Lue keskustelun säännöt.
Ujo lapsi
15.11.2011 |
Onko täällä kohtalotovereita? Kuopuksemme on luonteeltaan ujo ja herkkä. Hän on nyt sitten tämän takia joutunut eskariopen hampaisiin: Lasta pitää kuulemma karaista koulukypsäksi.
Ope halusi järjestää "tukiopetusta". Menin mukaan ja pöyristyin tavasta, jolla hän lasta kohteli. Mm. näin: Sanoo ääneen minulle, että "tuo pitää saada puhumaan ennen koulua". Lapsi siis istuu vieressä.
Kun lapsi vastaa, ope rähjää, että "puhu kovempaa, tuon kuulee vain äiti".
Ei selitä yhtään mitä tekee tai lapselta odottaa, ei katso edes kunnolla lapseen päin, vaatii salamannopeaa toimintaa ja sitten kirjaa, että lapsi ei ymmärrä ohjeita.
Hosuu ja hoputtaa, vilkuilee kelloon ja huokailee.
Lopulta sai lapsen itkemään, minkä jälkeen diagnosoi, että minä olen huono äiti, koska lapsi takertuu minuun liikaa!
Lapsi siis todettu jo koulukypsäksi! Eikä mistään muualta tule mitään palautetta, että olisi oppimis- tai keskittymiskyvytön tai muuten ongelmia. Ollut erilaisissa harrastuksissa ilman äitiä 2,5-vuotiaasta, neljän vuoden päiväkotihistoria vailla ongelmien häivääkään.
Tämä ope pitää nyt ihan idiootin tasoisena.
Kommentit (47)
No, kyllä eskariope on nyt täysin idiootti!
Ei noin kohdella lapsia!
Älä alista lapseasi enää sen käytöksen uhriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä on sijainen tämän viikon. Päivä alkoi uimahalli-reissulla ja kello 12 isä hakee hänet kotiin samalla kun hakee koululaisen, jolla on tänään lyhyt päivä. Vetävät vähän henkeä ja menevät sitten tanssimaan illalla. Olen jo ilmoittanut ko. paikkaan, että en halua, että kyseinen ope opettaa enää lastani. Jos vaihto tms. ei onnistu, lapsi voi vallan hyvin olla kotonakin aamupäivät. Minä teen kotona töitä ja lapsiseuraa on silti riittämiin harrastusten, naapurien, kaverien ja esikoisen ja esikoisen kaverien myötä. ap
Hyvä koti onkin ainoa paikka, jossa hän saa sitä yksilöllistä hoitoa, opastusta ja huomiota, jota lapset kaipaa.
Ei ole minkään arvoista lasten kehitykseen ja oppimiseen vaikuttavien ongelmien havaiseminen. Parhaitenhan äiti tietää, niihin ei tule missää tapauksessa, kenenkään ulkopuolisen puutua.
Onkin aina lapsille hyväksi, jos jonkun persoona ei miellytä, että vaihdetaan ryhmää. Todellakin koulussa tulee olemaan kaikki opettajat päteviä, luokkatoverit, juuri nimenomaan lapsellesi valittuja, peruskoulutuksenkin jälkeen lapsi voi rakentaa itselleen mieleisen ryhmän luokkatovereineen ja opettajineen. Työeläänkin siirryttäessä voi valita mieleisen esimiehen ja työtoverit.
Esiope luo perustaa koko iän kestävälle kasvulle ja oppimiselle, ei kovin hyvä roolimalli. Mutta, en takertuisi tuon opettajan persoonaan vaan tekisin lapselleni palveluksen, ihan tulevaisuudenkin kannalta. Meillä ujon, hitaasti lämpenevän ja herkän lapsen kohdalla "ongelmat" alkoivat koulunmyötä, historia oli ongelmaton.
Miten lapsi on todettu koulukypsäksi? Arviohan tehdään vain, jos sen katsotaan olevan tarpeen. Tutkimustehtävät ovat esikoulutehtävien tyypisiä kynätehtäviä. Niillä pysytään mittaamaan jaksaako lapsi keskittyä tehtävien tekemiseen, onko hän riittävän omatoiminen.
Noilla tehtävillä ei pystytä mittamaan osaako lapsi huolehtia itsestään ja tavaroistaan, miten hän kestää pettymystilanteet, miten tulee toimeen toisten lasten kanssa ja pystyykö hän pitämään puolensa.
Lapsi huolehtii tavaroistaan paremmin kuin 9-vuotias siskonsa, yhden yhtä vaatekappaletta tai eskaritarviketta ei ole joutunut hukkaan. On sosiaalisesti pärjäävä, rauhallinen ja keskittyy hyvin. Kuvataidekoulu kestää putkeen 2 tuntia ja sen ope heittää mäkeen ne oppilaat, jotka häiriköi tai ei keskity. Tää meidän 6-vuotias pärjää ongelmitta koululaisten ryhmässä, jossa muut on 3-luokkalaisia...
Omatoiminen on, koska kulkee välillä jo eskariinkin yksin, hänellä on kännykkä (muilla ei vielä) jne.
Pettymystilanteet kyllä kestää, koska ei tosiaankaan ole ainoa lapsi tai muutenkaan saa tahtoaan aina läpi.
ap
Ei kenenkään aikuisenkaan tarvitse sietää nujertavaa tai tölvivää esimiestä tai työtoveria väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta voisi tehdä valituksen hyvällä syyllä, ei mitä tahansa kohtelua tarvitse sietää. Opettajalla ei ole oikeutta puuttua lapsen luonteeseen, koska ei häiritse eikä kiusaa muita.
Itse olin arka, herkkä ja harkitsevainen lapsi. Olen edelleen herkkä ja harkitsevainen, mutta arka en ole enää, päinvastoin.
että koulukypsyystestiin, koska en jaksanut kuunnella sitä mäkätystä. Ei mitään ongelmaa yhtään missään. Äffää ei osaa lausua kaikissa yhteyksissä, mutta eipä puoli Suomea osaa äffää...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ope tuossa oli omituinen ja käyttäytyi huonosti. Voisit tehdä hänestä valituksen hänen esimiehelleen.
Se mikä minua tuossa järkyttää on se, että ope on ihan nuori ja juuri valmistunut. Tämäntyyppistä käytöstä näki minun lapsuudessani 1970-luvulla tuhannen asukkaan tuppukylässä, josta olen kotoisin.
En olisi ikinä uskonut, että vielä nykyään voi törmätä tuollaisiin "opettajiin".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi, joka ei saa sanaa suustaan ei pysty pitämään puoliaan ja purskahti itkuun, kun ei kestänyt pettymystä. Noita testejä ei todellakaan tehdä kaikille vaan niitä tehdään niille, joille sen arvioidaan olevan tarpeen.
Tiedän, että on helppoa olla naivi ja sinisilmäinen lapsen kykyprofiilille, mutta onko se lapsen etu.
Koet nyt ainakin valtavaa tarvetta puolustaa lastasi tekemällä hänestä täydellisempää, mitä hän todellisuudessa on.
saa ihan rahalla kuka vaan. Ei aloite siihen tullut eskarista, vaan minä vein lapsen sinne itse.
Kyse ei ollut siitä, etteikö lapsi kestäisi pettymystä, vaan siitä, että hän uskalsi itkeä koska olin paikalla, kun häntä nöyryytettiin.
Totta kai minä puolustan lastani. Se kuuluu äidin toimenkuvaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
järkyttävää käytöstä opettajalta! Itse en enää antaisia lapseni olla kyseisen open ryhmässä, opettajalla on täydellinen empatian ja tilannetajun puute. Meillä esikoinen oli hyvin arka ja hiljainen lapsi mutta eskariope ymmäri asian, antoi lapsen olla omanlaisensa ja keskittyi tukemaan ja kannustamaan lempeästi, ei väkipakolla ja nolaten. Nyt esikoinen on reipas 4-luokkalainen, ei edelleenkään mikään suupaltti mutta pärjää hyvin koulussa ja on rohkaistunut huimasti. Ja varmasti siihen on vaikuttanut eskarikin jossa lapsi hyväksyttiin sellaisena kuin hän on. Sinun laittaisin palautetta ylemmälle taholle ja lapsi ehdottomasti pois noin ammattitaidottoman opettajan ryhmästä!
Tsemppiä!
En lukenut koko ketjua, mutta osa viesteistä kannattaa suoraan sivuuttaa. Yritä saada vaihdettua eskariryhmää, tuon opettajan toimintatapa ei ole soveliasta. Eskarilainen on vielä lapsi, joka tarvii aikuisten tukea, aikaa saada kehittyä rauhassa ilman ulkopuolisia paineita, mitä aikuinen asettaa.
Minulla esikoinen on ujo hitaasti lämpenevä lapsi. Itselleni kesti jonkin aikaa ymmärtää tämä, että uudet tilanteet ja ihmiset vaativat aikaa. Monesti tuntuu, että tämä on aikuisille suurempi ongelma kuin lapselle. Jos me aikuiset painostamme lasta liikaa, alkaa hänestä tuntumaan, että hän ei ole normaali, että hänen pitäisi olla jotain muuta mitä hän on. Onko tämä oikein? Tässä yhteiskunnassa kaikkien pitäisi olla tiettyjen normien mukaisia.
Olen kohdannut kerhoissa ja päiväkodeissa henkilökuntaa, joille on ollut hankaluuksia hyväksyä lapsemme luonnetta, mutta myös henkilökuntaa, jotka ovat suhtautuneet asiaan loistavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...tänään kivitetään kaikki nuoret ja juuri valmistuneet.
Helsingissä toisalta on löysä suhtautuminen, muualla ollaan aika tingimättömiä, ettei eskarilaiset vielä kulkisi yksin.
Lapsella on kännykkä= omatoiminen.
Kyseinen lapsi kuullostaa pieneltä aikuiselta, hän varmasti pärjää koulussa.
Suora sihti ovelta ovelle. Ei autoja, kävelytie.
Onko lapsesi ujo vai supersankari?
Ei kai ujous anna syytä, että saa käyttäytyä miten tahansa, esim. ei vastaa selkeästi ja kuuluvasti esitettyihin kysmyksiin.
Lähinnä nyt kaipaisin kohtalontoveria lapsesta, joka on ollut jo esikoulussa tukiopetuksessa?
Onko lapsesi ujo vai supersankari?
Ei kai ujous anna syytä, että saa käyttäytyä miten tahansa, esim. ei vastaa selkeästi ja kuuluvasti esitettyihin kysmyksiin.
ovat täysin tuntemattomia asioita.... Siis ujo lapsi on lapsi (!), eikä uskalla sanoa ujona ihmisenä tarpeeksi reippaasti tai kuuluvalla äänellä vastausta, koska jännittää. Tällaisia aikuisia kin on, mutta paljon vähemmän kuin lapsia, joilla temperamenttipiirre on korostuneempi.
Tuon open käytöshän on ihan sairasta.
Meillä lapsi rohkaistui vähitellen, ja eskarissa alkoi puhua enemmän. Nyt on ekalla eikä ole ongelmia, vaikka ei ole vieläkään lörpöttelijä. Suurena apuna oli rohkaiseva eskariope. Ap:lle voimia, lapsesi tarvitsee eskariopelta kannustusta ja hyväksyntää, ei mitään karaisua! Vaihtakaa ryhmää, jos tilanne ei muutu.