Miten joku pystyy viiltämään ranteensa auki?

Aika helposti. Se kipu oli aika pientä verrattuna psyykkiseen kipuun.

Itse olen vetänyt ranteeni auki, ei se kipu oikeastaan tuntunut juurikaan. Oli niin paha olla, ja jotenkin meni kai semmoiseen shokkiin kun katsoi sen veren määrää. Vähän sama kuin jos satuttaa käden johonkin ja siitä tulee paljon verta, eihän se satu hirveästi. Itselläni se ei siis ollut sellainen että olisin tuijotellut terää muutaman tunnin ja kutitellut sitä ihollani ja harkinnut, se oli typerä hetken mielijohde kun oli niin hirvittävä ahdistus.



Se siinä niin älytöntä olikin että puudutuspiikki sattui paaljon enemmän kuin itse se viiltäminen. ja tikkaamisen jälkeen ranne särki.

Olin siis psykiatrisella silloin kun sen tein eli en ihan terve..



Mutta kaikille jotka tuota harrastaa, voin sanoa että se paha olo ei mene ohi viiltämällä ranteita auki. Se menee ohi parantumalla eikä se käy kädenkäänteessä mutta on mahdollista.

Jos on tarpeeksi terävä viiltämisväline, tulee kipu vasta hetken päästä

tai hukuttautumaan tai polttamaan itsensä hengiltä...

Verrattuna henkiseen tuskaan.



Itse aikoinani viiltelin ja kyl se oli tosi kevyttä se sen tekeminen. Nautin siitä kivusta ja verestä, se todella helpotti henkisesti. Kasi siin jotai endorfiineja vapautuu.

Tosin vertailun vuoksi voin kertoa viiltäneeni itteäni myös mm. jalkapohjiin ja se sattuu todella. Ja sit ontuu jon´ki aikaa.

Ranne on helpompi paikka. helpoin on ollu sääret ja reidet.



Tosin... enpä kyllä noita aikoja takaisin kaipaa :( Kamalia muistoja. Ja kamalinta on et vieläkin nuo arvet näkyy, voi muistaa missä mikäkin niistä tuli tehtyä... vaikka niitä onki kymmeniä.

Ne muistuttaa jälkikäteen aina siitä tuskasta.



Eli, tekeminen on paljon pienempi kipu ku muut.