Saako muut nuoret äidit huonoa kohtelua neuvolassa?

minulla ainakin auttoi. Jotkut vanhemmat ihmiset eivät vain ymmärrä, miksi nuori hankki lapsen. Vaikka se on jokaisen oma valinta ja neuvolassa pitäisi se hyväksyä ja kannustaa, auttaa.

Sulle on vain osunut omituinen terveydenhoitaja. Ihme saarnoja on meillekin tullut, vaikka ollaan kolmekymppisiä vanhempia. Ja ihan kaikista aiheista: ruuasta, mikroaaltouunin käytöstä, ulkoilusta, sadepuvun hankkimisesta... En totisesti edes muista (halua muistaa) kaikkea.



Eikä tää meidän täti kysele onko meillä sadepukuja tai mikroaaltouunia, se alkaa vaan paasata kuinka mikroaaltouunit pitäisi kieltää kaikilta lapsiperheiltä (älkääkä kysykö miksi, se jäi kuitenkin täysin epäselväksi).

Jatkuvasti raskaana tai lasten neuvolassa.

Kaikki hoitajat oli tosi mukavia.

Toista lasta odottaessani jouduin käymään niin yksinkertaisen tädin luona, että hermot meni. Esimerkiksi tällaista tapahtui: neuvolantäti kysyi, onko minulla tai lapsen isällä mitään periytyviä sairauksia. Sanoin, että miehelläni on keliakia ja vitiligo. Hän kysyi, mikä on vitiligo. Sanoin, että se on myöskin autoimmuunisairaus kuten keliakia, ja kulkee keliakian kanssa usein käsi kädessä. Ja se siis aiheuttaa vaaleita läiskiä iholle.



Neuvolantäti oli ihan kuutamolla...ei siinä mitään että vitiligo oli outo sairaus, mutta että myöskin sana "autoimmuuni" tuntui olevan hänelle tuntematon. Itselläni kun ei ole minkäänlaista terveydenhuoltoalan koulutusta, teki mieli kysyä, onkohan hänelläkään mitään. Mutta ehkä hän oli "valekätilö" :-)

kohtelua, mutta lapsen ekassa päiväkodissa, herran jumala sitä kohtelua!

Lapsessani on jotain vikaa, koska ei ujostele, näin sanoivat. Lapseni on ujostellut kerran elämässään, sekin oli omaa setää, jolla nyt sattui olemaan pidempi parta. Tarrasi minua housunlahkeesta kiinni, kun jännitti.

Minä otin lapselta tutin pois, kun oli vähän päälle vuoden. Päiväkodissa antoivat tutin takaisin, mä olen niin nuori, etten voi kuulemma tajuta, kuinka paljon lapsi tarvitsee sitä tuttiaan... Kotona meni hyvin, mutta kun päiväkoti antoi tutin takaisin niin oli pakko kotiinkin taas hommata.

Lapsi nosti hirveän metelin, kun ei halunnut jäädä päiväkotiin. Mä kuulemma näin mörköjä, ei lapselle ikinä mitään pahaa sattunut päiväkodissa, vaikka selvästi pelkäsi jäädä sinne ja huojentuneena juoksi mun luokse, kun hain tämän kotiin.

Päiväkodissa kaikki tädit katsoivat muo pitkin nenänvarttaan, koska olin nuori. Päiväkodin tädit olivat kaikki 40-> ikäisiä. Eikä asiaa helpottanut, että olin yksinhuoltaja.

Olivat sitä mieltä, että en anna lapselle kotona ruokaa, kun sillä on kauhea nälkä aina päiväkodissa. Kotonakin veteli siis hurjia ruoka-annoksia, ja vaikka päiväkodissa oli ollut ruoka vasta 30 minuuttia ennen kuin päästiin kotiin, niin jo oli lapsen pakko saada lisää ruokaa.



Että tällästä meillä. Vaihdettiin lopulta päiväkotia ja kuntaa, nyt ihanat päiväkodintädit, jotka ihmettelevät karua kohtelua edellisessä päiväkodissa. Ovat sanoneet minulle ja miehelle suoraan, että kuinka meidän kanssa on mukava tehdä yhteistyötä, kun kodin ja päiväkodin kommunikaatio toimii hyvin. Aina on säähän sopivat vaatteet, on vaihtovaatteita tarpeeksi ja ollaan avoimia päiväkotia kohtaan, vaikka aluksi minä pelkäsinkin uutta päiväkotia, koska edellisessä lapsi oli joutunut kiusaamisen kohteeksi. Nyt lapsikin tykkää olla päiväkodissa ja on saanut kavereita, tykkää hoitajista eikä pelkää niitä! :)

Kävin raskausaikana kahdessa eri neuvolassa. Ensimmäisessä neuvolassa th heti ekalla käynnillä kauhisteli, että miten nuori olenkaan. Mieheni on minua 4 vuotta vanhempi, hänellä on lapsi edellisestä suhteesta ja sehän vasta kamalaa olikin kun on niiiin nuorena aloittanut (19v, kun lapsensa syntyi). Muuten suhtautuminen oli ihan ok. Vähän nihkeä oli, kun mies kertoi tupakoivansa, tuli sellaista teini-ikäisille suunnattua saarnaa...



Toinen neuvola oli oikein asiallinen ja mukava. Ei pahaa sanottavaa.



Nyt lastenneuvolassakin on todella mukava th. En ole huomannut mitään erikoista suhtautumista ikäni vuoksi. En tosin laske itseäni niin kovin nuoreksi (vaikka 1. neuvolassa sitä mieltä oltiinkin), onhan niitä 16v äitejäkin.

Niin muutettiin ja tuli uus neuvola täti. Edellisellä paikkakunnalla oli ollut tosi mukava täti. Mutta uudessa paikassa heti ekasta käynnistä lähtien katsoi nyrpeästi, ei hymyillyt ja kyseli kaikkea ja oli tosi kylmä meitä kohtaan. Itse olin silloin 20v. Monta kertaa muisti sen iänkin kysyä tai tarkistaa papereista. Tätä jatkui pitkään ja mietin jo että vaihdan toiselle koska aia ahdisti kun piti mennä sinne. Sitten kun lapsi täytti vuoden ja ilmoitin neuvolan että olen raskaana, niin alkoi tädinkin käytös muuttua. Näköjään huomasi että ollaan ihan perhettä perustamassa ja perhe kasassa. Nyt esikoinen 4 vuotta ja samalla tädillä käydään ja on aina niin iloinen meitä kohtaan ja tykkää paljon. Joten tais silläkin olla minusta äitinä ennakkokäsitys ikäni vuoksi, mutta onneksi se muuttui :)

mutta toisen lapsen raskauden aikana tehdyn gynegologisen tutkimuksen jälkeen saimme kuulla, että tutkimuksen tehnyt lääkäri oli tehnyt meistä lastensuojeluilmoituksen, koska olimme selvästi epäsoveliaita vanhemmiksi. Tätä lääkäriä näimme siis vain niiden muutaman minuutin ajan, mitä tutkimus kesti.



Ilmoitukselle lähinnä naurettiin toki. Mutta aika törkeää käytöstä kuitenkin. Olimme molemmat kuitenkin "jo" 20+ vuotiaita ja tosiaan se vanhempi lapsi jo ennestään.

Vein kaksi lasta päiväkotiin ja esikoinen oli vilkkaanoloinen. Olimme nuoria opiskelijoita ja lastentarhanopettaja suhtautui meihin tosi nuivasti ja kyseenalaisti koko ajan, kyseli tosi tarkkaan miten lasta rangaistaan ja niin edelleen. Lapset sairastivat paljon ja olimme varmasti väsyneen oloisia, niiden kysymysten perusteella mulla tuli olo kuin laiminlöisin lapsiani tai muuta sellaista. Onneksi toi täti oli ainoa laatuaan...

niin itseriittoisiin nuoriin ihmsiin, että välillä on ammattitaito ja kohtelias käytös itsellä vähän rakoilla. Ollaan niin tietävinään kaikesta kaikki (normaalia ikäkehitystä nuorilla, kyllä, karisee onneksi useimmilta matkan varrella, toisilta ei koskaan) ja neuvoille ja ohjeille tuhahdellaan, kun ne on niin kasaria niin kasaria tai jotain muuta älytöntä. Siinä siten vaan ei voi muuta kuin sulkea suunsa ja odottaa että kyllä se "siperia opettaa", harmi vaan kun se lapsi siinä ehtii ihan turhaan kärsiä. Vaan ei ne pienet rikki helpolla mene ja etenkin esikoisen rooli on olla opettamassa.



En nyt ole neuvolan täti, mutta muuten työni liippaa lähellä lapsiperheiden arkea.

Kytättiin, epäiltiin ääneen kykyäni pärjätä ja koska lapsen isä opiskeli eikä päässyt neuvolaan mukaan, kirjoitettiin ihan ihmeellisiä juttuja hänestä koneelle. Nämä tiedot nousivat pintaan viime viikolla kun kävin synnärillä keskustelemassa ihan muista jutuista ja kätilö otti asian puheeksi: "sinulle on kirjattu tänne että viitisen vuotta sitten oli jotain ongelmaa isyyden tunnustamisessa..?" No ei ollut! Saman miehen kanssa olen ollut koko ajan ja elimme avoparina jo esikoisen aikaan. Oli siellä muutakin outoa tekstiä, johon kätilö itsekin totesi että "nämäpä kuulostavat oudoilta". :D

odotin esikoistani 21vuotiaana. Vaikka olin nuori, niin olin vakituisessa työssä, parisuhteessa, vuokralla tosin asuttiin, mutta mielestäni kaikki asiat ok. Ensimmäisessä neuvola käynnissä "täti" kysyi, haluanko abortin vai laitanko lapsen adoptoitavaksi! Nämä kysymykset tehtiin heti kun sydänäänet kuuluivat ja pikku ihmeen olemassa olo todettiin. Vaadin heti toisen terkkarin ja hän pahoitteli ja ihmetteli ensimmäisen käytöstä.

Olin 19-vuotias odottaessani ensimmäistä. Asiaa kyllä helpotti se etten osannut yhtään suomen kieltä ja englantiakin huonosti joten eipä mun kanssa paljoa voinut jutella joten hoidettiin vaan se pakollinen seuranta.



Näiden juttujen perusteella hyväkin noin, olen sellainen aika "yksityinen ihminen" joka en pidä siitä että vieraat (viranomaiset varsinkaan, niihin en luota) puuttuu yksityisasioihini. Olisin kyllä varmasti sanonut suoraan jos minusta yksityisiin asioihini olisi neuvolantädit yrittäneet tunkeilla. Esim. toista odottaessani kieltäydyin vastaamasta johonkin utelulomakkeeseen ja sanoin haluavani pelkästään lääketieteellisen seurannan ja senkin minimikaavan mukaan. Kai siellä papereissa jossain lukee että olen hankala ihminen mutta samapa tuo. Lasten syntymän jälkeen ei ole neuvolassa käytykään vaan yksityiseltä hankittu terveyspalvelut.



Aivan uskomattomia juttuja nämä miten tavallisia ihmisiä tunnutaan tässä maassa pitävän neuvoloiden piirissä johonkin epämääräiseen syyllisinä, kunnes osoittavat syyttömyytensä. Eihän sen niin pitäisi mennä että neuvolat on kyttäyslaitoksia joissa ihmiskuva on sellainen että jokainen sisään astuva siistinnäköinen, tavallinen äiti on epäilyksenalainen milloin mistäkin...

olin 21 ja terkka oli aivan mahtava. Myötätuntoinen ja mukava, juuri sellainen jolle pystyi kertomaan asioista helposti.



No, muutettiin toiselle paikkakunnalle ja aloin odottamaan toista lastamme (olen 25), sain omasta mielestäni huonot terkat. Raskauden aikana terkka siis vaihtui eli tässä on nyt toinen kierrossa.



1. terkka lässytti minulle puhuessaan. Siis ihan oikeasti lässyttämällä lässytti. Hän ei kuunnellut mitä sanoin ja teki täysin omia tulkintojaan asioista. Oli mm. lähettämässä pelkopolille siksi kun sanoin että en halua lääkkeellistä kivunlievitystä tässä synnytyksessä.



2. terkka ei myöskään kuuntele. Kun tuli puhetta lapsen liikkeistä, sanoin että tämä on ollut koko ajan sellainen että on liikkunut vähemmän, mutta liikkuu kuitenkin säännöllisesti jne. No terkka otti jonkin paperinivaskan laatikostaan ja käski kirjata liikkeet siihen ylös. Kun kysyin että miksi, hän ei vastannut kunnolla, sanoi vain että parempi näin.

Mulla on nyt paino noussut aikalailla tässä loppuraskaudessa ja tämä toinen terkka huomauttelee siitä koko ajan. Sanoin hänelle viimeksi että hän voisi vähentää huomauttelua, koska otan siitä stressiä (olin koulukiusattu painoni takia, edelleen kaikki huomautukset ulkonäöstäni tekevät kipeää) niin hän totesi että älä herkistele siinä.



Tuo painosta huomauttelu stressaa minua ja sitten stressi nostaa turvotukset ja tadaa! se puntari näyttää paljon enemmän tarkastuksessa kuin mitä se näytti aamulla. Huomautin tästäkin viimeksi mutta terkka vain pyöritteli päätään.

Hän on myös tehnyt omat johtopäätöksensä miehestäni, joka ei ole ollut yhdelläkään käynnillä mukana. Terkka katsoi epäuskoisena kun sanoin että mies osallistuu kodin-, ja lastenhoitoon mielellään aina kun hänellä on aikaa töistä. Ei uskonut sitäkään kun sanoin että mies käyttää alkoholia äärimmäisen harvoin. Mies juo humalaan asti itsensä ehkä 1-3 kertaa vuodessa ja silloinkin on järkevässä kunnossa. Terkka vain pudisteli päätään tässäkin ja sanoi että olisi hyvä jos olisin rehellinen.

(ei muuten tainnut uskoa sitäkään että minä en käytä alkoholia ollenkaan ja että harrastan salilla käymistä, tai harrastaisin jos olisin voinut, mutta lääkäri kielsi kaiken rankemman liikunnan jo raskauden alussa. Ilmeisesti terkka luulee että lempipuuhaani on suklaan syöminen kotisohvalla)



En nyt viitsisi kolmatta kertaa vaihtaa terkkaa tässä, mutta jos ensi kerralla sama jatkuu, totean kyllä jo tylysti että turha läpinä pois ja keskitytään vain niihin "pakollisiin" asioihin. Itsestäni en halua tuolle naiselle enää puhua mitään.

Ei tarvitse olla edes nuori vaan riittää että on yksinhuoltaja, niin saa epäilyjä ties mistä... Rankkoja oli henkisesti ne neuvolakäynnit.

Saan olla kyllä kiitollinen, että mulla on tosi mukava neuvolatäti.