu aina kotona
ei mennä kummankaan vanhemmille eikä sisaruksille eikä meille kutsuta ketään
aina kun luen näitä keskusteluja missä yksi tahtoo sinne ja toinen tänne ja sitten jompi kumpi on onneton ja joulu pilalla, olen hyvin tyytyväinen meidän päätökseemme
juu, ollaan vähän erakkosorttia, alkuun oltiin joulut kaksistaan ja nykyään on jälkikasvua ja joulu on meidän omaa aikaa, ei vieraita, ei vierailuja
juu sanokaa vaan että kadun tätä kun istun yksin yksiössäni 120-vuotiaana, mutta muistelen sitten tätä tunnetta juuri nyt :)))
Kommentit (15)
Teitä voidaan syyllistää, mutta teidän ei tarvitse syyllistyä. Te voitte olla onnellisia ja tyytyväisiä päätöksestänne ja jättää sukulaisten narinat omaan arvoonsa.
Me päätimme myös 5 vuotta sitten, että emme enäää ajele joulunpyhiä ees taas. Aina oltiin väärässä paikassa väärään aikaan, aina oltiin liian vähän aikaa. Valivalivali ja kiirekiirekiire. Haluttiin rauhaa ja mukavaa yhdessäoloa perheen kanssa.
Mun äiti jaksaa joka joulu edelleen tästä kysellä, että tulemmeko. Vaikka olemme hyvin selkeästi siis asian esittäneet. Mutta en jaksa tästä piitata, antaa kysellä, minä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ku toinen isovanhemmista kuolee ja toinen viettää jouluaan ihan yksin kotosalla, ilman seuraa. Tuleeko morkkis?
tehnyt samalla päätöksen ettet käytä isoja alkukirjaimia etkä pistettä lauseen perässä näköjään?
Hianoo!
Jaa, mä oon ihan tyytyväinen ettei tartte tehdä mitään tollasia koko maailman kestäviä päätöksiä vaan voi joka vuosi tehdä just niin kuin itsestä tuntuu ja mikä on fiilis.
Osaamme kieltäytyä kutsusta mennä muille ja osaan olla kutsumatta ketään meille jos emme niin halua.
Tänä vuonna sisareni on tulossa ulkomailta jouluksi vanhempieni luokse ja koska mieluusti olisin samassa paikassa siskoni kanssa (jota harvoin näen), niin kutsuin kaikki meille. Tulevat jos haluavat. Itse en jaksa mennä vanhempieni luokse oman uusioperheeni kanssa (jos mieheni lapset päättävät haluta olla meillä eivätkä äidillään - mutta hekin saavat ihan itse päättää).
Ei ole tapanamme tehdä joulunvietosta mitään ongelmaa.
ennen meidän yhteenmenoa eikä tullut morkkista
joo minä kun kirjoitan työkseni niin näin vapaa-ajalla viis veisaan muodollisuuksista ja odotuksista ja pilkuista ja korrelaatioista, hyvin vapauttavaa, suosittelen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ku toinen isovanhemmista kuolee ja toinen viettää jouluaan ihan yksin kotosalla, ilman seuraa. Tuleeko morkkis?
joo minä kun kirjoitan työkseni niin näin vapaa-ajalla viis veisaan muodollisuuksista ja odotuksista ja pilkuista ja korrelaatioista, hyvin vapauttavaa, suosittelen
minäpäskokeilenkanssaenjaksakaikkiakirjaimiaedskirjott ja sananälitkinoturhi
kylläpäonvapautunutolokiitos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ruuhkia ja höösäyksiä, pakkaamista ja purkamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole hyvä rakas :)))
mut! Nyt!
sorry, mutta kokeile suomikaksnelosta :)
Hitto kun olis älynnyt tehdä saman päätöksen myös tuon 15 vuotta sitten jo.. tana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asumme kaikki pk-seudulla, käymme jouluaattona toisen vanhemmilla, sitten yöksi kotiin ja joulupäivänä toisen vanhemmille. Kyläillään ilman kiirettä, lahjat jaetaan kumpanakin päivänä, se missä ollaan aattona vaihtelee mutta mitään sääntöä siitä ei ole. Tämä tyyli on meillä toiminut hyvin ja ilman riitoja.
Mutta tosiaan, kukin tyylillään, oli se sitten kotona olemista tai kyläilyä. Toivottavasti mahdollisimman moni löytää se omalle perheelle ja suvu(i)lle sopivan joulunviettotavan :)
minne on tullut myös meidän sisaruksia perheineen. Muutama joulu ollaan oltu kotona ihan oman perheen kesken ja kerran ulkomailla ja täytyy sanoa että on ollut vähän orpo olo.
Sitä mä en ymmärrä että eikö aikuiset ihmiset osaa sopia? Ei meillä ainakaan kukaan ole mieltä pahoittanut, kun joku päätetään niin se päätetään yhdessä. Tänä vuonna mennään mun vanhemmille ja ensi vuonna miehen vanhemmille, tosin tietty isovanhemmillakin saattaa olla muita suunnitelmia ja ne otetaan myös huomioon, aikuisiahan tässä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täysin ton, ja komppaan ihan 100 lasissa.
Ennen lapsia ja ekan lapsen kanssa siis jaksettiin aattona käydä molempien vanhemmilla. Välimatkaakin silloin oli 30-50 km eli ihan kohtuuajoa.
Vuosi sitten kutsuttiin koko suku meille, ja vaikka oli kivaa, niin aika pinnistys se oli. Tänä jouluna halluttiin sitten olla oman perheen kesken, ja siitäpä sota syttyi. Omat vanhempani ovat soitelleet, että ollaanko ihan varmoja, siskoni ei suostu puhumaan minulle ja anoppi itkee illat puhelimessa. Hassuinta tässä on se, että kummankaan vanhemmat eivät vietä joulua yksin/keskenään vaan siellä on talo täynnä sisaruksiamme, jotka jatkavat jouluperinnettä.
Itse olen niin heikko luonne, että olisin jo perunut päätöksemme, mutta mies pitää siitä nyt sinnikkäästi kiinni. Ihan kovin hyvää mieltä ei meillä kyllä ole, kun syyllistetään niin pahasti. Tuntuu vain aika kohtuuttomalta ajella aattona kaksi paikkaa läpi kahden pienen lapsen kanssa lahjat takakontissa ja koko ajan kelloa seuraillen, että milloinkas siellä seuraavassa paikassa onkaan kahvit ja pukki tulee jne. Helppo se on muiden jankuttaa, miten toimiva tuo systeemi on ollut, kun kaikki muut pysyvät aaton tasan yhdessä paikassa.
Niin, ja molemmat isovanhemmat ovat sitä mieltä, että voitaisiin skipata se toisen luona käynti ja viettää aatto vain heillä...