Ujo lapsi

Kiireinen yhteiskuntamme ei odota, vaan tulee sopeutua nopeasti.



Jopa kolmannes väestöstä on varustettu sellaisella fysiologialla, joka altistaa heidät kaiken uuden ja yllättävän edessä epävarmuuteen, ehkä tuo opettajakin on vaan tempperamenttinen.

olin samalainen pienenä. Äitini on kuin ap.

Siihen aikaan ei ollut diagnooseja.

Äitini otti kaiken loukkauksena. Olisin tarvinnut tukiopetusta paljon.

Myöhemmin aikuisena kaikki valkeni minulle. Miksi koulu ja elämä on niin vaikeaa. Lapsena aiheutunut aivovamma + keskiasteinen aspergerin syndrooma on ujouteni ja syrjäänvetäytyneisyyteni syy.



Suosittelen ap:ta nöyrtymään ja hankkimaan erikoiselle lapselleen kaiken mahdollisen avun. Älä tee tätä vaikeaksi, kuten oma äitini teki.

Ei ole vielä eskarilaisen tarvinnut tukiopetuksessa käydä.



Lapsen persoonallisuus muuttuu todella paljon, kun hän sulkee kotioven, ehkä tuolla opella on laajempi käsitys koulukypsyydestä, hänhän on lähes päivittäin lapsesi kanssa tekemisissä, kuin esim. sinulla tuon yhden tukiopetus kerran perusteella tai pari kertaa lapsesi tavanneilla henkilöillä.



Nuori ja kokematon saattaa kyllä tuollaisesta tuskastua, kun päivittäin päätään hakkaa seinään saman lapsen kanssa. Eikä hän välttämättä saa tukea ja kannustusa kokeenneilta työtovereiltaan.



Lapsetkin vaistoavat epävarmuuden ja saattavat testata rajoja.

paitsi että tämä samainen lapsi pärjää ihan joka puolella muualla kypsästi - ainoastaan tämän open kanssa ei.



Ope on ekassa työpaikassaan. Työ on puolipäiväistä, eikä hänellä siis todellakaan ole "laajaa" käsitystä koulukypsyydestä. Hyvä että on muutaman 6-vuotiaan nyt nähnyt.



Eikä lapseni testaa rajoja tms. Ope itse kuvasi lasta hyväkäytöksiseksi ja kiltiksi.



Lapsi vain pelkää kuollakseen tätä tyyppiä.



ap

Tämä opettaja on historiaa jo keväällä ja valittettavasti ei ole taetta, että koulussa on yhtään sen pätevämpiä opettajia, nähty ja koettu, neljän hyvinkin erinlaisen lapsen kanssa.



Miten tuo pelko ilmenee, vetääkö päivittäin itkupotkuraivarit, kun eskariin pitäisi mennä.



Ope on näköjään kyennyt antamaan posittivisen kuvan lapsestasi, mutta hän on myös esittänyt huolensa, miksi sinun on sitä niin vaikea hyväksyä? Jokaisessa lapsessa on jokin ominaisuus, jota ei heissä ei toivoisi olevan tai jokaisesta lapsesta puuttuu jokin ominaisuus, jonka heissä toivoisi olevan. Se pitää vaan hyväksyä.



Kukaan ei ole seppä syntyessään, nuoren ja vasta valmistuneen taidoissa on valtavasti puutteita, joten turhautuminen on hyväksyttävää.



Olisiko teissä vanhemmissa kykyä ohjata asiaa eteen päin, että perehdyttäminen kyseiseen tehtävään menisi eteen päin, kivittämisen sijaan.

Ope pitää idioottina ja äiti raahaa diagnoosista toiseen, todistaakseen mitä?



Ei ihme, että lapsi on peloissaan, kauhea stressi siitä, ettei kelpaa sellaisena, kun on.



Miksi tuon open mielipide on noussut noin suurin mittasuhteisiin, sinähän olet sen vaivan nähnyt, että olet tutustunut lapseesi, tunnet hänen vahvuuden ja heikkouden ja osaat tukea häntä, niissä asioissa, joissa hän on hyvä.

lapsesta eritysilasta, aspergeria. Sanoi mm. ettei ole normaalia jos vielä 6v puhuu ääneen leikkiessään yksin. Kun lto oli kehottanut lapsia syömään keittonsa ja lapsemme laittoi keittoa suuhun vaikka suussa oli jo leipää, oli tämä lto:n mielestä merkki siitä että lapsi ottaa kaiken kirjaimellisesti kuten aspergerit. Nyt lapsi on 11v ja menestyy koulussa hyvin, on luokkanasa parhaita ja hyviä kavereita riittää. Sanomattakin selvää, etten pahemmin arvosta lto:n ammattia.